maanantai 19. syyskuuta 2011

Valitusta vaihteeksi?

Joskus Max Makkarakin innostuu ja unohtaa näyttää surkeaa naamaa ;)

Romppa taas fiksuna, kuten tavallista

Leikitään sitä, että kaikki lelut on mudin ja muut katsoo kateellisena vierestä! Jooko??

Arvatkaapa kaksi kertaa mikä on mättänyt Roon toko- treeneissä taas vaihteeksi? Ette ikinä arvaa... Niin. Siis miten sen saisi tajuamaan että ne kyynärpäät pitää laittaa maahan (ja myös pitää siellä)? On nyt taas ollut hurjan vaikeaa ja ollaan jankattu asiaa mun kyllästymiseeni asti. Roo itse ei enää kyllästy, siitä on nykyään kiva treenailla vaikka palkkaa ei ilmestyisikään naaman eteen vähintään kahden sekunin välein. Tuntuu muutenkin että Roo tietää kontrolloivansa palkkaa kyynärpäillään, se laittaa ne maahan jos tuntuu että haluaisi palkkautua ja pitää ne ylhäällä jos ei nyt just tunnu siltä. Eli jotain se on oivaltanut mutta ihan päin honkia kuitenkin. Ja mä jo luulin että tämä on menossa parempaan suuntaan... Ompelisikohan nyt kuitenkin sille ne tarranauhat kyynärpäihin vaikka koulutusohjaaja keväällä epäili ettei se ehkä ole oikea tapa ratkaista tätä? (kumma tyyppi sekin :D ) Tai ehkä vaan palataan taaksepäin ja aletaan jankata aihetta alusta. Jippii vaan. Muuten Romppa onkin kyllä luvattoman helppo koulutettava että ehkä siinä pitää jotain vikaa ollakin. Olisi vaan aika kiva jos paikalla makuussa olisi oikeasti maassa. Liikkeestä maahanmenossa ongelmaa ei ilmene ainakaan yhtä pahana, että mistä sekin sitten kertoo? Samalla periaatteella ollaan kuitenkin treenattu sitäkin, palkka ja vapautus heti kun kyynärät on maassa ja muuten odotellaan. Pitäisi ehkä alkaa kokonaan eväämään pilkulta mahdollisuus palkkaan jos ne kyynärät ei painu siedettävässä ajassa kun kerta se asian jollain tasolla osaa. Luulisin ainakin että osaa. En kyllä tiedä miten sitäkin lähtisi järkevästi työstämään. Tylsää.

Herra Höyrypään kanssa sorruin(?) taas kokeilemaan lelupalkkauksen alkeita. Monestikohan olen päättänyt että luovutan asian suhteen ja kuitenkin pitää aina kokeilla uudelleen. Kun mä haluan että se palkkautuu leikkimisestä vaikka eihän se niin mene. Se palkkautuu mistä palkkautuu ja sillä sipuli. Nykyisin Hau kuitenkin leikkii tosi hyvin, on kiinnostunut, ei paineistu, esitää joskus ihan hämmentävää aktiivisuutta! ja kaiken kukkuraksi jopa tuo lelua minulle ihan iloisesti. Se tuntuu siis nauttivan leikkimisestä. Mutta leikkimisen yhdistäminen tokoiluun on vaikeaa. Sillä on kai niin vahvasti eri mielentila näiden kahden toiminnon aikana. Tokoillessa Hau suorittaa. Se on jokseenkin matalassa vireessä (mitä ei pidä sekoittaa siihen etteikö se kuitenkin tekisi töitä halukkaasti. Se tekee mutta kaikki draivi puuttuu.) Itsepä olen sille huomaamattani opettanut että tokoillessa pitää keskittyä ja olla vakava. Tajuttuani asian ollaan etsiskelty sellaista vapautuneempaa tekemisen riemua mutta ei se hetkessä tapahdu vaikka edistystä on toki tullut kun olen tajunnut muuttaa omaa asennoitumistani. Leikkiessä Hau on iloinen, riehakas, villi ja uskaltaa nykyisin hyppiä mun nenillekin ja haastaa minua. Ei voi olla sellainen tokoillessa. Tokoillessa ei siis voi leikkiä eikä leikkiessä tokoilla. Sitten kun yritetään, ihan pikkupikkupikku askelin, tuoda näitä kahta Haurua lähemmäs toisiaan menee mudi ihan sekaisin eikä leikkiminen enää onnistu. Ei voi pakottaa, ei tietenkään. No, ainakin se menee oikeasti maahan eikä jää levitoimaan :p

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti