lauantai 10. syyskuuta 2011

Mikä ei kuulu joukkoon?

Talmanti yrittää sulautua maastoon

Aikoinaan kun ostin ekat crocs- kopiot, Hauru ensitöikseen askarteli niistä sen kantapääremmin irti. Muuten kengät olivat täysin ehjät ja ovat saaneet olla ihan rauhassa. Nyt hankin uudet samankaltaiset tilalle enkä ajatellut asiaa sen kummemmin vaan jätin ne lattialle kuten tavallista. Arvatkaapa oliko niissä niitä kantapääremmejä enää kun näin ne seuraavan kerran? No ei ollut, ei. Tosin tällä kertaa Hau ei ollut joutunut syömään remmejä poikki sillä näissä se remmi on kiinni tarranauhalenksulla ja Haukku oli keksinyt avata tarrat ja kiikuttaa ne irroitetut remmit piiloon oman häkkinsä taakse. On se kumma kun en meinaa tajuta että niitä remmejä ei kuulu tuollaisissa kengissä olla mutta onneksi Hauru auttaa.

Syy noiden remmien irroittamiseen lienee se, että ne ovat liikkuva ja näin ollen irtonainen osa muuten kiinteässä kengässä. Haurulla on hyvin vahva taipumus poistaa kaikki "mitkä ei kuulu". Silloin kun ostin tuon metallihäkin, siinä oli nippusiteitä edellisen käyttäjän jäljiltä. Hau askarteli ankarasti mutta sai jokaisen nippusiteen poistettua. Ne ei kuuluneet siihen häkkiin. Samoin Hau on poistanut vetimen kaapista jossa niitä oli vain yksi kappale ja muut ovet oli magneeteilla toimivat vitriinityyppiset. Se yksi vetokahva ei selvästi kuulunut siihen. Lipastojen vetimiin sen ei tulisi mieleenkään koskea kun niitä monta ja ne on symmetrisesti.

Yksi talvi Hau huomasi että joku oli laittanut jouluvalot pensaaseen ja nypelsi jokaisen lampun irti. Sen jälkeen Haurulle on koetettu aina esitellä uudet pihakoristeet jotta se ymmärtäisi niiden olevan ihan tarkoituksella siellä. Silloin ne saakin useimmiten olla rauhassa. Mansikkamaalta Hau kuitenkin yhtenä vuonna löysi muovisia käärmeitä (jotka oli sinne jätetty lintujen pelottimiksi). No ei hei kuulu käärmeet mansikoiden sekaan joten ne oli raahattu portin viereen, ihan ehjinä ihme kyllä. Hau myös oppi käyttämään sellaista käyntiin vedettävää lasten lelua tämän yksityiskohtiin kiinnittämisen ansiosta. Se olikin hauska leikki, vetää lelu käyntiin ja katsoa sen menemistä, kunnes liian innokas leikkiminen sai lelun moottorin sanomaan poks. Samankaltaisia juttuja löytyisi vaikka kuinka paljon, mikään yksityiskohta ei ole niin pieni että se jäisi Haurulta huomaamatta.

3 kommenttia:

  1. Sulla on kyllä niin hyvät jutut, ei voi muuta kuin nauraa käkättää. Tosin on tuo kyllä tottakin ;)

    VastaaPoista
  2. ihana juttu!! naureskelen täällä yksinäni fiksulle nippusiteitä poistelevalle koiralle :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos, minustakin Hauru on aika hauska tyyppi noiden "pakkomielteidensä" kanssa :)

    VastaaPoista