sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Lenkkeily on raskasta...



...aina välillä. Kun on tällainen ajoittain laiska ihminen. Jos koiran energia-tason pitäisi olla sama kuin omistajan niin mikähän rotu olisi aina vuorotellen tosi energinen ja sitten tosi laiska? Mielellään toki vielä omistajan mielialojen mukaisessa syklissä? On nää menevämmät karvakaverit kyllä kuitenkin kivempia. Hauru ilmeisesti muisti että kävin eilen jossain Rohanin kanssa ja päätti aloittaa kunnon huutokonsertin kun se huomasi että otin kaulapannat naulakosta... ihan niinkuin se jonain päivänä jätettäisiin täysin kotiin homehtumaan? Turpa kii- käsky toimii mutta Rohan ehti sitten ottaa kierroksia kanssa ja lenkki aloitettiin kahden toisiaan nostattavan pöntön kanssa, minun yrittäessä takoa herroille jonkinlaista järkeä päähän. Niinkuin että flexin idea EI ole se että juostaan ihan täysiä flexin mittaa edestakaisin yleisellä kadulla... (Huom, ei ole kanssaliikkujia täällä maalla että ei tarvitse pelätä että oltiin siinä mielessä häiriöksi.)

Koska sekopäisyydelle ei näkynyt loppua mentiin läheiselle pellolle ja laskin jätkät vähän purkamaan innostustaan. Tuo on siitä huono että pelto on metsän laidalla jossa kökkii paljon sienestäjiä mutta näkyvyys on aika hyvä ja olen aika luottavainen Rohanin suhteen. Poikien juostua riittämiin (tai lähinnä Haurun, Rohan juoksisi pidempäänkin mutta jos Haun kanssa jää liian pitkäksi aikaa yhteen paikkaan palloilemaan se alkaa laajentaa liikkuma-alaansa ihan liikaa) oikaistiin metsän läpi ja jokuhan siellä olikin. Vähän Roo katsoi että tulisko vai meniskö mutta jos nyt sitten tulisi. Jatkettiin lenkkiä hieman rauhallisemmissa merkeissä.

Nähtiin yksi pihasta perään sinkoava irtokoira taas vaihteeksi, tämä on nyt kuitenkin oppinut pitämään paremman etäisyyden tai sitten se vaan pelkää pilkullisia koiria koska ollaan tuo sama tyyppi nähty muutaman kerran Maxin ja Haurun kanssa ja silloin se on tunkenut paljon lähemmäs. Päästiin kuitenkin hienosti siitä menemään vaikka mietin jo että Haun muutenkin edelleen vähän "riemukas" tila ei välttämättä luo ihan parhaita edellytyksiä onnistuneelle ohitukselle. Toinenkin ohitettava nähtiin, ensin katsoin että mies ja joku pieni koira mutta aika pian huomasin sen tavasta liikkua että ei tuo kyllä mikään koira ole. Kissan kanssa lenkillä, enpä ole ikinä aikaisemmin täällä törmännyt moiseen kun sitä että itse lenkkeilytän välillä Enderiä ei varmaan lasketa :p Otin piskit seuraamaan ja päästiin ihan ongelmitta siitäkin, mies vähän pahoitteli että olisi vienyt kissan pois mutta se ei antanut kiinni vaikka mikäs siinä, kyllähän mun on päästävä kissasta ohi ihan siinä missä muistakin tiellä liikkujista. Rompan arkiseuraaminenkin on sen verran vahva ettei se varmaan tajunnut mitään ja Haurulle tuollaiset jutut on aika helppoja vaikka voisi luulla päinvastaista. Lopujen lopuksi tämä aika kaaosmaisesti alkanut lenkki päättyikin siis moneen onnistumiseen kummankin herran osalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti