perjantai 30. syyskuuta 2011

Vaihtoehtoinen energianlähde?


Tänään kävin ensin pellolla juoksuttamassa pojilta pahimmat särmät pois ja sitten huristeltiin bussilla naapurikylään. Rohanista oli, kuten aina, super mahtavaa olla bussissa ja tunkea tutun bussikuskin syliin. Haurusta bussin paineilmalla? toimivat, suhisevat ovet olivat pelottavat mutta suostui se kuitenkin tulemaan bussiin ja bussista ulos kunhan ovet olivat ensin kunnolla pysähtyneet. Sieltä palailtiin kotiin metsäpolkuja pitkin, pojat taas irti ja herrat vetivät keppirallia melkein koko matkan. Kun päästiin kotiin eräs kaverini, joka välillä lainaa vanhempieni koiria, halusi lähteä lenkille Sapin kanssa. Otin vain Rohanin mukaan kun sen kanssa on rennompaa liikkua silloin kun muitakin on mukana. Rohan oli edelleen intoa täynnä vaikka oli varmaan jo juossut ainakin kolmisen tuntia. Se juoksutti Sapin puhki ja poukkoili loppulenkin kuin elämänsä tunnossa oleva teini-talmaatti. Kieltämättä välillä mietityttää että pitäisiköhän se lähettää jonnekin energialaitokselle, se varmaan hoitelisi ainakin puolen Suomen sähköt ihan yksinään :p Ei Roo Haurua pysty juoksuttamaan väsyksiin eli energiaa ja jaksamista on mudissakin ihan riittämiin mutta Haurun energisyys ei ilmene ihan tuollaisena hillittömänä hösellyksenä ja joka suuntaan päättömästi poukkoiluna. Ainakaan enää, kyllähän sekin teininä taisi olla melkoinen poukkoilija mutta nyt kolmevuotiaana se on jo vähän hillitympi, noin niinkuin ulkoiselta olemukseltaan. Kai se Ropsukin tästä vähän tasoittuu.

Yhden ilmeen mudi

Joskus Rohan jaksaa keskittyä ja näyttää suhteellisen normaalilta. Hetken.

Ja joskus Hauru ei kertakaikkiaan jaksa keskittyä. Tyyyyylsää!

Siltikin naurattaa kun puran kuvia kamerasta, 90% Rohanin ja Haurun kuvat on niin... no...  tällaisia, linkin takana siis iso kuva-sarja. Ei se ihan noin oikeasti ole mutta Hauru on kyllä todella ehdollistunut kameran ääniin ja alkaa heti poseerata kun se tajuaa että häärään taas sen piipittävän mustan laatikon kanssa. Kyllähän sen aikalailla arvaa että Haurulla on Haun perus kamera-ilme päällä ja jos otan sarjakuvaa se ei ole kymmenen kuvan aikana liikkunut milliäkään. Rohan taas... sillä ei ole ihan samanlaisia estoja. Vielä ainakaan.

Punakaula

Tästä näkee Rompan kaulan tilanteen aika hyvin. Iho on ihan siistissä kunnossa, karvat ei vaan ole kunnolla kasvaneet takaisin mutta jotain haituvaa sieltä jo pukkaa. Rohan on tosiaan pysynyt nyt taas ihan hyvin kutina-vapaana eikä tassujakaan tarvitse tällä hetkellä kaluta.

torstai 29. syyskuuta 2011

Supernero


Treenailtiin Haun kanssa tässä yöllä (on meilläkin treeniajat) sitä koiratanssi- temppua joka sujuu jo aika hyvin. Hau on vihdoin alkanut keskittymään siihen mitä tehdään. Uudeksi tempuksi otin sitten meidän ruutu- merkkeinä toimivien tötsien (ne on jotain ihme purkkeja, vähän niinkuin hyvin pieniä ämpäreitä mutta niissä on reiät pohjassa eikä ne ole ämpäreitä muutenkaan) kasaamisen. Siispä niin että Hauru pinoaisi ne nätisti torniksi. Ja siksi tämä pikainen päivitys että vähänkö toi koira on fiksu, ei sille tarvitsekaan tätä opettaa. Se osaa jo, tajusi idean melkein heti! (siis heti kun se tajusi ettei kyseessä ole purkkiin tassujen tunkemistemppu, ei sentään noin pienellä purkilla...) Tarvitaan vaan vähän hienosäätöä että Hau käsittelisi purnukoita vähän huolellisemmin eikä höseltäisi sinne päin niin että pino kaatuu ja pitää aloittaa alusta. Silti, miten se voi olla tuollainen nero?

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Kiitos!

Toko-pilkku ja virallinen häirikkö

Rohanin kanssa tehtiin alo-luokka läpi pienessä tihkusateessa paikallamakuuta lukuunottamatta. Meillä oli liikkurina äitini, ekaa kertaa kyseisessä hommassa ja hienosti osasi tämän vaativan tehtävän ;) Rohania ei liikkuri haitannut yhtään, itsestäni ei voi sanoa ihan samaa... en muista kuunnella lupaa kiittää koiraa ja muutenkin tykkään ennakoida. Huomaa että treenaan enimmäkseen ilman liikkuria :D

Seuraaminen, Rohan oli ihan lentoon lähdössä ja jouduin aika paljon käyttämään apuja mutta ihan OK ottaen huomioon että Max oli taas ihan koko ajan tiellä ja Romppa olisi halunnut leikkimään.

Liikkeestä seiso, Rohan suoritti maahan menon. Otettiin uudestaan ja tällä kertaa hyvä.

Luoksetulo oli tosi hyvä, matka oli vähän lyhyempi joten sivulle tulokaan ei mennyt yli, eli kai se on vaan että herran vauhti on kovempi kuin missä kääntyminen onnistuu. Voisihan sitä tietty vähän ennakoida ja pikkuisen jarruttaa kun lähestyy ohjaajaa mutta kokemus tuo varmuutta, kenties?

Liikkeestä maahan hyvä, Rohanista tämäkin on nykyisin ihan parasta. Täytyy tehdä sille kuunteluharjoituksia että se oppii olemaan arpomatta asentoa. Mutta hei, se on vasta "pentu".

Hyppy, Roo hyppäsi kun sanoin valmis. Pyysin sen sivulle, tuli ja hyppäsi esteen taas. Joo-o. Tällä kertaa selvä käsiapu siihen että pysyy sivulla. Hyppäsi käskystä. Meikä ei jaksanut taaskaan kuunnella liikkuria joten otettiin vielä kerran alusta. Muuten ihan hyvä mutta loppuperusasentoa varten kun sanoin 'istu' Rohan hyppäsi esteen, kiersi sen ja tuli sivulle. Hyppääminen on kivaa :p Luulen että tämä meni ihan suosiolla nollille ;)

Vielä vähän seuraamista loppuun, Roo oli tosi hyvä ja toko- moodi löytyi paremmin. Rohanista seuraaminen on tosi kivaa. Tai siis, kaikkihan on Rohanista tosi kivaa että ei sinällään mikään ylläri.

Hauru teki avoa mutta ei siitä ole sen ihmeempää kerrottavaa. Pitäisi oikeasti yrittää saada se sinne kokeeseen, ei ole mitään järkeä jankata samoja asioita kun se osaa jo. Yritän ryhdistäytyä vaikka ennen kevät/kesää nyt ei mitään varmaan tapahdu. Talven aikana yritän hankkia jostain itselleni paremman hermorakenteen tai jotain.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Kuvasaastetta

En jaksanut leikata videota siistimmäksi mutta käytiin siis pellolla juoksemassa tänäänkin. Rohan varsinkin veti taas rallia kuin päätön kana mutta tietty heti kun videon laittaa päälle molemmat pysähtyy kuin seinään :D Mutta Rohankin on oppinut juoksemaan käskystä vaikka vauhti jääkin valovuosien päähän siitä mitä se muuten tuolla painatteli menemään.

Jännä muuten, että jos katson videota jossa mainitaan Maxin nimi, se sekoaa ihan täysin. Esim. video jossa Verna heittää palloa Maxille saa Maxin etsimään Vernaa joka paikasta eikä se tajua kun ei löydy vaikka ääni kuuluu. Hauru taas ei reagoi tähän yllä olevaan videoon mitenkään, nukkuu tuossa penkin alla ilmekään värähtämättä. (Ja ei, se ei ole oikeasti unessa vaan kuulee kyllä.)

Kuvia, monta. Liian monta taas kerran mutta kun noi on niin parhaita. Koirat siis, kuvat on taas vähän miten sattuu onnistuneita.

Jee me ollaan pellolla!

Oikeasti jouduttiin ottamaan monen monta yritystä että saatiin sellainen missä toi toinen ei näytä ihan tolvanalta :D Roo ei vaan voi mitään kun sen naama ei pysy peruslukemilla

Haurua kiinnosti tänään enemmän linnustus kuin juokseminen vaikka Rohan koetti houkutella Haukkua mukaan esittelemällä kepukkaansa

Herra Keppimagneetti löytää kyllä kepin vaikka tyhjältä asfalttipihalta

Talmaatilla on keppi mutta kukaan ei leiki talman kanssa...

No anna tänne se keppis nyt sitten niin ei ole sitäkään ongelmaa, meinaa Hauru

Whiii et saa kiinni!! Lopulta Hauru kyllä sai kepin ja piilotti sen jonnekin

Aropupu

Aina tuo pilkullinen tolvana jaksaakin riehua

Ihana haju? Pupun kakkaa? Mutaa? Pieniä (tai vähän isompiakin) kiviä? Rohanista ei koskaan tiedä mitä hyvää se on löytänyt

Kyllä Haurukin vähän laittoi juoksuksi, tai aika paljonkin, mutta usein se juoksi taas vaihteeksi niin kaukana ettei siitä oikein saanut kuvia

Poikkelit sulassa sovussa

Rohan yrittää kiusata Hauru juoksemaan mutta se ei oikein toimi Hauruun. Roo ei osaa / halua / ymmärrä itse olla jäniksenä enkä tiedä miten sitä voisi opettaa

Mustan vieheen jahtaaminen sen sijaan onnistuu!

Rohan kyllä taitaa olla Haurua nopeampi mutta Rohan osaa käyttäytyä ihan kohtuullisen fiksusti eikä runno tms. Haurua leikin varjolla

Välillä voi viilentyä ojassa

Tästä sä ihminen et kyllä pääse yli, ilmoittaa virallinen kartturi

Romppa-pomppa

Toinen ojien nuohooja

Mentiin kuitenkin ihan siltaa pitkin kun sellainen on tarjolla

Haukku Höyrypää

Märkä mudi on hassun näköinen tikkujalka

maanantai 26. syyskuuta 2011

Tottelua

Jooga pitää lihakset vetränä

Rohan teki ensin hyppyä, oli vähän vaikeaa kun herra halusi joko karata hypylle tai vaihtoehtoisesti ei sitten hypätä ollenkaan jos ei kerta kelpaa, niih! Välillä Rohan myös hyppää niin että sen takajalat rämähtää esteeseen... hyppytekniikka voisi olla aika kova sana koska en usko että pilkku tekee tuota ihan tahallaan. Mutta yhden onnistuneen yrityksen jälkeen laitettiin tämä vähäksi aikaa mietintämyssyyn.

Seuraamista, lelupalkalla väljä ja vino mutta vähän sain sitä korjaamaan. Vaihdettiin silti nameihin kun on helpompaa :p ja molemmat kelpaa yleensä suunnilleen yhtä hyvin. Nameilla Roo seuraakin sitten hyvin tiiviisti ja ehkä vähän turhan takana mutta paremmin silti kuin lelun kanssa.

Luoksetuloja pari lelupalkalla, Rohan pysyy kyllä jo tosi hyvin vaikka menisi täyden matkan päähän. Ja tulee lujaa, niin lujaa ja sellainen maaninen ilme naamalla että vähän mietityttää aina että a) meneeköhän se ihan ohi b) jos se tömähtää päin niin minusta jää märkä läntti. Toistaiseksi olen selvinnyt ehjänä :D Juokseminen on just kivaa.

Maahanmenoa, siis oikeasti käsittämätöntä. Nyt se kyynärpää ongelma on taas maagisesti kadonnut. No, ihan sama. Treenattiin matkaa, pysyi ihan hienosti. Jotain pikkulintuja lehahti sen selän takaa ja Roo kääntyi katsomaan niitä ja oli aika hilkulla ettei noussut. Mutta pysyi! Ihme! Siis impulssikontrolli on kehittynyt ihan huimasti siitä mitä se oli kun pelkkä ajatus sai Ropsun unohtamaan mitä se olikaan tekemässä :D

Uusi hyppy toisesta suunnasta, ilman ongelmia tällä kertaa. Ja loppupalkaksi hurjaa taistelua patukasta. Rohan on alkanut oppimaan olemaan entistä aktiivisempi. Hauskaa! Ja rapsuttelua mikä oli niin kivaa että Roo unohti patukan ja heittäytyi selälleen maahan?!?


Haurukin teki vähän hyppyä ja kaukoa, lähinnä tarkoituksena treenata liikkeestä toiseen siirtymistä. En muista ikinä treenata sitä ja Hau on aina ihan pöllämystynyt ja pihalla kun lumiukko.

Seuraamista, muuten hyvä vire mutta hitaassa kävelyssä meinaa koko koira nukahtaa. Eli sitä siis. Ja yleistä riehumista, hyppimistä ja sekoilua.

Max hengaili mukana ja innostui suorittamaan itsekseen osan liikkeistä, mm. kaukot, kun käskin Haurua. Pitäisikin olla sellainen parikilpailu niinkuin näyttelyissä :p Tosin Max ei useimmiten jaksa muita liikkeitä kuin kaukot, seuraamisen ja liikkeestä seisomisen mutta niilläkin pääsee jo pitkälle ;) Ja Makkara osallistui tietenkin bilettämiseen kun oli niiin taitava buvieeri.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Lenkkeily on raskasta...



...aina välillä. Kun on tällainen ajoittain laiska ihminen. Jos koiran energia-tason pitäisi olla sama kuin omistajan niin mikähän rotu olisi aina vuorotellen tosi energinen ja sitten tosi laiska? Mielellään toki vielä omistajan mielialojen mukaisessa syklissä? On nää menevämmät karvakaverit kyllä kuitenkin kivempia. Hauru ilmeisesti muisti että kävin eilen jossain Rohanin kanssa ja päätti aloittaa kunnon huutokonsertin kun se huomasi että otin kaulapannat naulakosta... ihan niinkuin se jonain päivänä jätettäisiin täysin kotiin homehtumaan? Turpa kii- käsky toimii mutta Rohan ehti sitten ottaa kierroksia kanssa ja lenkki aloitettiin kahden toisiaan nostattavan pöntön kanssa, minun yrittäessä takoa herroille jonkinlaista järkeä päähän. Niinkuin että flexin idea EI ole se että juostaan ihan täysiä flexin mittaa edestakaisin yleisellä kadulla... (Huom, ei ole kanssaliikkujia täällä maalla että ei tarvitse pelätä että oltiin siinä mielessä häiriöksi.)

Koska sekopäisyydelle ei näkynyt loppua mentiin läheiselle pellolle ja laskin jätkät vähän purkamaan innostustaan. Tuo on siitä huono että pelto on metsän laidalla jossa kökkii paljon sienestäjiä mutta näkyvyys on aika hyvä ja olen aika luottavainen Rohanin suhteen. Poikien juostua riittämiin (tai lähinnä Haurun, Rohan juoksisi pidempäänkin mutta jos Haun kanssa jää liian pitkäksi aikaa yhteen paikkaan palloilemaan se alkaa laajentaa liikkuma-alaansa ihan liikaa) oikaistiin metsän läpi ja jokuhan siellä olikin. Vähän Roo katsoi että tulisko vai meniskö mutta jos nyt sitten tulisi. Jatkettiin lenkkiä hieman rauhallisemmissa merkeissä.

Nähtiin yksi pihasta perään sinkoava irtokoira taas vaihteeksi, tämä on nyt kuitenkin oppinut pitämään paremman etäisyyden tai sitten se vaan pelkää pilkullisia koiria koska ollaan tuo sama tyyppi nähty muutaman kerran Maxin ja Haurun kanssa ja silloin se on tunkenut paljon lähemmäs. Päästiin kuitenkin hienosti siitä menemään vaikka mietin jo että Haun muutenkin edelleen vähän "riemukas" tila ei välttämättä luo ihan parhaita edellytyksiä onnistuneelle ohitukselle. Toinenkin ohitettava nähtiin, ensin katsoin että mies ja joku pieni koira mutta aika pian huomasin sen tavasta liikkua että ei tuo kyllä mikään koira ole. Kissan kanssa lenkillä, enpä ole ikinä aikaisemmin täällä törmännyt moiseen kun sitä että itse lenkkeilytän välillä Enderiä ei varmaan lasketa :p Otin piskit seuraamaan ja päästiin ihan ongelmitta siitäkin, mies vähän pahoitteli että olisi vienyt kissan pois mutta se ei antanut kiinni vaikka mikäs siinä, kyllähän mun on päästävä kissasta ohi ihan siinä missä muistakin tiellä liikkujista. Rompan arkiseuraaminenkin on sen verran vahva ettei se varmaan tajunnut mitään ja Haurulle tuollaiset jutut on aika helppoja vaikka voisi luulla päinvastaista. Lopujen lopuksi tämä aika kaaosmaisesti alkanut lenkki päättyikin siis moneen onnistumiseen kummankin herran osalta.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Mun!

Rohanin pallo (ai kuin niin vanha kuva?)

Mä olen sanonut että tämä on tulossa ja tänään Roo sitten rähähti Maxille kun Max käveli ohi ja Rohan oli syömässä luuta. Ei sen kummempaa, rähähti vain ja meni nurkkaan hautomaan luutansa ja tuijottamaan Maxia. Periaatteessa meillä saa puolustaa omaisuuttaan mutta jos toinen vaan kävelee ohi niin se on jo himpan liioittelua. Max käveli sitten enemmänkin edestakaisin ja Rohan siitä ainakin jonkun verran rauhoittuikin mutta saa nähdä miten asia kehittyy. Epävarmuutta tuo näyttäisi olevan vaikka ei meillä ole kenenkään lupa ottaa toiselta ja Rohankin sen kyllä tietää ja tätä sääntöä noudattaa. Ja Max raukka aina, miksi se on juuri se jolle pitää rähistä kun se on tuollainen lapatossu? ... No just siksi, tietty.

Roo parkkihallissa

Sen älykkyys ei ehkä loista ulospäin mutta siten sitä ei katsokaas mene tippaakaan hukkaan 

Jos ei halua lukea Roo löpinää voi skipata tämän :p Operaatio möllitokoa silmällä pitäen käytiin parkkihallissa testaamassa sitä herran häiriökestävyyttä. Toisia koiriahan tuolla ei tietty ollut mutta hyvin meluisa, kaikuva halli ja kaupan asiakkaat ei kuitenkaan ole mikään ihan pieni juttu kaikille. Esim. ihmisiä intohimoisesti rakastavalle talmaatille.

Aluksi Rohanista oli ihan superjännää olla jossain uudessa mestassa missä on vaikka mitä tutkittavaa ja se koetti vetää minua vaihteeksi perässään kuin märkää rättiä. Pyysin sitä vähän keskittymään ja rauhoittumaan jonka jälkeen Roo muisti että niin joo, ei saa kiskoa. Talmaateilta voi unohtua tuollaiset pikkuseikat silloin kun on tosi kivaa (eli aina?). Hallin äänet ei häirinneet Rohania yhtään, kerran se vähän luimisti korvia kun joku paiskasi auton oven kiinni mutta ei sekään saanut keskittymistä herpaantumaan. Ja ihanaa kun se ei edes noteerannut tuuletuslaitteen huminaa. Että voikin tulla iloiseksi hölmöistä asioista :) Ihmiset se noteerasi, ensin se meinasi että käydään moikkaamassa ihan kaikkia mutta kaivoin patukan taskusta ja revittiin sitä vähän aikaa jolloin minä olinkin äkkiä paljon kivempi kuin ne muut ihmiset :p Kumma juttu. Jos ihmisiä kulki ihan todella läheltä, esim. viereisestä parkkiruudusta kun lähti auto, oli Rohanin selvästi tosi vaikea pidättäytyä rakastamasta näitä tyyppejä mutta se jaksoi kyllä ihan hyvin tarjoilla katsekontaktia vaikka heiluttikin häntäänsä ja muutenkin hytkyi koko koira :D On se jotenkin liikuttavan söpö kaikessa avoimuudessaan vaikka periaatteessa tykkään enemmän pidättyväisistä koirista. Roo ei tiedä mitä se pidättyväisyys on? Ehkä jotain ruokaa?

Tehtiin seuraamista, seurautin sitä mm. kaivonkannen yli koska se on ihan ylivoimainen tehtävä ollut aikoinaan eräälle. Rohanistakin se oli vähän kummallista mutta muutaman toiston jälkeen päästiin siitä suhteellisen kunnialla läpi. Muuten herran seuraaminen parani koko ajan, aluksi se meinasi vähän höseltää ihmisten luo mutta muisti aina että niin joo, tehdään töitä. Loppua kohti se ei vilkaissutkaan muita, ei edes isääni jonka kyydillä oltiin liikkeellä, hännän heilutus vaan kiihtyi exponentaalisesti lähestyvien askeleiden perusteella. Vaikka se rakastaa kaikkia niin kuitenkin tutut ihmiset on aina tuttuja.

Paikalla makuu, kaksi kertaa, ensin lyhyempi autojen suojassa joka oli hyvä ja siitä rohkaistuneena pidempi aika, varmaan reilu minuutti joskin välipalkkasin muutaman kerran, niin että Roo näki kunnolla jos ympärillä liikkui joku. Ei mitään ongelmia, ei edes kovin pahoja kyynärpää ongelmia! Ehkä Ropsulle sopii sisällä olo kuitenkin paremin?  Olin liinan mitan päässä eli ainakin sellainen pari metriä? Vähän Roo vilkuili ympäristöä mutta palasi aina katsekontaktiin ja häntä heilui, tietenkin.

Liikkeestä seisomista pari kertaa. Hyvin se kuuntelee vaikka oli tosiaan aika meluisa halli, ei missannut yhtään käskyä :)

Luoksetulojakin tehtiin, ensimmäinen ilman ihmishäiriötä ja toka niin että lähistöllä oli ainakin kaksi ihmistä. Roo tuijotti erästä naista kun jätin sen, pysyi kyllä mutta kävin sitä vähän korjaamassa koska muiden tuijotus ei ole tarkoitus enkä kyllä uskalla kutsua sitä jos se katsoo jonnekin muualle. Saattaisi lähteä herra ihan väärään suuntaan. Tai sitten ei mutta ei kokeilla, talmaatti on kuitenkin sen verran iso että sitä tuskin kukaan vieras haluaa yhtäkkiä syliinsä vaikka rotuun suhtaudutaankin pääasiallisesti tosi positiivisesti kiitos Disneyn. Hienot luoksetulot, ekassa otin loppuun asti ja meinasi mennä taas vähän pitkäksi, pitää puuttua tähän kunnolla nyt kun se alkaa näköjään tulla tavaksi, ja tokassa palkkasin vauhdista ja leikittiin hurjasti että herra ensikerrallakin valitsee minut muiden ihmisten sijasta :p

Edelleen luulisin ettei tuon osallistumisesta välttämättä tulisi ihan totaalista katastrofia. Ehkä pieni katastrofi johon kuuluu tuomarin ja liikkurin pussailua mutta eiköhän se kykene suoriutumaan suunnilleen tasonsa mukaisesti. Katsotaan vielä jos päästäisiin näkemään niitä koiria ennenkuin ilmoitan sen. Eihän se vakavaa ole, joku epävirallinen nakkiluokka, mutta turha sinne on kuitenkaan viedä koiraa joka ei todellakaan ole valmis moiseen.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Tokon tilannekatsaus

Syödään yhdessä heinää, se on terveellistä

Molemmat poikkelit tekivät luokkansa läpi, miinus paikallamakuut.

Hauru on alkanut vireen noustessa puhisemaan seuratessa. Ehkä haluaisi haukkua (on tehnyt sitäkin) mutta tietää etten tykkää siitä niin puhiseminenhan on niin eri asia. Vai?

Maahanmeno liikkeestä oli hyvä, joskin vino kuten aina. Mutta aika nopea ja noin. Vapautuksen jälkeen Hau bongasi kissan aidan toisella puolella ja kävi häätämässä sen. Mietin että noinkohan se malttaa jättää vahtimisen sikseen mutta ihan kohtuullisen helpolla sain sen taas keskittymään epäolennaisuuksiin.

Kaukot, ei vilkuillut ollenkaan kissan suuntaan, nousi ripeästi sekä meni maahan ihan suosiolla vaikka maa oli kostea = ällö.

Liikkeestä seiso oli myös hyvä, ei kääntynyt yhtään mukana eikä näyttänyt epävarmalta. Ei ole enää pitkään aikaan oikeastaan, ehkä se on oppinut vihdoinkin että seisominen on kanssa ihan oikeasti tekemistä?

Luoksetulossa se aikoi ennakoida pysäytyskäskyä juuri siinä kohdassa mihin ajattelin sen pysäyttää enkä ehtinyt enää vaihtaa läpijuoksuksi kun pysäytys tuli jo suusta. Mutta pysähtyi hei tosi hyvin :p Muti on oppinut aika hyvin arvioimaan että puolessa välissä pysähdytään. Tuli lopunkin hienosti luo mutta loppuperusasentoon tarvittiin sellainen kolmisen lisäkäskyä. Hmm... kuka aina palkkaa vauhdista? Mutta se laukkaa sentäs molemmat pätkät että ei voi valittaa :D

Hyppy oli hyvä, ei ennakoinut istumista mutta istui kuitenkin käskystä. Aika edistyksellistä :p

Nouto oli muuten tosi hieno mutta kiersi sekä meno- että tulo matkalla lätäkön joka ei edes ollut suoraan sen reitillä. Että aikamoiset kaarrokset mutta otti kapulan sentäs halukkaasti ja palautti sen ihan loppuun asti eikä sylkenyt sitä jalkoihin. Tästä loppupalkka. Koirien aivopeseminen on onneksi loppujen lopuksi suhteellisen helppoa.


Romppaiselle oli vähän vaativampaa kun se ei ole tottunut tekemään liikkeitä kokonaisina. Tehtiin lyhennetyillä matkoilla.

Seuraaminen oli tavanomaista Rohania muuten mutta käännökset oli tosi huonoja. Ne on normaalistikin kun Roolle ei ole (niitäkään) kauhean ajatuksella opetettu, se vaan oletettavasti kääntyy jos minäkin käännyn... joka tapauksessa, on sitä parempaakin työskentelyä nähty. Josko vaikka koettaisi treenailla niitä... saattaisi auttaa.

Maahan liikkeestä oli aika hyvä, vähän Roo hämmästyi että hä? mutta meni kuitenkin maahan. Vierelle palatessani se nosti kyynärpäitä mutta laski ne nopeasti kun en reagoinut siihen mitenkään. Perusasentoon istumiseen käsiapu koska ei olla tehty pitkään aikaan.

Luoksetulo oli aika hieno. Herra meinasi mennä maahan mutta kuunteli mitä sanoin ja jäikin istumaan :) Ei mitenkään itsestäänselvää. Poispäin kävellessäni tajusin yhtäkkiä että Rohan on muuten mulla koirana, ei se vielä pysy jos kävelen jonnekin hornan tuuttiin! Äkkiä ympäri niin siellähän se istui eikä mitään ajatustakaan perään lähtemisestä vaikka matkasta tuli selkeästi pidempi kuin ollaan treenattu. Hups. No ei haittaa. Tuli luo ihan täysiä, ei meinannut siitä vauhdista kääntyä joten sivulle tulo meni vähän pitkäksi mutta onnistui pääpiirteittäin.

Liikkeestä seisominen on Roon erikoisalaa joten hyvä. Taas pieni apu lopun perusasentoon.

Hyppyyn lähti vasta tokalla käskyllä mutta muuten ihan super, siellä se seisoo kun tatti kun kierrän meidän kummallista estehäkkyrää. Roon kanssa pitäisi varmaan treenailla erilaisia esteitä (tai jopa olla niin hurja että valuisi kentälle kokeilemaan ihan oikeaa toko estettä). Sille voi muuten tulla yllärinä ettei kaikilla este oli luudan varsista ja tuoleista kyhätty :D

torstai 22. syyskuuta 2011

Pilkullista juttua


Tänään päätin opettaa Roolle hyppy liikkeen loppuun koska sehän nyt on ihan simppeli homma. Olikin, kyllä, Roo on hirmu fiksu mies ja tajusi heti että pitää seisoa liikkumatta sillä aikaa kun minä kierrän esteen ja tulen vierelle seisomaan. Romppa keksi myös että nyt treenattiin nimenomaan sitä seisomista joten  hypyn voi jättää välistä jos vaan jää nätisti siihen eteen seisomaan eikä liiku. Kun sitähän tässä haettiin? No ei ihan käynyt mulle joten kai sitä sitten pitää hypätäkin :D Tää hyppy on näköjään Rohanille se liike missä sovelletaan omia ideoita enemmän kuin muissa liikkeissä. Tehtiin myös liikkeestä maahanmeno kokonaisena liikeenä sekä sitä paikallamakuuta mitä nyt aina jankataan.

Teoriassa nyt kun hyppykin onnistuu kokonaisuudessaan, osaa Roo koko alokasluokan paikallamakuuta lukuunottamatta, ei olla vielä koskaan tehty täyttä aikaa + matkaa. Olen aina vaan aika vaikuttunut Rohanin lahjakkuudesta tällä(kin) saralla. Fiksu koira. Sen jälkeen kun otin Rohanin, monet ihmiset ovat kertoneet kuinka vaikeita dalmatiankoirat on kouluttaa... no jaa... Rohan ei onneksi ole.

Roo on myös vihdoinkin alkanut oppia käyttäytymään portilla. Itsenäisesti se ei sitä hommaa (vielä?) osaa mutta jos menen paikalle se malttaa istua pientareella sen aikaa kun auto ajaa sisään eikä pyri riehumaan ihan hulluna tai rynnimään ulos portista. Vielä pitää vähän treenata että auton ovien avaaminen ei tarkoita että kuraisen dalmaatin on sopivaa pompata penkille tutkimaan mitä / ketä sieltä autosta löytyy... Mutta hienosti on tullut malttia kuitenkin eikä enää tarvitse pelätä mikä kauhea hullunmylly siitä syntyy jos joku tulee sillä aikaa kun Rohan on ulkona. Kyllähän meillä osataan käyttäytyä. Kotioloissakaan ei siis enää ole mitään mihin olisin sen käytöksessä erityisen tyytymätön joskin hiottavaa löytyy siellä sun täällä. Oikein hyvä vuotiaaksi koiraksi, jännä nähdä millainen pilkku on vuoden tai parin päästä.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Sipsukoira



Romppa-pomppaisen toko vaan edistyy, huolimatta tästä "pienestä" kyynärpää probleemasta. Pitäisi mennä jonnekin vähän isompaan häiriöön katsomaan, miten herra siellä selviytyy. Sen kanssahan on aika vähän tehty häiriönsietoa mutta se ei toistaiseksi ainakaan ole ollut ongelma, mitä nyt ne kyynärät tuppaa jäämään vielä enemmän ilmaan jos ollaan vieraassa paikassa. Sama käy kyllä vaikkei olisi häiriötä mailla halmeilla että... Voisi ehkä ilmoittaa Rohanin johonkin nakkiluokkaan jos vielä tässä syksyllä ehtii :D Ei herra höseltäjä-kyynärpäävammainen toisi voittoa kotiin tai muuta mutta olisipa käyty edes yksissä "kisoissa" tänä vuonnakin :p Ja nakkiluokassa ei tartte pelätä että pilkku lähtisi tekemään tuttavuutta kaikkiin ihaniin tyyppeihin ketä sieltä mölleistä kuitenkin löytyy roppakaupalla. Luoksepäästävyys voi olla kyllä aika... mielenkiintoinen. Mutta eipähän tarvi pelätä että Roo söisi ketään. Ellei se sitten nielaise jotain pienempää ihmistä vahingossa pussailun lomassa?? :o

Kokeilin tänään hetken mielenjohteessa puhaltaa Rohania naamalle. Kun pitäähän sitä tietää koiran reaktiot ja noin ;) Roosta se oli ihan järkyttävän epäkohteliasta ja se meinasi häipätä paikalta sellainen epäuskoinen ilme naamalla :D Antoi se kuitenkin anteeksi. Nytpä ainakin Rohan tietää miksi Hauru on niin kummallinen sosiaalisissa tilanteissa: mitä voi odottaa koiralta jos emäntä on joku sekopää joka luulee että on soveliasta puhaltaa naamalle kohdatessa! Kaikkea sitä joutuu viaton talmantti sietämään.

Hauru, nirsoilija jo vuodesta -08, on tykästynyt Pringleseihin. Niihin tavallisiin. Tai mistä tiedän vaikka se tykkäisi maustetuistakin, niitä ei meillä koskaan ole. Eilen Hauru oli suurella vaivalla kavunnut tietsikkapöydälleni, ottanut varovasti Pringles- purkin koskematta kaikkeen muuhun rojuun mitä tässä pöydällä on (koska silloin olisin kuullut mitä se puuhaa jo aiemmin) ja päättänyt ottaa vähän hiukopalaa omin avuineen. Tämä joka ei koskaan varasta ruokaa. Täytyy siis olla jo tosi hyviä herkkuja sen mielestä! Harmi vain Haurun kannalta että purkin muotoilu on hieman haasteellinen joten Hau ei saanut kovin montaa lastua kun kuulin että se kolistelee jotain ja pahantekijä jäi kiinni kuono purkissa :D Joillain on niitä sutsukoiria ja mulla on sipsukoira. Harmi kun noi on niin suolaisia että niitä ei ehkä voi käyttää palkkana... Olisi ilmeisesti kerrankin jotain joka oikeasti maistuisi tälle sankarille.

Maxilla oli tässä välissä sellainen kausi, että se ei voinut tulla sisälle jos Rohan oli eteisessä. Kun Rohan kuitenkin käy sen päälle, tai jotain. Vaikka Rohan todellakaan ei edes ajattele Maxia siinä tilanteessa. Rasittavaa, en kyllä ikinä opi tajuamaan tuota nöyristelyä ja anteeks kun olen olemassa kaikki vihaa minua- meininkiä. Onneksi nyt kun koko ajan sataa Max haluaa äkkiä sisälle eikä ehdi miettiä onko Roo siinä vaiko ei. Onneksi sen vuoksi että en ole näinä öö... viitenä ? vuotena mitä Maxin olen omistanut, oppinut laukaisemaan lukkoja mitä se kehittää milloin mistäkin. Esim. kun se täysin käsittämättömästä syytä alkoi näyttää hakatulta aina kuullessaan käskyn sivulle. Mitään ei ollut tietääkseni tapahtunut mutta ehkä olin kurtistanut kulmiani tai jotain mistä oli tullut Maxille huono tunne. Noin vuoden treenaamattomuuden jälkeen sivulle pystyi tulemaan ihan normaalisti ja ollaan jatkettu tottistelua satunnaisesti mutta oli aika selvää ettei siltä voi koskaan vaatia kummoisia. En minä ainakaan, ehkä olisi mahdollista opettaa sille että nöyristely ei ole vaihtoehto mutta pitäisi olla joku asiansa osaava ihminen siinä. Enkä tiedä olisiko se sittenkään kovin tarkoituksenmukaista. Tottistelut nyt on ihan se ja sama suuremmassa kaavassa mutta arkielämän neuroosit olisi kiva välillä saada poistettua muutenkin kuin välttelemällä kyseistä tilannetta seuraavat pari kuukautta.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Valitusta vaihteeksi?

Joskus Max Makkarakin innostuu ja unohtaa näyttää surkeaa naamaa ;)

Romppa taas fiksuna, kuten tavallista

Leikitään sitä, että kaikki lelut on mudin ja muut katsoo kateellisena vierestä! Jooko??

Arvatkaapa kaksi kertaa mikä on mättänyt Roon toko- treeneissä taas vaihteeksi? Ette ikinä arvaa... Niin. Siis miten sen saisi tajuamaan että ne kyynärpäät pitää laittaa maahan (ja myös pitää siellä)? On nyt taas ollut hurjan vaikeaa ja ollaan jankattu asiaa mun kyllästymiseeni asti. Roo itse ei enää kyllästy, siitä on nykyään kiva treenailla vaikka palkkaa ei ilmestyisikään naaman eteen vähintään kahden sekunin välein. Tuntuu muutenkin että Roo tietää kontrolloivansa palkkaa kyynärpäillään, se laittaa ne maahan jos tuntuu että haluaisi palkkautua ja pitää ne ylhäällä jos ei nyt just tunnu siltä. Eli jotain se on oivaltanut mutta ihan päin honkia kuitenkin. Ja mä jo luulin että tämä on menossa parempaan suuntaan... Ompelisikohan nyt kuitenkin sille ne tarranauhat kyynärpäihin vaikka koulutusohjaaja keväällä epäili ettei se ehkä ole oikea tapa ratkaista tätä? (kumma tyyppi sekin :D ) Tai ehkä vaan palataan taaksepäin ja aletaan jankata aihetta alusta. Jippii vaan. Muuten Romppa onkin kyllä luvattoman helppo koulutettava että ehkä siinä pitää jotain vikaa ollakin. Olisi vaan aika kiva jos paikalla makuussa olisi oikeasti maassa. Liikkeestä maahanmenossa ongelmaa ei ilmene ainakaan yhtä pahana, että mistä sekin sitten kertoo? Samalla periaatteella ollaan kuitenkin treenattu sitäkin, palkka ja vapautus heti kun kyynärät on maassa ja muuten odotellaan. Pitäisi ehkä alkaa kokonaan eväämään pilkulta mahdollisuus palkkaan jos ne kyynärät ei painu siedettävässä ajassa kun kerta se asian jollain tasolla osaa. Luulisin ainakin että osaa. En kyllä tiedä miten sitäkin lähtisi järkevästi työstämään. Tylsää.

Herra Höyrypään kanssa sorruin(?) taas kokeilemaan lelupalkkauksen alkeita. Monestikohan olen päättänyt että luovutan asian suhteen ja kuitenkin pitää aina kokeilla uudelleen. Kun mä haluan että se palkkautuu leikkimisestä vaikka eihän se niin mene. Se palkkautuu mistä palkkautuu ja sillä sipuli. Nykyisin Hau kuitenkin leikkii tosi hyvin, on kiinnostunut, ei paineistu, esitää joskus ihan hämmentävää aktiivisuutta! ja kaiken kukkuraksi jopa tuo lelua minulle ihan iloisesti. Se tuntuu siis nauttivan leikkimisestä. Mutta leikkimisen yhdistäminen tokoiluun on vaikeaa. Sillä on kai niin vahvasti eri mielentila näiden kahden toiminnon aikana. Tokoillessa Hau suorittaa. Se on jokseenkin matalassa vireessä (mitä ei pidä sekoittaa siihen etteikö se kuitenkin tekisi töitä halukkaasti. Se tekee mutta kaikki draivi puuttuu.) Itsepä olen sille huomaamattani opettanut että tokoillessa pitää keskittyä ja olla vakava. Tajuttuani asian ollaan etsiskelty sellaista vapautuneempaa tekemisen riemua mutta ei se hetkessä tapahdu vaikka edistystä on toki tullut kun olen tajunnut muuttaa omaa asennoitumistani. Leikkiessä Hau on iloinen, riehakas, villi ja uskaltaa nykyisin hyppiä mun nenillekin ja haastaa minua. Ei voi olla sellainen tokoillessa. Tokoillessa ei siis voi leikkiä eikä leikkiessä tokoilla. Sitten kun yritetään, ihan pikkupikkupikku askelin, tuoda näitä kahta Haurua lähemmäs toisiaan menee mudi ihan sekaisin eikä leikkiminen enää onnistu. Ei voi pakottaa, ei tietenkään. No, ainakin se menee oikeasti maahan eikä jää levitoimaan :p

perjantai 16. syyskuuta 2011

Sataa ropisee

Hassu punanenä Ropsutin, se on niin kovin pentu vielä.

Aina iloinen nättipoika kultamussukka (älkää kertoko tuota Haurulle)

Minä yleensä tykkään sateesta mutta voisiko jo vähän rajoittaa?? Ihan järkky kaatosade joka ikinen päivä on hieman jo liikaa, kiitos vaan. Haurusen kanssa ollaan treenailtu sisällä koiratanssi-numeroissa aina välillä näkyvää liikettä missä koira on ohjaajan edellä, kääntyy ympäri ja peruuttaa jalkojen välistä. Ikäänkuin Haun pelottaako? temppu käänteisenä siis. Haurusta peruuttamistemput on superkivoja ja huonekalut vaan lentää kun se peruuttaa ihan minne sattuu sellaisella vauhdilla ettei paljon ehdi kissaa sanoa kun mudi menee ympäri kämppää takapuoli edellä. Välillä ollaan saatu aikaiseksi jotain jalkojen välistä menemisen tyylistäkin sentään :D Tänään tempputuokion lopuksi pyysin taas herraa sammuttamaan valot, virhe! Se koetti kiskoa koko valokatkaisimen seinästä kun kierrokset olivat edelleen turhan korkealla. Pidettiin minuutin hiljaisuus jonka jälkeen herra malttoi ihan sivistyneesti painaa katkaisinta nenällään.

Myös Romppa on treenaillut, lähinnä kyllä tokoa vain. Ropsusta ihan parasta, siitä on niin kivaa tehdä kaikkea minun kanssa. Rohanilla on yksi sellainen ilme että jos Rohania en tuntisi niin kuvittelisin sen olevan aikeissa tehdä jotain hyvin ikävää. Näin kuvia Roihun emästä ja oli jännä huomata että siltä löytyy samankaltainen ilme myöskin. Koirapuistossa Roo katsoi erästä toista koiraa sillä ilmeellä ja kyseisen koiran omistaja tulkitsi myös ilmeen negatiivisesti. Se ei kuitenkaan ole mikään vihainen ilme tai muutakaan sellaista. Ehkä se on keltaiset silmät mitkä tekee välillä siitä ilkeän näköisen, harmi kun en ole saanut siitä ilmeestä kuvaa koskaan niin ei voi laittaa näytille. Avallonilla ainakin, kun toinen silmä on sininen, on sen ilme joidenkin mielestä vihainen. Minusta taas se tekee Avan höpsähtäneen tai vähän huolestuneen näköiseksi. Tässä postauksessa tokavika kuva on aika hyvä esimerkki.

Kerrottakoon myös että Roolla ei sen edellisen tapauksen jälkeen ole ollut taas mitään ongelmia tulla sisälle. Roo toimii aina vain yhtä luotettavasti saman kaavan mukaan: pitää antaa sen kuvitella että minun haluamani käytös on sen ihan oma idea. Miehet?

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Syksyisiä leikkikuvia

Joka päivä sataa joten mitään kauhean erikoista ei olla jaksettu tehdä, yhtenä aurinkoisempana päivänä otin sentään valokuvia kun leikin kameran asetuksilla.

Rohkeli (jolla on noin miljoona lempinimiväännöstä jostain syystä) on ollut oikein kiltti poika kuten tavallista

Pitäisi mennä sen kanssa talvivaate shoppailemaan jossain välissä. Mietin että pitäisikö sitä hemmotella myös sadeasulla... ei ole ollut tapana hankkia moisia mutta Roolla on muka-herkkä hipiä :p

Sen verran Rohanilla on edelleen tapana syödä mitä ***kaa sattuu vaan löytämään että se vietti yhden aamun oksentamalla sisuskalujaan ulos. Opettelisi mokoma laittamaan suuhunsa vain sellaista, mikä on edes syötäväksi tarkoitettua eikä rohmuaisi kitaansa ihan kaikkea mikä nokan eteen sattuu osumaan...

Max hyörii pyörii mukana vaikka se ei mistään mitään tajuakaan ;)

Hauru on ollut Hauru kuten tavallista, kiltti poikahan sekin oikeasti on.

Ja innostunut noutoleikeistä vähän liikaa, on kumma miten paljon se on muuttunut tämän kesän aikana äänekkäämmäksi. Onhan se tietty muutenkin kokenut jonkinlaisen henkisen kasvuvaiheen ilmeisesti. Tai jotain.

Tykkään kyllä, joskin kolmelta aamuyöllä ulkoillessa voisi pitää mölyt mahassaan... Ei ihan kaikkien kyläläisten tarvitse siihen aikaan tietää että auto kulki päätiellä.

Irvistäminen varmistaa että lelu päätyy oikeaan kitaan :p