sunnuntai 21. elokuuta 2011

tokoilua

Max on pelottava leikkikaveri...

...koska se osaa lentää. Epistä.

On se joskus ihan maan pinnallakin mutta mistään ei tiedä koska se taas lähtee liihottelemaan.

Mä olisin näyttänyt sille liihottelut mutta toi ihminen siitä vähän hermostui ja käski maastoutua jos yhtään tietää mikä on itselle hyväksi. Max meni sit kanssa maahan häpeämään, kun se on vähän silleen yksinkertainen.

Siis eikös nykyisin pitäisi olla niitä positiivisia keinoja eikä mitään selättämistä ja kengällä naamaan potkimista???

On se vaan rankkaa olla mudi tässä talossa

Rohkun kanssa tehtiin koko alokasluokka silleen kun Roo sen nyt osaa. Ehkä tuosta seuraamisesta tulee vielä jotain, nyt se ei irronnut sivusuunnassa kai kertaakaan. Vielä kun keksisi mihin mä tungen mun käden. Roo on kuitenkin sen verran pieni minuun nähden että tuntuu aika tyhmälle pistää sitä ihan koiran yli sojottamaan mutta kait se on pakko.

Liikkeestä maahan menee muuten ihan hyvin, Roo menee kohtuullisen nopeasti maahan ja suorempaan kuin Hauru mutta kun se ei mene maahan asti. Ne saakutin kyynärpäät aina vain... Saakohan siitä jotain säälipisteitä kokeessa kun se on kuitenkin ikäänkuin maassa :P

Luoksetulossa ei ole mitään ongelmia, loppua ei olla kauheasti treenattu mutta sekin onnistuu ainakin sinne päin jo.

Liikkeestä seiso on ihan sievä kanssa, ainakin parempi kuin mitä onnistuin Haurulle opettamaan.

Hyppy on ihan alkutekijöissään mutta se hyppää. Ja jää liian lähelle ihan samoin kuin Haurukin, tässä asiassa kouluttaja ei siis ole kehittynyt. Ja jotenkin en usko että tämä herra noin vaan kykenee hyppäämään takaisin päin jos se istuu nenä esteessä kiinni... Eli ehkä kannattaisi tehdä asialle jotain kun Rohanilla ei vielä (ehkä) ole ajatus heti esteen takana kääntymisestä yhtä vahva kuin Haukkusella.

Maassa Rohan pysyy aikas hyvin mutta menee helposti lonkalle. Olen käynyt sitä korjailemassa mutta ei ihan kauhean hyvällä menestyksellä. Lonkalle meno johtuu siitä että se makaa niin kummallisessa asennossa, ei yhtään normaalisti ja asennon pitäminen on selvästi hankalaa. Se on ihan vinkura, toispuoleinen ja etutassut ihan oudosti eteentyönnettynä.... Mutta kyynärät sentäs pysyy maassa ainakin suurimmaksi osaksi.

Hauru Höyrypää teki tietenkin avoa.

Liikkeestä seiso oli hieno, ei sitä yhtään nyt tunnu epäilyttävän eli ehkä se on oppinut seisomaan?

Luoksetulon stoppi ihan tavallinen Haurulle, voisihan se ehkä pysähtyä nopeammin ja ehdottomasti suorempaan. Se tuli taas aika kovaa, tämä on jotenkin vaan tosi hauska liike Haurusta. Paljon kivempi kuin se tyhmä tavisluoksetulo alossa.

Kaukot meni tosi hienosti, Hau oli ihan skarppina eikä mitään ongelmia. Luulen että kaukot on sen mielestä tylsää nykyisin ja niissä on siksi alkanut tulla hidastelua mutta sitten taas jos niitä ei tee usein niin Hauru ei nouse maasta rautakangellakaan.

Nouto kaksi kertaa kun eka meni taas vaihteeksi ihan pelleilyksi. Hau lähti ihan reippaasti kapulalle mutta menikin haistelemaan maata. Karjaisin, jolloin se lähti tulemaan luokse. Uusi noutokäsky, haet sen kapulan nyt sieltä kerpele. Hau tällä kertaa noudattikin käskyä mutta meinasi juosta palautuksessa suoraan ohi. Vielä yksi käsky että viitsi tuoda kapulan ihan minulle asti ja sitten se vielä oli ihan ihmeissään kun ei tullut palkkaa? Ihme sikailija, Hau ihan tasan tarkkaan osaa noutaa vaikka sitä ei aina uskoisi. Uudella yrityksellä tuli hyvä nouto, hölkyn-kölkyn laukalla eikä edes pudottanut kapulaa kun kumarruin ottamaan sitä.

Hyppy oli hyvä, istui ihan käskystä ja kaikkea :P

Ja lopuksi siinä höseltäessään Hau kaatoi kupissa olleet namit ja meinasi antaa selkään Maxille kun se saattoi ehkä himoita niitä nameja jotka ehkä oli vierineet jonnekin nurmikon kätköihin.  Pysäytin hyökkäyksen nappaamalla mutiaista niskavilloista jolloin Hau katsoi parhaaksi heittäytyä selälleen mun jalkoihini. Meillä on niin tiukka kuri täällä. Tai sitten ei. Siinä Hau sitten aikansa makasi ketarat ojollaan ja teki toivottavasti mielessään jotain vihan hallinta harjoituksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti