keskiviikko 31. elokuuta 2011

Ovela piski

Huomatkaa miten hyvälle Roihun turkki taas näyttää auringossakin :) Kaula on vieläkin vähän huono, luulen että se kutisee parantuessaan koska muu iho ei kutise enää ollenkaan eli en keksi mitään muutakaan syytä miksi Roo ilmeisesti edelleen välillä kapsuttaa sitä.

Rohanille luoksetulo on välillä edelleen hieman haasteellista. Varsinkin kun se tietää että tapahtuu jotain ikävää, esim. kun pitäisi tulla sisälle Rohan jää usein käsivarren mitan päähän seisomaan sen näköisenä että näytä namit niin mä tuun. Mutta kun meillä palkataan, ei lahjota. Ainakin teoriassa siis. Joten nyt kun siellä on pimeää ja sateista pistin vain ulko-oven nokan edestä kiinni, kyllähän se siitä ymmärtää yskän. Paitsi kun äsken kävin ovelta katsomassa ei missään näkynyt yhtään talmataliaista. Ilmeisesti Roo ajatteli kokeilla muhun omaa lääkettäni. Tällaista tää on tuon kanssa kun se on jotakin päättänyt. Luulen silti että sillä tulee tyhmää sateessa ennemmin kuin mulla tulee ikävä mokomaa possua :P

Se on ollut kuitenkin hauska huomata että Rohan edelleen osaa koputtaa sisälle halutessaan. Roippeen tullessa se ei, ihan ymmärrettävästi, halunnut ensin jäädä pihalle yksinään joten osana piha-koulutusta ignoorasin sen koputtelut. Nykyään Roo on muutenkin oppinut olemaan pihalla yhtä mielellään kuin nuo toisetkin joten koputtelut on jääneet jo senkin vuoksi pois mutta eilen kävi ilmi että kyllä se edelleen osaa pyytää sisään. Ihan hyvä, tykkään että nuo osaavat ilmaista jos niille alkaa riittää pihailu jostain syystä. Yleensä rankkasade on tällainen syy, tihutus ei poikia haittaa.

Vinkki...

Kun leluhullu koira aikoo haukata kiinni patukkaan älä tunge sormeasi sinne väliin. Tulipahan vaan mieleen...

(Anteeks vaan mun likaiset kädet mutta kai kaikki sotatantereelta treeneistä kotiuduttuaan ensin ottaa valokuvia ja sitten vasta alkaa puhdistaa haavoja ja laskemaan puuttuuko sormia?)

maanantai 29. elokuuta 2011

Kuppipalkkaa

Bouvier jota ei ole jaksettu oikeasti trimmata mutta jonka turkkia oli kuitenkin pakko joko lyhentää tai alkaa kammata ja... niin. Näin siinä sitten käy. Haluisiko joku lahjoittaa mulle oikeasti hyvän trimmikoneen????
... Ai ei?

Haurun kanssa tehtiin tosi hienot kaukot. Sitten liikkeestä seiso jossa Hau kääntyi kun ohitin sen. Ojennuksen jälkeen uusinta joka onnistui. Ojennusta kaivattiin myös luoksetulon pysäytyksessä kun pysäytyskäsky on ilmeisesti ehdostusluonteinen. Ei se ole!

Rohanille otettiin ekaa kertaa loppupalkka kuppiin odottamaan. Roon keskittymiskyky on sitä luokkaa että aikaisemmin en ole viitsinyt edes yrittää mutta nykyään Rohan tsemppaa tosi hyvin pienissä häiriöissäkin. Tehtiin ihan vaan lyhyesti seuraamista ja sivulletuloja koska alkoi jo hämärtää. Ei pimeällä viitsi treenata. Roo oli kuitenkin ihan super, seurasi kontaktissa mihin suuntaan vaan kuppiin nähden :) Muistan miten vaikeaa Haurulle oli penikkana kääntää selkä kuppipalkalle, Roo ainoastaan kerran meinasi lähteä omine lupineen herkuttelemaan kun käännyttiin suoraan kuppia kohti... Eli luultavasti koska Roippaisen lähimuisti on parhaimmillaankin noin puolen minuutin mittainen niin kupin kanssa meni hyvin kun se ei muistanut koko kuppia enää ennenkuin sattui näkemään sen tuossa yhdessä kohdassa :P

Roon muistia nauroin tuossa yksi päivä kun harjoiteltiin hyppyä. Tehtiin niin että pyysin Roippeen sivulle ja käskin hypätä vasta kun se rauhoittui olemaan. Vaikea tehtävä siis, koska hyppy ei kuitenkaan ole Roolla niin hyvin vielä hallussa. Mietin etenenkö liian nopeasti mutta Roo olikin ihan kartalla ja suoriutui erinomaisesti, jopa niin että se tiesi mulla olevan nameja kourassa mutta irtosi silti hypylle puolentoista metrin päähän. Aika vau!! Siis pari toistoa oli vau, kunnes Virallinen Häirikkö Bouvier päätti alkaa leikkiä kepillä. Eihän Rohan nyt sitä voinut vastustaa ja meinasi mennä leikkiin mukaan mutta tuli takaisin tokoilemaan kun pyysin. Super vau! Paitsi että kepin ajatteleminen oli täyttänyt muistia sen verran että hyppy käsky oli pyyhkiytynyt pois ja tilalle tarjottiin.... no mitäpä muutakaan kuin maahan menoa :D Kyynärät maassa ja kaikkea, Roo tietää että tulen siitä tosi iloiseksi :) Muutenkin jos en tuollaisissa tilanteissa sano mitään (yleensä koska yritän olla nauramatta hölmölle koiralle) Roo vaan painuu alemmas ja alemmas kasaan, yrittäen suunnilleen painaa kyynäränsä maan läpi :D

Luulen että vielä tämän vuoden puolella Rohan on teoriassa alokasluokkaan valmis. Käytännössä taitaisi koe- tilanteessa vieraiden ihmisten pussaaminen ja syliin hyppiminen voittaa tokoilun ja ylipäätään kehänauhojen sisällä pysymisen 6-0 mutta... no, pikkujuttuja ;)

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Pelto-rallia

Kuva muutaman päivän takaa

Harmi kun en sateisen sään takia voinut ottaa kameraa mukaan lenkille ja kännykästäkin oli akku aika loppu, olisi tullut hienoja suohirviö kuvia kun pojat kävi jossain metsä-ojassa vähän pludaamassa. Tai Rohan vaan kävi siellä vahingossa, Hauru kyllä ihan tahallaan. Se tykkää viilentyä mudassa lutraamalla jos ei vettä ole.

Käytiin sänkkärillä juoksemassa, olin vähän huolissani osaako pojat vielä leikkiä nätisti kiihtyneessäkin tilassa mutta näköjään osaa. Kyllä ne metsässäkin kisailevat mutta siellä meno ei ylly niin villiksi kun Haurun prioriteetit on kuitenkin ihan muualla mutta aakee laakee saa senkin ainakin hetkellisesti unohtamaan metsästysjutut. Roo olisi halunnut painiakin mutta siihen Hauru ei ole suostunut enää pitkään aikaan. Se ei kai luota Rohaniin enää sen jälkeen kun Roo antoi sille kesällä selkään vaikka mutiainen ihan itse oli jo pidempään kerjännyt verta nenästään. Roolle ei kyllä jäänyt mitään hampaankoloon enkä usko että Haurulla olisi oikeasti mitään pelättävää sen taholta. Hau ei kuitenkaan ole tottunut että joku (koira) voi sanoa sille takaisinkin eikä ilmeisesti oikein pääse siitä yli. Sinällään ihan hyvä kuitenkin että Rohan hermostumisellaan ansaitsi mudin kunnioituksen, varmaan ainoana koirana maailmassa. Ei ole tarvinnut Haurun sen jälkeen enää edes koettaa ottaa mittaa dallusta.

lauantai 27. elokuuta 2011

Metsäkuvia








Käytiin Haun kanssa ekaa kertaa kokeilemassa rullalautailua jalkakäytävällä. Lisätila toi lisää vauhtia laudan menoon joten saatiin aloittaa melkein alusta "älä paukuta lautaa" harjoittelu :D Muuten Hau oli ihan suhteellisen taitava, pääsi rauhoituttuaan eteenpäin ihan hienosti harjoittelumäärään nähden. Eräältä koiriaan lautailemaan opettaneelta kuulin että menee helposti vuosi joka päiväistä harjoittelua että lautailusta tulee koiralle ikään kuin luonnollista toimintaa (me treenataan noin kaksi kertaa viikossa tällä hetkellä). Pitää varmaankin myös ottaa käyttöön saatu vinkki siitä, että koiraa olisi hyvä opettaa matkustamaan laudalla samalla kun ihminen vetää sitä koska Hau pyrkii hyppäämään laudan kyytiin kaikilla tassuillaan kun lauta lähtee menemään itsekseen mutta sitten sitä alkaa jännittää ja se laittaa tassun takaisin alas. Eli matkustustreeniä voisi ottaa. Harmi vain kun tässä ei kävelymatkan päässä ole mitään sopivaa parkkista, joku sileä lähiaikoina asfaltoitu, hyvin loivasti viettävä parkkis olisi ihan paras. Täällä ainoa vähänkään tarkoitukseen sopiva olisi Siwan parkkis mutta ainakaan vielä en usko että Hau kaipaa ympärilleen ihan niin paljon hälinää vaikka nyt se otti aika rennosti ohittajat sekä yhden enemmänkin katsomaan jääneen ihmisen.

perjantai 26. elokuuta 2011

Pojat esittää rotuja

Dallu on vähän huono mastiffi

vaan ei mudistakaan tule niin kauhean kummoista sakemannia...

Rohanin kanssa tehtiin seuraamista, liikkeestä maahan, perusasennossa odottelemista, hyppyä ja paikalla makuun etäisyyttä koetettiin kasvattaa. Liikkeestä maahan on suhteellisen nopea ja kyllähän ne kyynärpäät ehkä alkaa mennä vähän nopeammin maahan kun palkka ei vaan lennä ennemmin. Perusasennossa on tylsää vaan olla mutta katsekontakti pysyy aika hyvin. Yritän olla opettamasta Roosta samanlaista ympäristön tuijottelijaa kuin mitä Hauru on. Lisäksi pitäisi alkaa opettaa Rohanillekin valmis- sanaa, en tajua miksen ole sitä aiemmin opettanut. Nyt se tekee ihan saman kuin Hauru nuorena eli paukkaa maahan kun ei tiedä mitä se valmis tarkoittaa mutta varmaan maahan?? Rohanista muutenkin nykyään kaikki mitä sanon tarkoittaa todennäköisesti maahan, ai niin se sanokin sivu. Oho. No jos menis sivulle ja sit maahan? Joo. Pitäisi kai opettaa se oikeasti kuuntelemaan mitä sanotaan eikä arpomaan mutta kun se on niin söpö kaikessa innossaan että ei sitä viitsi lannistaa kertomalla ettei sen jutut ihan aina mene putkeen. Hyppy on ihan piece of cake Roosta. Hypylle se hakeutuu hyvin, vähän turhankin hyvin itseasiassa sillä hyppyä voi nykyään käydä vetämässä edestakas ihan lämpimikseenkin... Pitäisi siis alkaa opettaa että josko hyppäisi vain silloin kun käsketään :D Seuraaminenkin on parantunut, ikäänkuin. Ainoa vaan että sahaan mun vasemman käden poikki jos ikinä päästään kokeisiin asti. Sitä mihinkään tarvee muutenkaan... paitsi ainakin näppiksellä kirjoittamiseen. Vähänkö olisi hidasta kirjoittaa yhdellä kädellä mutta toisaalta kirjotusvirheiden määrä ehkä vähentyisi...

Hauru puhkui intoa (vai raivoa?) kun Roon kanssa treenattiin ensin!!! Mikä vääryys!!! Tätä käytetään ihan törkeästi hyväksemme koska kaikki keinot on sallittuja kun yrittää saadaa mudiin vähän särmää. Ja sitä löytyikin, Hau oli taas niin täpinöissään seuraamassa että katsekontakti pysyi vaikka Max häiriköi aika urakalla ja yritti kaikkensa saadakseen Haurun näyttämään huonolta. Tehtiin tietty pakollinen kauko- muistutus ja hyppyä kun kerta se oli Roon jäljiltä siinä mutta tosi lyhyet treenit ja Hau oli ihan höh kun lopetettiin. Josko se toko-kooma siitä laantuisi.

torstai 25. elokuuta 2011

Kodittomia

Hmm.. kuvan koira ei liity juttuun?


Tuleekin siis eräänlainen mainos joka poikkeuksellisesti ei liity mitenkään omiin koiriini. Vaikka onhan 50% koiristani kodinvaihtajia että ehkä siinä mielessä. Muutenkin kodinvaihtajat on lähellä sydäntä vaikka en todellakaan pahalla katso niitäkään ihmisiä jotka haluavat pennun kasvattajalta. Onhan se minunkin toinen 50% näitä yksilöitä :)

Suomessa kodittomien koirien tilanne lienee hyvä verrattuna moniin muihin maihin. Esim. Amerikan surulliset lopetustilastot on varmaankin hyvin tiedossa, kuten myös valtavat pentutehtaat. Petfinderista löytyy lähestulkoon minkälainen koira vain. Suomessa ei sentään voi laittaa koneeseen haluttua rotua, sukupuolta ja ikää ja valita sitten kymmenistä vaihtoehdoista sopivinta mutta kyllä noita kotia tarvitsevia täälläkin riittää. Eikä pelkästään metsästyskoiria vaikka pienet seurakoirat varmasti poistuvat "markkinoilta" nopeimmin.

Koiria ei tule koskaan hankkia säälistä tai shoppailla kuvastosta hetken mielijohteesta kun tuo on just söpö. Kodinvaihtajat voivat olla kovinkin helppoja, kuten Rohan, mutta ne voivat myös vaatia useamman vuoden työtä kuten Max. Tai jotain siitä välistä. Pakollinen disclaimer eli vastuuvapauslauseke ;) Sitten niitä linkkejä: Apula, josta voi bongailla uutta kotia etsiviä koiria (tai kissoja, kilpikonnia jne.) ihan yksityisiltä ihmisiltä. Sitten löytyy Kodittomat.fi, jossa suomalaiset löytöeläinkodit voivat ilmoitella hoidokeistaan ja jonka ilmoittajat- osiosta löytyy linkkejä itse eläinsuojeluyhdistyksien sivuille. Ja vielä Kodinvaihtajat Ry jonka listoilla on mm. Rohanin emä tällä hetkellä. Nämä siis ihan suomalaisia sivustoja vaikka ei minulla ulkomailta tuotuja rescueitakaan vastaan ole mitään kunhan homma hoidetaan vastuullisesti.

tiistai 23. elokuuta 2011

Rohanin turkkitilanne

Näin sitä toivoisi koirien tervehtivän ihmistä

Todellisuus on vaan jotain ihan muuta

Rohan on nyt sitten siirtynyt takaisin normi nappula-ruokaan, muutaman viikon barffauksella ei ollut mitään näkyvää vaikutusta sen rapsuttamiseen tai ihon kuntoon muutenkaan. Ehkä jossain vaiheessa kokeillaan jotain toista dieettiä vielä mutta en alunperinkään uskonut että Roo on millekään ruoalle allerginen kun se on kuitenkin syönyt samaa kamaa täällä meillä asustellessaan mutta kutinat näköjään tulee ja menee. Meidän piti mennä käymään taas vaihteeksi lekurilla näyttäytymässä mutta ei sitten mentykään kun Rohanin rapsuttelut on nyt taas selvästikin vähentyneet ja iho sekä turkki parantuvat hitaasti mutta varmasti. Turha kai sitä on "tervettä" elukkaa sinne rahdata näytille. Hetken aikaa näytti siltä että se lussuttaa tassunsa auki samoin kuin viimeksikin rapsuttelun päätyttyä mutta nyt estin sen julmasti kaulurilla joten varpaiden auki repimiseltä vältyttiin ja tassujenkin annetaan nyt olla rauhassa. Jännä juttu. Nyt Rohan on taas ihan kuin kuka tahansa koira, ainoastaan kaula aukesi kesällä niin pahasti että sen kunnolla parantumiseen tosiaan menee hetki, tuo ei kasvata uutta turkkia kahdessa päivässä niinkuin eräät karvahirviöt. Päällysturkki on kuitenkin jo ihan hieno ja sileä, ei sellainen kapinen kraatteriversio mikä sillä oli tuossa yhdessä välissä. Pitää koputtaa puuta ja tehdä kaikki muutkin tiedetyt poppaskonstit että kehitys jatkuu samanlaisena ja voidaankin alkaa miettiä pitäisikö siihen tunkea jotain troppeja ensi kesän ajaksi.

maanantai 22. elokuuta 2011

Leikkiviä koiria

Videolla ensin leikkii Max ja Rohan, sitten Hau ja Max, ei mitään sen jännempää. Mutta huomaa (ainakin minusta) hyvin Haurun suhtautumisen oman laumansa koiriin vaikka parempaan ollaankin menty ihan niistä pahimmista teinix ajoista. Vetoleikit Maxin ja Haurun välillä on harvinaisia koska useimmiten Hauru käskee Maxia päästämään irti, kuten tässäkin käy. Joskus kyllä Hauruakin leikityttää.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

tokoilua

Max on pelottava leikkikaveri...

...koska se osaa lentää. Epistä.

On se joskus ihan maan pinnallakin mutta mistään ei tiedä koska se taas lähtee liihottelemaan.

Mä olisin näyttänyt sille liihottelut mutta toi ihminen siitä vähän hermostui ja käski maastoutua jos yhtään tietää mikä on itselle hyväksi. Max meni sit kanssa maahan häpeämään, kun se on vähän silleen yksinkertainen.

Siis eikös nykyisin pitäisi olla niitä positiivisia keinoja eikä mitään selättämistä ja kengällä naamaan potkimista???

On se vaan rankkaa olla mudi tässä talossa

Rohkun kanssa tehtiin koko alokasluokka silleen kun Roo sen nyt osaa. Ehkä tuosta seuraamisesta tulee vielä jotain, nyt se ei irronnut sivusuunnassa kai kertaakaan. Vielä kun keksisi mihin mä tungen mun käden. Roo on kuitenkin sen verran pieni minuun nähden että tuntuu aika tyhmälle pistää sitä ihan koiran yli sojottamaan mutta kait se on pakko.

Liikkeestä maahan menee muuten ihan hyvin, Roo menee kohtuullisen nopeasti maahan ja suorempaan kuin Hauru mutta kun se ei mene maahan asti. Ne saakutin kyynärpäät aina vain... Saakohan siitä jotain säälipisteitä kokeessa kun se on kuitenkin ikäänkuin maassa :P

Luoksetulossa ei ole mitään ongelmia, loppua ei olla kauheasti treenattu mutta sekin onnistuu ainakin sinne päin jo.

Liikkeestä seiso on ihan sievä kanssa, ainakin parempi kuin mitä onnistuin Haurulle opettamaan.

Hyppy on ihan alkutekijöissään mutta se hyppää. Ja jää liian lähelle ihan samoin kuin Haurukin, tässä asiassa kouluttaja ei siis ole kehittynyt. Ja jotenkin en usko että tämä herra noin vaan kykenee hyppäämään takaisin päin jos se istuu nenä esteessä kiinni... Eli ehkä kannattaisi tehdä asialle jotain kun Rohanilla ei vielä (ehkä) ole ajatus heti esteen takana kääntymisestä yhtä vahva kuin Haukkusella.

Maassa Rohan pysyy aikas hyvin mutta menee helposti lonkalle. Olen käynyt sitä korjailemassa mutta ei ihan kauhean hyvällä menestyksellä. Lonkalle meno johtuu siitä että se makaa niin kummallisessa asennossa, ei yhtään normaalisti ja asennon pitäminen on selvästi hankalaa. Se on ihan vinkura, toispuoleinen ja etutassut ihan oudosti eteentyönnettynä.... Mutta kyynärät sentäs pysyy maassa ainakin suurimmaksi osaksi.

Hauru Höyrypää teki tietenkin avoa.

Liikkeestä seiso oli hieno, ei sitä yhtään nyt tunnu epäilyttävän eli ehkä se on oppinut seisomaan?

Luoksetulon stoppi ihan tavallinen Haurulle, voisihan se ehkä pysähtyä nopeammin ja ehdottomasti suorempaan. Se tuli taas aika kovaa, tämä on jotenkin vaan tosi hauska liike Haurusta. Paljon kivempi kuin se tyhmä tavisluoksetulo alossa.

Kaukot meni tosi hienosti, Hau oli ihan skarppina eikä mitään ongelmia. Luulen että kaukot on sen mielestä tylsää nykyisin ja niissä on siksi alkanut tulla hidastelua mutta sitten taas jos niitä ei tee usein niin Hauru ei nouse maasta rautakangellakaan.

Nouto kaksi kertaa kun eka meni taas vaihteeksi ihan pelleilyksi. Hau lähti ihan reippaasti kapulalle mutta menikin haistelemaan maata. Karjaisin, jolloin se lähti tulemaan luokse. Uusi noutokäsky, haet sen kapulan nyt sieltä kerpele. Hau tällä kertaa noudattikin käskyä mutta meinasi juosta palautuksessa suoraan ohi. Vielä yksi käsky että viitsi tuoda kapulan ihan minulle asti ja sitten se vielä oli ihan ihmeissään kun ei tullut palkkaa? Ihme sikailija, Hau ihan tasan tarkkaan osaa noutaa vaikka sitä ei aina uskoisi. Uudella yrityksellä tuli hyvä nouto, hölkyn-kölkyn laukalla eikä edes pudottanut kapulaa kun kumarruin ottamaan sitä.

Hyppy oli hyvä, istui ihan käskystä ja kaikkea :P

Ja lopuksi siinä höseltäessään Hau kaatoi kupissa olleet namit ja meinasi antaa selkään Maxille kun se saattoi ehkä himoita niitä nameja jotka ehkä oli vierineet jonnekin nurmikon kätköihin.  Pysäytin hyökkäyksen nappaamalla mutiaista niskavilloista jolloin Hau katsoi parhaaksi heittäytyä selälleen mun jalkoihini. Meillä on niin tiukka kuri täällä. Tai sitten ei. Siinä Hau sitten aikansa makasi ketarat ojollaan ja teki toivottavasti mielessään jotain vihan hallinta harjoituksia.

lauantai 20. elokuuta 2011

Hau paimentamassa

Hei! Mitä tuolla on???

Haurun kanssa käytiin Haun kasvattajalla Sannalla ihmettelemässä lampaita. Hauru ei ole koskaan aikaisemmin nähnyt lampaita edes kaukaa ja olin aika vakuuttunut että se koettaisi vain tehdä lammaspaistia, se kun ei yleensä suhtaudu toisiin eläimiin kovin ystävällisesti. Hau oli kuitenkin ihan kiltisti ja vaikka se välillä koettikin lennättää lampaita niin se lopetti ihan hyvin kun Sanna kolautti keppiä jonka päässä oli kolinapurkki. Ja tokihan sitä pitää koettaa josko jahtaaminen olisi sallittua. Mutta kun ei niin Hau kulki lampaiden perässä ihan rauhallisesti. Tehtiin kaksi harjoituskertaa ja tokalla Hauru meni aina valittamaan aidan takana olleille katsojille kun sitä komennettiin lampaiden ajamisesta :D Hassu koira. Kiinnostusta lampaita kohtaan ei puuttunut, mutta sitä en epäillytkään, vaikka se tietenkin varsinkin ekalla rupeamalla välillä haisteli maata yms. Onhan se nyt tietty jännää kokeilla ihan uutta juttua ja lampaan kakka muutenkin varmaan haisee hyvälle. Hajuasioista ei voi kiistellä. Myös naapuriaitauksen vuohet kiinnosti kovasti, välillä Hau olisi ehkä mieluummin paimentanut niitä mutta kuulemma vuohet paimentaakin koiria joten jos jätettäisiin ne väliin :P Tästä(kään) lajista en tajua yhtään mitään mutta Hauru tuntui itse hakevan oikeaa pistettä lampaiden takana Sannaan nähden ja välillä reagoi ohjauksiin ilman minun apua eli kaiketi siitä tulisikin ihan hyvä paimenmudi. Siinä se taas nähtiin, oletan aina pahinta Haurusta vaikka se osaa mitä vain.

Oooh, pistettäisiinkö noihin vähän vauhtia?

Lampaat tekivät Haurusta pystykorvaisen? No ei sentään.

Tälleen nää saa liikkeelle

Kiltti paimentaja paimentaa rauhallisesti

Aluksi mennään liinan kanssa...

... ja kun on tarpeeksi kiltti saa paimentaa ilman liinaa

Ja kaikki lampaat selvisivät sittenkin yhtenä kappaleena :P

Roo koirapuistossa

Tähän mökkiin oli tosi vaikea päästä kun Rohan ei pystynyt hyppäämään sinne eikä tajunnut että reunoilla on portaat...

Kaikista pelottavin koirapatsas

Koska Haurulle oli suunnitteilla paimenkoira-kivaa, josta tulee oma postauksensa kunhan ehdin kirjoittaa, päätin viedä Rohanin käymään Helsingissä. Suunnitteilla oli käydä vähän tutustumassa kaupungin ihmeisiin mutta päädyttiinkin viettämään koko aika Sahaajankadun koirapuistossa. Rohanin on varmasti hyvä olla välillä tekemisissä vieraiden koirien kanssa ilman että Hauru on vieressä näyttämässä huonoa esimerkkiä. Aluksi saatiin olla noin puolisen tuntia puistossa ihan keskenämme. Rohanilla oli silti tosi hauskaa (ainahan sillä on) kun se juoksi ympäri ruusupuskaa (hullu...), jahtasi lintuja ja haisteli puiston joka ikisen sentin.

Tuolla koirapuistossa on useita koirapatsaita, mm. toooodella pitkä mäyräkoira ja valtava bernhardinkoira. Rohan oli aika järkyttynyt aluksi ja haukkui ihmeellisille liikkumattomille koirille mutta kävi kuitenkin aika reippaasti haistelemassa niitä ja toteamassa ne vaarattomiksi. Ainoastaan tuo mikä-lie koira josta on valokuvakin, oli niin pelottava että Rohan uskalsi tutkia sitä vasta kun nousin sen päälle seisomaan. Käveltiin puistoa ympäri ja toisellakin kierroksella tuo sama koira oli vielä haukuttava ja tarkastettava uudelleen että se on varmasti vaaraton, muut patsaat oli jo siinä vaiheessa ihan OK. Onhan tuolla kyseisellä patsalla toki aika sekopäinen ilme, hampaat irvessä (vaikka sitä ei kuvassa oikein huomaa) ja kaikkea. Kolmannella ohituksella sekin patsas oli jo ihan tuttu juttu vaikka selvästi Rohan joka kerta, kun mentiin siitä, muisti että tuolla on se.

Tuli meille sitten kavereitakin ja loppujen lopuksi Roo sai tehdä tuttavuutta ainakin 8 koiran kanssa. Ehkä parhaimmaksi kaveriksi osoittautui nuori pinseri/snautseri risteytys uros jonka kanssa meno kiihtyi niin villiksi että Roon nylkytystaipumus tuli esiin pitkästä aikaa. Komennuksen ja pienen jäähyn jälkeen Roipe kuitenkin muisti leikkiä edes kohtuullisen hyväksyttävästi ja jätti röyhkeimmät selkään kiipeämiset pois. Rohania vähän jännitti aina uusien koirien kohtaaminen mutta se tuli oikein hyvin kaikkien kanssa toimeen ja leikki yllä mainittua kohtausta lukuunottamatta oikein siivosti. Ja kun paikalle tuli vähän ärtsy sakemanni Roo aika hyvin jätti tämän koiran omaan arvoonsa, fiksu poika. Kaikkien ihmisten syliin se olisi kiivennyt enemmän kuin mielellään ja kerjäsi rapsutuksia ja jakeli naaman pesuja. Pari tuntia koirat riehuivat keskenään kunnes viimeinenkin koirista lähti joten mekin sitten lähdettiin.

torstai 18. elokuuta 2011

Rakas päiväkirja

Tupee

Simmu

Aamulla Rohanista oli tosi kivaa kun herättiin, Roolle tämä on aina merkittävä tapahtuma ja vaatii sellaisen riemutanssirepäisyn. Aina. Sitten oli tyhmää kun koiranruoka oli vähissä (sitä oli kyllä lisää varastossa mutta en jaksanut mennä heti aamusta raijaamaan säkkejä...) joten aamupala jäi hyvin niukaksi. Mutta jälkkäriksi sai lohdutukseksi herkkutikun ja se oli hyvää.

Vähän myöhemmin ulkona oli kivaa kun oli hyvä sää ja leikittiin solmulelun noutoa mutta sitten vanhempani tulivat autolla pihaan ja Rohania pidettiin niskasta kiinni ettei se menisi portista ulos ja se oli huutava vääryys. (Tietääkö joku miten opetetaan super ihmisrakas ja kaikkialle aina itsensä tunkeva talmatialais-apulainen sellaiseksi, että se odottaisi jokseenkin rauhallisesti pihan puolella kun portti avataan ja autolla ajetaan sisään? Noi muut osaavat. Rauhallinen missään määrin ei vaan taida kuulua Rohanin sanavarastoon, eikä kyllä odottaminenkaan sen puoleen.)

Sitten mentiin lenkille mikä on aina tosi kivaa mutta Hauru pissasi Roon päähän ja se oli ällöttävää. (Kandeeko työntää pää alle jos toinen on selkeästi nostamassa koipea? No ei??) Ja kun Rohan yritti pyyhkiä päänsä mun housunlahkeeseen niin mun reaktio ei ollut kauhean positiivinen ja Roo murjotti. Sen kaksi sekuntia kunnes se huomasi lintuja pellolla mikä on kivaa, mutta niitä ei saa jahdata ja se on tyhmää. Jossain pihassa oli lyhyeksi ajeltu nurmikko ja siinä piti kieriä ja pyöriä koska sitä varten nurmikot ovat. Ja pellot. Ja oikeastaan ihan kaikki paikat missä on jotain kasvustoa. Nähtiin joku ihminen ja Roo nousi kahdelle jalalle ja heilutti häntää mutta se ihminen ei silti tullut moikkaamaan Rohania. Oli silti kiva nähdä tämä henkilö, Rohanilla on vilkas sosiaalinen elämä vaikka kanssaeläjät eivät aina tiedäkään olevansa Roon hyviä ystäviä. Nähtiin rullahiihtäjä jota Hauru vihaa ja Hau näykkäisi kostoksi Rohania takapuolesta kun ei päässyt hiihtäjän kimppuun. Se oli noloa, Hauru on niin käsittämättömän epäkohtelias. Ei kuitenkaan sattunut onneksi. Ja tiellä oli hevosenpa*kaa jota Rohan ehti mättää suun täyteen niin että posket vain pullotti ennenkuin päästiin siitä ohi. Kuituja ja vitamiineja, ne on terveellisiä.

Illemmalla Roo meni syömään luuta häkkiin ja otti pienet torkut, kivaa. Ja iltapalan aikaan oli sentään paikalle tuotu uusi säkki joten ruoka-annos oli totutun kokoinen. Enemmänkin sitä ruokaa tietty aina uppoaisi. Sitten vielä minä lähdin käymään naapurissa ja sillä aikaa Rohan oli repinyt ruokasäkin ja silpunnut sen eteisen lattialle. (Ruoat oli kaadettu tynnyriin eli säkki oli ihan tyhjä onneksi.) En ollut kauhean tyytyväinen mutta Roo ei sitä varmaan tiedä. Sen jälkeen unohdin sen ulos kahdeksi tunniksi... Että kosto elää? Sellaista kuuluu Rohanille tänään.

maanantai 15. elokuuta 2011

Videoita


Roon seuraamista, aluksi nakkien voimalla mutta Roo halusi selvästi patukan ja etsi sitä kun yritin tunkea nakkia sille suuhun joten mitäs siinä sitten. Totaalinen seuraamispaikan hukkuminen tulee kuitenkin hyvin esiin sen ansiosta. Palkkaan Rohkua aika paljon perusasennoista koska en tahdo nähdä onko se edes lähellekään suorassa liikkeessä. Huomasin videolla että ainakin kerran onnistun täydellisesti merkkaamaan sen kohdan kun Roon takapuoli alkaa irrota, hyvä minä :x Kumma kun se ei opi seuraamaan??? Näinpä taas. Lopussa on vielä tämä toinen murheenkryyni eli kyynärpäät (ja asento muutenkin) maahanmenossa. Mistään vauhdikkaasta maahanmenosta on turha puhuakaan kun pitää joka ikinen kerta odottaa puoli minuuttia että kyynärpäätkin laskeutuu maahan asti.


Videoitsin vähän Hauruakin kun kerta kamera oli esillä. Tehtiin Rohanin puutteiden vastapainoksi Haurun huonoin liike, nouto :D Kepillä, mutta sillä ei ole mitään väliä mikä se esine on kun Haurua ällöttää tuominen. Hau ehdottaa että muutetaan niin että nouto- liikkeessä omistaja heittää kapulan, koira säntää sen perään, koskettaa kapulaa nenällä tai tassulla ja sitten palaa takaisin. Käy varmaan kaikille? Noin muuten Haurun tarkkuus on kärsinyt kun olen keskittynyt siihen että sen vire olisi korkeampi. Mutta ainakin se oli nyt ihan innoissaan tekemässä juttuja, tällä kertaa, ja seuraamisessa se ei pudottele katsekontaktia jokaisessa käännöksessä. Noutaminenkin sujui loppujenlopuksi tosi hyvin Hauru kertoimella, jätkä ei esim. koettanut jättää kapulaa palauttamatta tai piilottaa sitä jonnekin pensaan alle :P Hau tietää monta kikkaa joiden avulla se luulee välttyvänsä noutamiselta, höpsö koira. (Kepin heittäminen sitten on vaikeaa, ettäs tiedätte.) Hypyssä huomaan että pitäisi ehkä odottaa että Hau kunnolla kääntyy ennenkuin yrittää käskeä sitä istumaan. Toisaalta nyt ei olla tehty hyppyä pitkään aikaan, silloin kun se on paremmin muistissa Hau kuitenkin ennakoi istumisen joten käskyn pitää tulla ajoissa. Luoksetulon pysäytys, ei mikään paras mutta pysähtyi sentään vaikka huomasin jälkikäteen että Hau oli "lukkiintunut" kameran vierellä olleeseen nakkipakettiin eikä takapalkkaan vaikka ihan selvästi näki että jätin sen sinne (no kai nyt kun se yritti jopa karata sinne :P ) Ja sitten loppuikin muistikortin tila. Hauruun olen kuitenkin edelleen ihan tyytyväinen siihen nähden miten vähän sen kanssa on tokoiltu. Pitäisi mennä videoimaan Haun rullalautailua joku päivä, sitä on jopa treenattu :D

Piilotettu mudi

Huomaatteko kuvassa lelua vaanivan kikkuraturkin?

Hauru on ohitellut koiria ihan suhteellisen kiltisti taas, en tiedä mikä aivohäiriö se pikkukoiralle raivostuminen oli. Sen sijaan nähtiin ihan pikkuisia poneja eilen ja niille piti tietenkin huutaa koska hevoset, koosta riippumatta, tunnetusti syö koiria. Vaikka joku voisikin luulla päinvastaista.

torstai 11. elokuuta 2011

Toko- tilannekatsaus



Haurun kanssa suurin ongelma on edelleen motivointi. Silloin kun sitä ei huvita tehdä tokoa niin ei ole paljon mitään tehtävissä. Tässä yksi päivä sitä esim. taas vaihteeksi ällötti maa. Joskus Hau ei siis voi istua tai maata ollenkaan kun maa on niin ällöttävää ja seuratessakin se tekee sellaisia kaarroksia kun ne kaikkein ällöttävimmät kohdat pitää kiertää... On myös aika vaikea keskittyä itse tekemiseen kun maan ällöttävyyttä pitää seurata niin tiiviisti joten lopetettiin aika pian kun sain sen tekemään edes pienen hetken hyvällä innolla ja unohtamaan maan inhottavuuden. Kaikkea sitä... Mutta silloin kun se on hyvällä tuulella niin se on oikein hyvä. Vielä kun keksisi miten sen saisi aina hyvälle tuulelle, ilman että minun pitää mennä ostamaan eläviä jäniksiä ja oravia jotta herraa saa motivoitua...

Roon kanssa lähinnä leikitään koulutuspatukalla. Meidän tavallinen tokotreeni: ei tehdä paljon mitään muuta kuin riehutaan ja tullaan ihan kuraisiksi. Rohan on niin ihana kun se tulee onnesta soikeaksi kun saa vaikka puutarhaletkun. Tai rautalapion :D Rohanilta jos ottaisi leikki-intoa Haurulle niin sitä jäisi silti pilkkuunkin ihan riittävästi. Nykyään se osaa aika hyvin kuitenkin keskittyäkin, kun leikin lomassa pyydän jotain. Harmi vain että sen seuraaminen on ihan *askaa... ja seuraamistahan ei tokossa paljon tarvita... Rohan osaa periaatteessa kaikki tarvittavat osaset. Se tulee hienon tiivisti ja suhteellisen suoraan perusasentoon. Se ottaa yksi tai kaksi askelta suhteellisen suorassa ja tiivissä ja pysähdyttäessä on ihan hyvin. Mutta heti jos otetaan yhtään pidempää pätkää, niinkuin vaikka kolmea askelta, niin se leviää sivusuunnassa, alkaa poikittaa ja koko pakkaus tuhoutuu muutenkin täysin. Osittain koska Roon kierrokset nousee eikä se malta keskittyä mutta suurimmaksi osaksi koska joku on kouluttanut sen ihan päin honkia, mäntyjä ja muita puulajeja. Sitäpaitsi en osaa muutenkaan tuon kokoisen koiran kanssa, niinkuin mihin mä tungen mun vasemman käden kun pidän sitä missä vaan niin se tuppaa menemään Rohanin suuhun???? Ja palkan suunta olisi aika oleellista kun on kerran ihan väärä seuraamispaikka mutta jotenkin Roon kallo on aina tiellä. Muuten Rohan olisi aika hyvällä mallilla ja osaa teoriassa kaikki alokasluokan liikkeet ja paljon ylempienkin juttuja. Käytännössä sen kanssa ei tietty ole tehty useampien liikkeiden ketjutusta ollenkaan ja monet liikkeetkin on vähän kappaleina vielä. Esim. jääviä ei olla tehty seuraamisesta sattuneesta syystä :P mutta uskon että onnistuisivat jos seuraaminen onnistuisi.

tiistai 9. elokuuta 2011

Rentoutukaa

Jos Hau olisi ihminen niin se olisi ehkä sairaanhoitaja ammatiltaan. Tai sitten joku SEAL maanpuolustaja. Tai kenties se omaisi salaisen kaksoiselämän, hoitaja päivisin ja palkkamurhaaja öisin...

Roo on vähän rajumman rakkauden kannattaja. Rohan olisi ehkä joku vähän sekopäinen (silleen höpsö professori tavalla) ala-asteen liikunnanopettaja. Roo laittaisi lapset pelaamaan polttopalloa, painimaan ja kiipeilemään puissa... ja lapset aina kotiutuisi ihan mustelmilla joten sen ura ei ehkä olisi kovin menestyksekäs?

Rohan on alkanut kieriä, luulen että tässä oli vain jälleen kerran kyse herran vartalon hallinnasta. Rohan kun ei tosiaankaan aina tiedä miten sen oma vartalo toimii ja miksi... sen kieriminen ei vieläkään ole kovin hallittua mutta herra oppii suhteellisen nopeasti ja on tuollaista rämäpäistä laatua joten ehkä se siitä. Hassua, onkohan tämä jotain sellaista että Rohan ei ole saanut touhuta riittävän monipuolisilla alustoilla pentuna? Tai sitten sille on muuten vaan kehittynyt omaperäinen tapa liikkua. Esim. sen makaamisasento on edelleen aika outo enkä nykyään usko että siinä on mitään sen kummempaa vikaa. Rohan on vaan vähän outo.

Molempien poikien kanssa olen aloittanut tohtori Karen Overallin eläinten käyttäytymisen muokkaukseen tarkoitetun rentoutumisohjelman. En tiedä onko siitä oikeasti apua lähinnä siis Haurulle mutta ei siitä haittaakaan voi olla. Hauru tekee tätä nyt istuen koska se osaa jo rauhoittaa itseään istumalla kiihdyttävissä tilanteissa ja Rohan saa harjoitella makuulla joskaan en usko että tästä tulee olemaan ainakaan Rohanille mitään varsinaista käytännön hyötyä. Kaikkea sitä pitääkin uteliaisuuttaan kokeilla, periaatteessa nämä on ihan samoja asioita mitä noille on tehty muutenkin mutta nyt pitää kaiketi vaan mennä listan mukaan o_O

maanantai 8. elokuuta 2011

Myöhästyneet synttärit


Hauru täytti lauantaina 6. päivä kolme vuotta! Unohtui kokonaan, oops. Mä kyllä aina unohdan koirieni synttärit että ei sen puoleen, kun en ole niitä ihmisiä jotka juhlii niitä mitenkään. Meillä ei siis saa maksalaatikko kakkua tai muuta vastaavaa, ehkä sentään joku extra- herkku heruu jos niitä on koirien namikaapissa jo valmiina ja satun merkkipäivän muistamaan. Mutta blogissa on yleensä ollut kuvia sankarista joten Haurun kuvia seuraa :D

Pensaan päälle on vaikea nähdä mutta siellä voi olla jotain kiinnostavaa!

Heitä nyt jo se lelu! Tähän kuuluu myös äänitehosteet...

Nätti poika onkin jo ihan iso mies.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Kerpele sentään


Molemmissa kuvissa vähän sama ilme ja samalle tyypille tarkoitettu

Kun nyt näistä ohituksista on pidetty kirjaa niin merkitäänpä että tänään Hauru sai pitkästä aikaa ihan hillittömät kilarit jollekin pikkuräksylle joka ilmestyi mutkan takaa. En ehtinyt kissaa sanoa kun Hau oli jo mennyt ohi siitä pisteestä missä se vielä ymmärtää puhetta joten minkäs teet. Paitsi kirosin kyllä koiran mielessäni jonnekin syvälle mutta noin muuten, ei auta kun raahata kirkuva karvakasa syrjemmälle ja muistaa kehua dalmista joka seuraa kiltisti perässä hölmistyneenä. Sitten tämä pikkuräksyn omistaja naureskelee kun meidän koirat söpösti rähisee toisilleen ja pihaltakin tulee joku katsomaan tätä kiinnostavaa tapahtumaa. Voi luoja sentään, herää taas miljoonannen kerran kysymys että olisiko tyypeillä yhtä hauskaa jos remmin päässä olisikin joku rotikka tai sakemanni? Ihmisten huvittuneet reaktiot Haurun raivareihin saa minut ärsyyntymään entistä enemmän, ihan niinkuin Haurun käytöksen vuoksi ei muutenkin savu nousisi korvista. Ohitukset on kyllä mennet ihmeen hyvin pitkän aikaa että kai se oli jo aikakin palauttaa taas remmin tämä pää maan pinnalle.

Roskisrinssi


Blogissa en ole tainnut mainita, mutta Rohan on jo pidemmän aikaa saanut taas olla vapaana asunnossa silloinkin kun en ole kotona. Rohanin hyvin alkanut vapaushan päättyi kun Roo oli parin tunnin aikana pistänyt silpuksi ihan kaiken pikkuesineistön johon se oli vain päässyt käsiksi. Tuhottujen tavaroiden joukossa oli mm. koirien huoltokori sisältöineen: kynsisakset, monet erilaiset kammat ja harjat, naksuttimet yms. Minulla on periaatteena että en ala tyhjentelemään hyllyjä koirien takia vaan koirat oppivat olemaan koskematta minun kamoihini. Ihan hyvin ovat oppineetkin. Kuitenkin koska on todella ärsyttävää joutua ostamaan uudet kamat muutaman kuukauden välein, ja koska Roota ei ole koulittu tähän ihan pikkupennusta, päätin tehdä pienen myönnytyksen ja askartelin koirien kaulureista pienet lärpäke-esteet niiden avoimien hyllyjen eteen, jotka Roota tuntuivat silloin viime kerralla eniten kiinnostavan. Ne eivät täysin estä Rohania ottamasta hyllystä tavaroita mutta kamat ei kuitenkaan ole niin helposti saatavilla että oho hups vaan esineet hyppää itsekseen talmataliaisen suuhun.... Suunnitelma toistaiseksi on toiminut aika hyvin mutta niinhän se vapaus sujui tosi hyvin viimeksikin, kunnes ei sitten enää sujunutkaan. Voipi olla että eristysselli kutsuu Rohania taas joku päivä... Maxilla oli kanssa vähän samoja ongelmia aikoinaan mutta sen uudelleen kouluttaminen oli kyllä huomattavasti helpompaa. Max nyt ei ole muutenkaan sellainen että pitäisi olla tunkemassa sitä nokkaa joka ikiseen paikkaan kuten eräät.

Roo ei siis ole ottanut hyllyistä mitään mutta roskiksen se oli levittänyt kun olin jättänyt sen roikkumaan katon rajaan. Se EI ole turvallinen paikka kun talossa on Rohan Romppainen. No, ei se mitään, se nyt oli oma moka. Kai. Ei voi Rohanilta odottaa ihan täydellistä pidättyväisyyttä näissä asioissa ja roskikset on sentäs aika kivoja kaiveltavia. Laitetaanpa roskis siis asianmukaisesti kaappiin. Arvatkaa vaan avasiko Roo seuraavan kerran yksin jäädessään kaapin ja levitti taas vaihteeksi roskiksen. Ja siinä sivussa saattoi mennä epähuomiossa jotain muutakin kamaa niinkuin kaapin muu sisältö. Jep jep. Kun kerran on roskiksen makuun päässyt niin vieroitus ottaa koville. Nyt kaapissa on lapsilukko ja toistaiseksi Rohanin dyykkaus-ura on ollut katkolla. Jonain päivänä se on varmaan vetänyt kaapin ovet saranoiltaan tai jotain :x

Näillä on täällä vapaasti tarjolla luita ja noin miljoona erilaista lelua joista luulisi löytyvän joku sopiva, sallittu lelu Rohanille ruuvimeisselien, kaulaliinojen ja koirankakkapussirullien tilalle... Mutta vika taitaakin olla siinä että ne ovat sallittuja.

torstai 4. elokuuta 2011

Parkour-dalmis... not.

Oho, se lelu onkin tuolla takanpäin!

Vaan sattuu sitä paremmissakin piireissä, molemmilla on niin kiire koettaa napata lelu ennen toista ettei kumpikaan huomaa olevansa väärässä kohdassa....

Käytiin sellaisessa tosi rämeikköisessä metsässä, jotain kertonee että gpsin mukaan mun etenemisnopeus oli jotain 2km tunnissa eikä todellakaan siksi että olisin löntystellyt! Hauru on aina ihan omaa luokkaansa näissä jutuissa, vaikka se on ehkä vähän kömpelö ja epä-liikunnallinen mudiksi niin se on kuitenkin mudi. Nytkin se kulki edellä kartoittamassa parasta reittiä ja mennä hyppeli kiveltä toiselle niin kepeästi että se ehti reitin näyttämisen ohellakin tehdä kunnon tutkimusmatkoja sillä aikaa kun me Roon kanssa rämmittiin perässä. Rohan oli suhteellisen hyvä myös, ottaen huomioon että se on kuitenkin isompi koira eikä ole tottunut, tämä oli eka kerta kun Rohan on joutunut liikkumaan noin vaikeassa maastossa. Haurun ylvästelystä oli Roon kanssa hyötyä sillä yleensä jos minä jään johonkin kupeksimaan kun en löydä reittiä mistä pääsisin niin Hau juoksee mun edellä edestakas "näin helppoa tää on, tästä vaan tälleen!" Nyt se teki samaa Rohanille ja Rohan osasi välillä katsoa miten Hau menee ja tehdä itse perässä. Roolla on nimittäin aika hyvä tasapaino ja lihaksia joilla kiivetä kivien päälle yms. mutta Rohan oli hyvin arka tekemään mitään riskaabelimpia liikkeitä. Kerran se kipusi sellaisen suhteellisen ison kiven päälle ja jäi sinne vinkumaan vaikka edessä oli ihan selkeä reitti jota pitkin mennä. Lopulta jouduin vähän työntämään sitä takapuolesta kun ei voida sinne kivellekään jäädä helikopteria odottelemaan. Roo tuntui kuitenkin rohkaistuvan pikkuhiljaa joten toivottavasti sen itsetunto kohoaa ja se huomaa että kyllä se pystyy ja osaa eikä se ole vaarallista jos joutuu vähän miettimään mistä mennä. Parasta olisi jos se oppisi katsomaan itselleen sopivia reittejä eikä edes koettaisi tulla minun tai Haurun perässä jos siltä tuntuu, Maxin kanssa on aina ongelmana sen tapa kulkea prikuulleen minun perässä ja Max ei todellakaan ole kovin ketterä joten minun pitää aina valita sellainen Max- sopiva reitti. Rohanista tuskin voi koon takia tulla yhtä kätevää menijää kuin Hau mutta sillä on kaikki edellytykset olla lähes yhtä hyvä, Rohan kun yleensä on liikunnallinen koira.