lauantai 20. elokuuta 2011

Roo koirapuistossa

Tähän mökkiin oli tosi vaikea päästä kun Rohan ei pystynyt hyppäämään sinne eikä tajunnut että reunoilla on portaat...

Kaikista pelottavin koirapatsas

Koska Haurulle oli suunnitteilla paimenkoira-kivaa, josta tulee oma postauksensa kunhan ehdin kirjoittaa, päätin viedä Rohanin käymään Helsingissä. Suunnitteilla oli käydä vähän tutustumassa kaupungin ihmeisiin mutta päädyttiinkin viettämään koko aika Sahaajankadun koirapuistossa. Rohanin on varmasti hyvä olla välillä tekemisissä vieraiden koirien kanssa ilman että Hauru on vieressä näyttämässä huonoa esimerkkiä. Aluksi saatiin olla noin puolisen tuntia puistossa ihan keskenämme. Rohanilla oli silti tosi hauskaa (ainahan sillä on) kun se juoksi ympäri ruusupuskaa (hullu...), jahtasi lintuja ja haisteli puiston joka ikisen sentin.

Tuolla koirapuistossa on useita koirapatsaita, mm. toooodella pitkä mäyräkoira ja valtava bernhardinkoira. Rohan oli aika järkyttynyt aluksi ja haukkui ihmeellisille liikkumattomille koirille mutta kävi kuitenkin aika reippaasti haistelemassa niitä ja toteamassa ne vaarattomiksi. Ainoastaan tuo mikä-lie koira josta on valokuvakin, oli niin pelottava että Rohan uskalsi tutkia sitä vasta kun nousin sen päälle seisomaan. Käveltiin puistoa ympäri ja toisellakin kierroksella tuo sama koira oli vielä haukuttava ja tarkastettava uudelleen että se on varmasti vaaraton, muut patsaat oli jo siinä vaiheessa ihan OK. Onhan tuolla kyseisellä patsalla toki aika sekopäinen ilme, hampaat irvessä (vaikka sitä ei kuvassa oikein huomaa) ja kaikkea. Kolmannella ohituksella sekin patsas oli jo ihan tuttu juttu vaikka selvästi Rohan joka kerta, kun mentiin siitä, muisti että tuolla on se.

Tuli meille sitten kavereitakin ja loppujen lopuksi Roo sai tehdä tuttavuutta ainakin 8 koiran kanssa. Ehkä parhaimmaksi kaveriksi osoittautui nuori pinseri/snautseri risteytys uros jonka kanssa meno kiihtyi niin villiksi että Roon nylkytystaipumus tuli esiin pitkästä aikaa. Komennuksen ja pienen jäähyn jälkeen Roipe kuitenkin muisti leikkiä edes kohtuullisen hyväksyttävästi ja jätti röyhkeimmät selkään kiipeämiset pois. Rohania vähän jännitti aina uusien koirien kohtaaminen mutta se tuli oikein hyvin kaikkien kanssa toimeen ja leikki yllä mainittua kohtausta lukuunottamatta oikein siivosti. Ja kun paikalle tuli vähän ärtsy sakemanni Roo aika hyvin jätti tämän koiran omaan arvoonsa, fiksu poika. Kaikkien ihmisten syliin se olisi kiivennyt enemmän kuin mielellään ja kerjäsi rapsutuksia ja jakeli naaman pesuja. Pari tuntia koirat riehuivat keskenään kunnes viimeinenkin koirista lähti joten mekin sitten lähdettiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti