torstai 18. elokuuta 2011

Rakas päiväkirja

Tupee

Simmu

Aamulla Rohanista oli tosi kivaa kun herättiin, Roolle tämä on aina merkittävä tapahtuma ja vaatii sellaisen riemutanssirepäisyn. Aina. Sitten oli tyhmää kun koiranruoka oli vähissä (sitä oli kyllä lisää varastossa mutta en jaksanut mennä heti aamusta raijaamaan säkkejä...) joten aamupala jäi hyvin niukaksi. Mutta jälkkäriksi sai lohdutukseksi herkkutikun ja se oli hyvää.

Vähän myöhemmin ulkona oli kivaa kun oli hyvä sää ja leikittiin solmulelun noutoa mutta sitten vanhempani tulivat autolla pihaan ja Rohania pidettiin niskasta kiinni ettei se menisi portista ulos ja se oli huutava vääryys. (Tietääkö joku miten opetetaan super ihmisrakas ja kaikkialle aina itsensä tunkeva talmatialais-apulainen sellaiseksi, että se odottaisi jokseenkin rauhallisesti pihan puolella kun portti avataan ja autolla ajetaan sisään? Noi muut osaavat. Rauhallinen missään määrin ei vaan taida kuulua Rohanin sanavarastoon, eikä kyllä odottaminenkaan sen puoleen.)

Sitten mentiin lenkille mikä on aina tosi kivaa mutta Hauru pissasi Roon päähän ja se oli ällöttävää. (Kandeeko työntää pää alle jos toinen on selkeästi nostamassa koipea? No ei??) Ja kun Rohan yritti pyyhkiä päänsä mun housunlahkeeseen niin mun reaktio ei ollut kauhean positiivinen ja Roo murjotti. Sen kaksi sekuntia kunnes se huomasi lintuja pellolla mikä on kivaa, mutta niitä ei saa jahdata ja se on tyhmää. Jossain pihassa oli lyhyeksi ajeltu nurmikko ja siinä piti kieriä ja pyöriä koska sitä varten nurmikot ovat. Ja pellot. Ja oikeastaan ihan kaikki paikat missä on jotain kasvustoa. Nähtiin joku ihminen ja Roo nousi kahdelle jalalle ja heilutti häntää mutta se ihminen ei silti tullut moikkaamaan Rohania. Oli silti kiva nähdä tämä henkilö, Rohanilla on vilkas sosiaalinen elämä vaikka kanssaeläjät eivät aina tiedäkään olevansa Roon hyviä ystäviä. Nähtiin rullahiihtäjä jota Hauru vihaa ja Hau näykkäisi kostoksi Rohania takapuolesta kun ei päässyt hiihtäjän kimppuun. Se oli noloa, Hauru on niin käsittämättömän epäkohtelias. Ei kuitenkaan sattunut onneksi. Ja tiellä oli hevosenpa*kaa jota Rohan ehti mättää suun täyteen niin että posket vain pullotti ennenkuin päästiin siitä ohi. Kuituja ja vitamiineja, ne on terveellisiä.

Illemmalla Roo meni syömään luuta häkkiin ja otti pienet torkut, kivaa. Ja iltapalan aikaan oli sentään paikalle tuotu uusi säkki joten ruoka-annos oli totutun kokoinen. Enemmänkin sitä ruokaa tietty aina uppoaisi. Sitten vielä minä lähdin käymään naapurissa ja sillä aikaa Rohan oli repinyt ruokasäkin ja silpunnut sen eteisen lattialle. (Ruoat oli kaadettu tynnyriin eli säkki oli ihan tyhjä onneksi.) En ollut kauhean tyytyväinen mutta Roo ei sitä varmaan tiedä. Sen jälkeen unohdin sen ulos kahdeksi tunniksi... Että kosto elää? Sellaista kuuluu Rohanille tänään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti