torstai 1. syyskuuta 2011

Tokoilua ja ärräpäitä

Nyt uskalsin ottaa kamerankin lenkille kun en uskonut että alkaa sataa, eikä alkanutkaan. Vaikka ukkonen jyrisi, sateenkaari oli taivaalla ja puolet taivaasta oli mustana, puolet kirkkaana. Ilmeisesti jollain oli vaikeuksia päättää mikä se päivän sää nyt olisikaan.

Yhtään kunnolla onnistunutta kuvaa ei tullut mutta laitan niitä silti kun pikkupojista ei ole ollut pitkään aikaan mitään yhteisleikkikuvia.

Korvat on tärkeä tasapainoelin

Miten Rohan onnistuukin aina näyttämään niin fiksulta?

Vauhdissa kippurahäntäkin suoristuu

Me poseerataan...

...sekunnin ajan!

Käytiin kentällä pikaisesti tokoilemassa, Roo ei ole ollut pitkään aikaan tokoilemassa missään pihan ulkopuolella ja sen kyllä huomasi. Sivulletulo, seuraaminen ja kontakti muutenkin oli hyvät mutta se maahanmeneminen... voi hitto nyt. Lopulta sain taas herran pilkulliseen päähän upotettua ajatuksen että ne kyynärpäät on laitettava maahan, ihan sama vaikka oltaisiin Kiinassa.

Meillä on nyt sellainen systeemi että laitan pojat johonkin korotetulle alustalle odottamaan vuoroaan koska sillä tavoin Rohan pysyy hiljaa Haurun treenien ajan. Hauru aina makuulle koska se on ainoa asento jossa luotan sen pysyvän vaikka mitä tapahtuisi ja Roo saa valita itse asentonsa kunhan pysyy siinä annetulla alustalla. Kesken Roon vuoron rotikka kulki taluttajansa kanssa kentän ohi, olin keskittyneenä Rohkun kyynärpäihin joten en huomannut sitä mutta satuin vilkaisemaan Haurua ja sen ilmeestä tiesin heti että aha, koira. Hau oli niin sen näköinen että haluaisi mennä ja vedellä turpaan tuollaisia tunkeilijoita mutta pysyi kuitenkin ja piti mölyt mahassaan. Paikalla makuu sille on sentään opetettu hyvin, jos ei muuta :D

Hauru teki ihan vaan kontaktia ja kaukoja koska Roon pysyminen ei ole vielä kovin pitkällä. Ja siltikin jouduin palauttamaan pilkun penkille mutta ihan suhteellisen hyvin kuitenkin. Hauru itse oli tosi hyvä, ei mitään ongelmia mutta ei me tosiaan mitään ihan oikeasti tehtykään joten :P

Kotimatkalla sitten ilmeisesti tämä sama rotikka tuli meitä vastaan. Haurun oli ihan pakko rääkäistä sen kohdalla p*rkele, kun ei hetkeä aikaisemmin voinut kuin tuijottaa (katseet ei onneksi voi tappaa tai täällä olisi taas yksi tunkeilija vähemmän). Oli kyllä niin tyytyväinen mudi loppumatkan, pääsipäs sanomaan sille!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti