maanantai 1. elokuuta 2011

Kuonopanta

Pojat lenkillä, Rohan keppi suussa kuten tavallista. Se aina kantelee niitä pitkät pätkät ja parhaimmat löydöt tuodaan aina kotiin asti.

Yleensä heti kun bongaan toisen koiran lenkillä, pyydän pojat lyhyelle remmille ja alan ottaa Haurua paremmin hallintaan vaatimalla siltä katsekontaktia yms. Näistä etukäteisvalmisteluista voisi vastaantuleva koiran lenkittäjä kenties päätellä että meillä on jonkinsortin ohitusvamma mutta aika usein jos Hauru rähähtää niin ihmiset ihan selkeästi pelästyvät sitä eivätkä olleet ilmeisesti odottaneet tällaista käyttäytymistä. Tänään kuitenkin collikan omistaja, hetken mun puuhailujani katsottuaan, kysyi huolestuneena pystynkö varmasti pitelemään koirani. Sanoin vaan joo-o ja mietin että aika heikko saisi olla jos ei kykenisi handlaamaan yhtä alta kaksikymmenkiloista piskiä (näitäkin kyllä löytyy, ei sillä). Myöhemmin muistin että niin joo, onhan mulla toi yli kaksikymmenkiloinen otuskin mukana ja sillä on vielä kuonopanta mikä saa ihmiset kuvittelemaan että se on vihainen vaikka ei siitä ole ollenkaan kyse. Ohituksissa vaan olen opetellut antamaan 95% huomiostani Haurulle jotta ehtisin edes vähän reagoida sen käyttäytymisen kulloinkin vaatimalla tavalla, 5% menee sitten siihen etten kävele ojaan tai muuten vaan kompastu jalkoihini :D Näinkin on käynyt nimittäin... Roo kuitenkin jää jonnekin taka-alalle, kuten olen blogissa aiemminkin kertonut.

Ja se on juurikin se syy miksi edelleen käytän kuonopantaa Rohanilla vaikka sen remmikäyttäytyminen on nykyisin erinomaista. Se on kaikesta koulutuksesta huolimatta eläin, vielä hyvin nuori sellainen. Ja vahva. Rohan on paljon vahvempi kuin äkkipäiten luulisi, jonka mm. veljeni on saanut kokea. "Kuinka vaikea tuota muka voi olla pidellä? Eihän se edes ole tuon isompi..." Sam sai kokea vastauksen kun Rohan päätti singota kepin perään (nykyisin sinkoilukin on loppunut, selkänikamieni onneksi!) eikä Rohan edes lähtenyt koko voimiensa takaa menemään. Ei voinut kuitenkaan sanoa etten varoittanut :P Eli jos Roo jostain kumman syystä saisikin päähänsä mennä moikkaamaan ohitettavaa koiraa niin en usko että saisin sitä pysäytettyä kun olisin vain keskittynyt Hauruun. Kuonopannan kanssa ei pysty vetämään samalla tavalla. Rohanilla on siis kuonopanta koska en osaa kitkeä reviirillä tapahtuvaa raivoilua Haurulta. Outoa mutta totta.

Myönnettäköön että tykkään kyllä muutenkin käyttää kuonopantaa isojen koirien kanssa, vaikka ne olisivat kuinka hyvin koulutettuja. (Tai nimenomaan niiden pitää olla hyvin koulutettuja, pelkään että hurtalta menee niskat jos se tempoo kuonopannassa.) Sitä ei monet voi ymmärtää vaikka viedäänhän esim. hevosiakin yleensä riimussa eikä kukaan heti ajattele että ne on jotain tappaja-polleja.

2 kommenttia:

  1. Meillä etsitään koiralle kuonopantaa mitäbse ei saa pois kuonolta. Yhdet oli kokeilussa aivan mahtavat, mutta sai ne sitten lenkin lopul pois.

    VastaaPoista
  2. Valitettavasti en osaa antaa mitään suosituksia mikä panta pysyy parhaiten. Nuo mun on pikkuhiljaa totutettu kuonopantaan ja siihen miten sen kanssa lenkkeillään joten ne ei yritä riisua sitä itse.

    VastaaPoista