keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Sipsukoira



Romppa-pomppaisen toko vaan edistyy, huolimatta tästä "pienestä" kyynärpää probleemasta. Pitäisi mennä jonnekin vähän isompaan häiriöön katsomaan, miten herra siellä selviytyy. Sen kanssahan on aika vähän tehty häiriönsietoa mutta se ei toistaiseksi ainakaan ole ollut ongelma, mitä nyt ne kyynärät tuppaa jäämään vielä enemmän ilmaan jos ollaan vieraassa paikassa. Sama käy kyllä vaikkei olisi häiriötä mailla halmeilla että... Voisi ehkä ilmoittaa Rohanin johonkin nakkiluokkaan jos vielä tässä syksyllä ehtii :D Ei herra höseltäjä-kyynärpäävammainen toisi voittoa kotiin tai muuta mutta olisipa käyty edes yksissä "kisoissa" tänä vuonnakin :p Ja nakkiluokassa ei tartte pelätä että pilkku lähtisi tekemään tuttavuutta kaikkiin ihaniin tyyppeihin ketä sieltä mölleistä kuitenkin löytyy roppakaupalla. Luoksepäästävyys voi olla kyllä aika... mielenkiintoinen. Mutta eipähän tarvi pelätä että Roo söisi ketään. Ellei se sitten nielaise jotain pienempää ihmistä vahingossa pussailun lomassa?? :o

Kokeilin tänään hetken mielenjohteessa puhaltaa Rohania naamalle. Kun pitäähän sitä tietää koiran reaktiot ja noin ;) Roosta se oli ihan järkyttävän epäkohteliasta ja se meinasi häipätä paikalta sellainen epäuskoinen ilme naamalla :D Antoi se kuitenkin anteeksi. Nytpä ainakin Rohan tietää miksi Hauru on niin kummallinen sosiaalisissa tilanteissa: mitä voi odottaa koiralta jos emäntä on joku sekopää joka luulee että on soveliasta puhaltaa naamalle kohdatessa! Kaikkea sitä joutuu viaton talmantti sietämään.

Hauru, nirsoilija jo vuodesta -08, on tykästynyt Pringleseihin. Niihin tavallisiin. Tai mistä tiedän vaikka se tykkäisi maustetuistakin, niitä ei meillä koskaan ole. Eilen Hauru oli suurella vaivalla kavunnut tietsikkapöydälleni, ottanut varovasti Pringles- purkin koskematta kaikkeen muuhun rojuun mitä tässä pöydällä on (koska silloin olisin kuullut mitä se puuhaa jo aiemmin) ja päättänyt ottaa vähän hiukopalaa omin avuineen. Tämä joka ei koskaan varasta ruokaa. Täytyy siis olla jo tosi hyviä herkkuja sen mielestä! Harmi vain Haurun kannalta että purkin muotoilu on hieman haasteellinen joten Hau ei saanut kovin montaa lastua kun kuulin että se kolistelee jotain ja pahantekijä jäi kiinni kuono purkissa :D Joillain on niitä sutsukoiria ja mulla on sipsukoira. Harmi kun noi on niin suolaisia että niitä ei ehkä voi käyttää palkkana... Olisi ilmeisesti kerrankin jotain joka oikeasti maistuisi tälle sankarille.

Maxilla oli tässä välissä sellainen kausi, että se ei voinut tulla sisälle jos Rohan oli eteisessä. Kun Rohan kuitenkin käy sen päälle, tai jotain. Vaikka Rohan todellakaan ei edes ajattele Maxia siinä tilanteessa. Rasittavaa, en kyllä ikinä opi tajuamaan tuota nöyristelyä ja anteeks kun olen olemassa kaikki vihaa minua- meininkiä. Onneksi nyt kun koko ajan sataa Max haluaa äkkiä sisälle eikä ehdi miettiä onko Roo siinä vaiko ei. Onneksi sen vuoksi että en ole näinä öö... viitenä ? vuotena mitä Maxin olen omistanut, oppinut laukaisemaan lukkoja mitä se kehittää milloin mistäkin. Esim. kun se täysin käsittämättömästä syytä alkoi näyttää hakatulta aina kuullessaan käskyn sivulle. Mitään ei ollut tietääkseni tapahtunut mutta ehkä olin kurtistanut kulmiani tai jotain mistä oli tullut Maxille huono tunne. Noin vuoden treenaamattomuuden jälkeen sivulle pystyi tulemaan ihan normaalisti ja ollaan jatkettu tottistelua satunnaisesti mutta oli aika selvää ettei siltä voi koskaan vaatia kummoisia. En minä ainakaan, ehkä olisi mahdollista opettaa sille että nöyristely ei ole vaihtoehto mutta pitäisi olla joku asiansa osaava ihminen siinä. Enkä tiedä olisiko se sittenkään kovin tarkoituksenmukaista. Tottistelut nyt on ihan se ja sama suuremmassa kaavassa mutta arkielämän neuroosit olisi kiva välillä saada poistettua muutenkin kuin välttelemällä kyseistä tilannetta seuraavat pari kuukautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti