sunnuntai 7. elokuuta 2011

Kerpele sentään


Molemmissa kuvissa vähän sama ilme ja samalle tyypille tarkoitettu

Kun nyt näistä ohituksista on pidetty kirjaa niin merkitäänpä että tänään Hauru sai pitkästä aikaa ihan hillittömät kilarit jollekin pikkuräksylle joka ilmestyi mutkan takaa. En ehtinyt kissaa sanoa kun Hau oli jo mennyt ohi siitä pisteestä missä se vielä ymmärtää puhetta joten minkäs teet. Paitsi kirosin kyllä koiran mielessäni jonnekin syvälle mutta noin muuten, ei auta kun raahata kirkuva karvakasa syrjemmälle ja muistaa kehua dalmista joka seuraa kiltisti perässä hölmistyneenä. Sitten tämä pikkuräksyn omistaja naureskelee kun meidän koirat söpösti rähisee toisilleen ja pihaltakin tulee joku katsomaan tätä kiinnostavaa tapahtumaa. Voi luoja sentään, herää taas miljoonannen kerran kysymys että olisiko tyypeillä yhtä hauskaa jos remmin päässä olisikin joku rotikka tai sakemanni? Ihmisten huvittuneet reaktiot Haurun raivareihin saa minut ärsyyntymään entistä enemmän, ihan niinkuin Haurun käytöksen vuoksi ei muutenkin savu nousisi korvista. Ohitukset on kyllä mennet ihmeen hyvin pitkän aikaa että kai se oli jo aikakin palauttaa taas remmin tämä pää maan pinnalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti