maanantai 31. lokakuuta 2011

Naamiaisasuja

Manalan vartija
(Selvisi että koiralla ei ole kolmea päätä koska ne ei mahtuisi kiinni sen vartaloon. Sitäpaitsi ne varmaan tappelisi koko ajan keskenään jos ne olisi hauruja.)

Klovni (sellainen oikeasti kiltti, ei mikään Pennywise)


...ei mulla ole tylsää, kuin niin???

torstai 27. lokakuuta 2011

Elekieltä



Monet suomalaiset koiraihmiset on varmaan nähneet sen dokumentin koirista, jossa mm. kerrotaan että koirat ovat ainoa eläinlaji jotka ymmärtävät osoittamisen ja se tapahtuu koirilta luonnostaan, eli sitä ei tarvitse oppia. Mä olen ollut hieman epäileväinen joitain tuon dokkarin juttuja kohtaan tai siis lähinnä siinä ei ole kerrottu kaikkia tietoja mitä haluaisin vielä tietää. Ehkä jostain saisi lisätietoja kaivettuakin jos jaksaisi? Erään henkilön kanssa aiheesta taas väännettiin ja lopulta päädyin uteliaisuudesta testaamaan kaikki omat ja naapurin koirat, miinus Avallon (voin luvata että Avallon joka tapauksessa tajuaisi tuon). Lyhyesti: kaksi kuppia joista toisen alla on nami piilossa, sanomatta mitään osoitan sitä kuppia minkä alla nami on. Osaako koira valita oikein, ymmärtääkö se minun eleeni? (Dokkari löytyy ainakin tämän linkin takaa tosin ilman suomenkielistä tekstitystä.)

Hauru oli tietenkin ihan pro, sille ei tuottanut mitään ongelmia. Se meni päättäväisesti sille kupille jota osoitin. Kokeilin myös niin että ihan vaan katson kuppia ja senkin Hauru ymmärsi mutta välillä se valitsi silti väärän kupin eli ei ihan niin hyvin kuitenkaan.

Maxia epäilytti ensin aika paljon mutta rentoutuessaan se ymmärsi osoittamisen ihan OK.

Rohan tuli nuolemaan mun kättä yms. riekkumista. Jatkoin osoitusliikkeen tekemistä jolloin se lopulta tajusi että yritän niinkun vihjata sille jotain ja kävi haistelemassa sitä kuppia jota osoitin. Sama toistui uudelleenkin mutta hyvin nopeasti Roo alkoi mennä nopeammin osoittamalleni kupille. Rohan on (ja varsinkin oli heti minulle tultuaan) vähän sellainen ettei se oikein lue ihmisiä samalla tavalla kuin nuo paimenkoirani. Sen kanssa ei ole samanlaista sanatonta kommunikaatiota (eikä välillä edes sanallista) koska Roo ei ehdi keskittyä aina kaikkiin pikkujuttuihin. Mutta Rohkukin ymmärsi itse eleen, sitten kun se vaan tajusi kiinnittää siihen huomiota.

Susa oli tasan yhtä pätevä kuin Hauru. Ei mitään ongelmia tai epäröintiä.

Lulu katsoi ihan suoraan kuppia jota osoitin mutta kun avustaja vapautti sen Lulu siirtyi pois tilanteesta eikä halunnut mennä lähellekään mokomia kuppeja. Kuitenkin katsoisin että Lulukin ymmärsi osoituksen vaikka se ei halunnutkaan osallistua sillä jokaisella yrityksellä se kuitenkin selkeästi katsoi oikeaa kuppia.

Safira ei sen sijaan tajunnut ollenkaan. Se valitsi kupin ihan mielensä mukaan, ei mitään väliä mitä minä osoittelin, en oikein tiedä miksi. Toisin kuin Lulua, sitä kuitenkin kiinnosti ne kupit mutta ei se ollut sellaista ylenpalttista hösäämistäkään minkä vuoksi Rohanilla oli vaikeuksia. Sapi ja Lulu elävät vähemmän ihmisten kanssa tekemisissä kuin nämä muut testatut koirat ja lisäksi Sapin kasvattaja pitää koiransa erillisessä kenneltilassa. Eli olisiko kuitenkin niin että Sapi ei ole saanut tilaisuutta oppia lukemaan ihmisiä yhtä hyvin? Tai sitten se on vaan luonnonoikku. Tai jotain muuta.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Rajat-on

Erikoisia sisustusratkaisuja löytyy myös sisätiloista

Tässä yksi päivä sain taas käydä keräämässä yhden rajoja kunnioittamattoman otuksen aidan väärältä puolelta. Meillä on tuo estetiikaltaan hieman arveluttava aurauskeppi-lisävaruste toiminut tosi hyvin, ei se aitaa edes korota erityisemmin mutta jotenkin saa Haurun muistamaan että ideana on ettei sitä niinkun ylitettäisi. Mutta nyt nuo kauniit väli-langat oli lähteneet sään mukana jonnekin niin siitä voi hei taas mennä! Uuden langoituksen myötä myös tämä herra on taas löytynyt sieltä mistä pitääkin. Talvella lumien ajaksi tosin jätkä täytyy varmaan taas laittaa suosiolla juoksulankaan kun sitä ei olla vahtimassa. Todelliset seikkailijat eivät kunnioita luonnottomia, keinotekoisia rajoituksia! Esteet on tehty ylitettäviksi, aidat kaadettaviksi. Ja niin pois päin. (Toisella puolella aitaa on meidän grilli ja lintujen ruokintapiste. Ei varmaan liity yhtään mihinkään.... :p )

maanantai 24. lokakuuta 2011

Halloween lähestyy

Tänään me oltiin taas kameraa nopeampia

Juostiin kun tuulispäät

Tai sekopäät ehkä pikemminkin




En tiedä, kuka noille pojille on kertonut mutta selvästi ne oli tänään sitä mieltä että mörköjä on nyt liikkeellä runsain mitoin. Rohan tosin bongasi jo joku aika sitten Siwan ikkunoihin laitetut isot mainokset missä on jättikokoisia ihmisiä ja on pöhissyt niille ohikulkiessamme. En ole kuitenkaan päästänyt Rohkua tutkimaan asiaa kun paikalla on aina ollut asiakkaita mutta nyt ei ollut. Roo teki hyvin perusteellisen tarkastuksen, etutassut ikkunalaudalla ja nenä kiinni mainoksissa. Ehkä ensikerralla niille ei tarvi pöhistä? Sinänsä jännää koska tämä on eka kerta kun Rohan on katsonut jotain kuvaa ja ehkä myös tunnistaa mitä se esittää sillä Rohan pelkää ihan liikkumattomia ihmisiä. Kirkuvat koululaiset esim. ei haittaa yhtään ja möllitokossa, kun kentän ohi kulki ilmeisesti kehitysvammainen joka ääntelyllään sai suunnilleen kaikki paikalla olevat koirat huutamaan kuorossa oli Rohan enemmänkin ihmeissään miksi ne muut haukkuu? Mutta jos ihmiset ei yhtään liiku on se HYVIN epäilyttävää. Niinkuin metsästäjät passissa, outoja ja pelottavia.

Haurua puolestaan pelotti tänään autotien laidalla makaava musta muovipussi. Jännä sekin, kun pussi ei heilunut edes tuulessa mikä yleensä on se pelottava "osa". Rohanista se oli vaan hei muovipussi, kandee katsoa onko siellä ruokaa mutta kun ei ollut niin kävellään päältä vaan. Hauru kiersi pussin laajassa kaaressa ja piti sitä vielä silmällä ohituksen jälkeenkin sopivaksi katsotun matkan. Kun jos se vaikka käy sitten seläntakaa päälle? Ei voi tietää. Hauru ei yleensä halua käydä katsomassa sen mielestä pelottavia asioita, toisin kuin Rohan. Tästä vielä vähän matkan kuluttua Roo yhtäkkiä haukahti ja molemmat pojat alkoi tuijotella ympärilleen ihan tyyliin "OMG!!! Mitä me nyt pelätään??? apua... mitä tapahtuu???" Vainoharhaisuus onkin uusi ominaisuus molemmissa herroissa :p Jotenkin vielä Haurulta uskoisin tuollaistakin mutta Rohan? Outoa. Mutta kun halloween on tulossa ja se on pahojen henkien aikaa.

Onneksi metsään päästyämme kummitukset unohtui kun oli niin paljon juoksemista meneillään. Molemmat pojat juoksivat ihan vaan juoksemisen ilosta itsensä ihan lääh puuh kuntoon ja sitten alettiin leikkiä kepeillä mihin kuuluu tietenkin paljon lisää juoksemista. Haurusta sai kyllä olla tosi ylpeä :) Roo kiihtymykseltään ilmeisesti unohti kenen kanssa se on lenkillä ja tarrasi kiinni Haurun niskavilloihin. Hau vaan tyynesti pysähtyi ja katsoi minua ilmeellä "kutsutko rakkisi h*lvettiin vai hoitelenko sen sinne itse?" Joo kutsun, kiitos. Kyllä sille jotain järkeä on tulossa päähän ihan selvästi. Ei se muutenkaan provosoidu enää ihan jokaisesta pikku jutusta vaan odottaa että minä hoitelen asiat Haun haluamaan malliin. Sitten jos näyttää että minä en pärjää, ottaa mutiainen hommat omiin tassuihinsa. Joskus oli aika kun herraa ei kiinnostanut antaa minun edes kokeilla :p Sitä en kyllä tiedä, onko tämä jonkinlainen voitto minulle vai vaan merkki siitä että Haun lakeijalle on vaan uskottu lisää vastuuta? :D Myös luoksetulo toimii aina vain paremmin ja paremmin silloinkin kun Hauru on saanut vainun jostain elukasta.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Muutama temppu

Mä oon niin laiska kuvaamaan mitään mutta piti saada Hau pinoamassa kippoja videolle niin otettiin sitten pari muutakin uudempaa (toisin sanoen aivan vaiheessa olevaa) juttua. Kuvattu sisällä joten laatu on tosi mahtavaa...

Elikkäs Hauru laittaa törppöjä pinoon. Yleensä Hau pinoaa ne niin että joka toinen on punainen mutta nyt se ei tietty halunnut tehdä niin :p (Ei se oikeasti niitä värejä erota, ainakaan uskoakseni.)

Tätä(kään) ei ole opetettu mitenkään järkevästi, Hau osaa ennestään ottaa tavaroita suuhun käskystä ja se osaa jo ennestään joitain samantyyppisiä temppuja niinkuin kerää kolikot kippoon joten se vaan tajusi heti mitä haluan kun alettiin kipoilla pelleilemään. Tosi hyvää koulutusta, eikö? :p

Se kieri mitä mun piti opettaa Rohanille... hups. No mutta ehkä keväällä on taas Roon vuoro kun meillä sisällä en oikein välitä alkaa tätä opettaa Rohanin kokoiselle otukselle.

Ensin opetetaan koira menemmään maate kyljelleen, Hau osaa sen jo. Sitten pikkuhiljaa namilla houkutellaan se menemään ympäri. Ei mikään ongelma Haurulle mutta Rohania pitää palkata jo siitä että se edes harkitsee kierähtävänsä selälleen sillä Roosta moinen on hyvin epäilyttävää puuhaa. Namilla houkutellessa kannattaa vettää se nami ikäänkuin koiran yli, sen takapuolen läheltä, eikä vaan pitää sitä nokan edessä.

Koetettiin lisätä matkaa siihen Haun moonwalkkiin joka on itseasiassa kumarrus asennossa peruuttamista kun muistui mieleen eräs joka koetti opettaa pepun maasta nostamista mudilleen. Anteeks. Oli sitten pakko kokeilla että tajuaisiko Hauru ja kyllähän se aika hyvin tajusi vaikka selvästi on vähän ihmeissään kun yhtäkkiä haluankin jotain muuta mutta kuitenkin aika samankaltaista asiaa. Ja siitä johtuu tuo sen liikuskelu. Pitää opettaa sille jossain vaiheessa että se tekisi tämän hillumatta, ei varmaan kovin vaikeaa kunhan tehdään se selkeämmin omana temppunaan eikä tällaisena ex-tempore kokeiluna. Mutta ainakin tuo kumarrus asento oli sillä vahvana mielessä jos ei muuta tällaisen sekoilun ansiosta.

Laitetaan nyt pätkä sitä moonwalkkiakin vaikka siinä on tosiaan etäisyyden kasvatus vielä ihan vaiheessa (ja se että Hau ei kuopisi maata vaan vetäisi tassujaan puhtaasti maata pitkin).

Kumarrusasento on jo opeteltu joten "työnsin" Haurua taaksepäin vetämällä namia sen rintaa kohti ja palkka aluksi mistä vaan liikkumisesta jos sen takapuoli ei ehdi pältsähtää maahan. Ja pikkuhiljaa sitten vaaditaan enemmän ja aletaan pienentää käsiapua.

Ja vaikka tilaa on auttamattomasti liian vähän niin laitetaan tää koiratanssinumero- temppu (ööh, ai tarvittaisiin parempi nimi?) ihan vaan siksi kun se on Haurun ehdoton hitti tällä hetkellä tai vähintäänkin tasoissa mun ympäri peruuttamisen kanssa. Hauru RAKASTAA peruuttamistemppuja.

Tämä on opetettu niin, että on ensiksi vahvistettu ajatusta että Hau on minun jalkojeni välissä. Sitten heitin palkkanamin ihan pikkupikku matkan eteeni niin, että Hau joutui nousemaan ylös noukkiakseen sen ja peruutti sitten itsenäisesti jalkojeni väliin. Etäisyyttä täytyy lisätä hyvin hitaasti ettei koira käänny vaan peruuttaa takaisin lähtöpaikkaansa, varsinkin siinä pisteessä kun aletaan olla koiran mitan päässä. Sitten kun sellainen pari koiran mittaa onnistuu pystyi ainakin Haurulla taas lisäämään matkaa nopeammin. Hau osasi ennestään peruuttaa sekä kiepin jota on vahvistettu samaan aikaan toimimaan pidemmänkin matkan päästä ja lopuksi yhdistettiin nämä osa-alueet valmiiksi tempuksi.

torstai 20. lokakuuta 2011

Valiojoukko

Hänen diktaattoriutensa Herra Höyrypää, valioidenkin keskellä omaa luokkaansa :D Tänään päästin kikkuran pihalle kun olin jättänyt tämän päivän tokoilujen loppupalkan jo valmiiksi terassin katolle (pikkupojat saivat jakaa loppuyllärin ja olin jo ottanut Roota varten sen pihalle). No eikö sekunnin kuluttua sieltä kuulu kauheaa vikinää ja ääni kun joku hyppii terassia päin. Joop, otin sitten sen loppupalkan sisään :p Maailmankaikkeuden mahtavimmalta nenältä ei mikään yksityiskohta jää huomaamatta. Luontainen metsästäjä vaikka saaliina olisi nakkia.

Höyrypää teki avoa, aika yllättävää. Tehtiin lähestulkoon kokeenomaisesti kun en oikein jaksanut paneutua mihinkään yhteen asiaan. Paikalla makuussa jo paljastui tämän päivän meininki, eli noin puolessa välissä (tehtiin joku parin minuuttin makuu vaan) kuulin piiloon että jätkä huutaa. Sihautin sen piilosta hiljaiseksi kun ei tuollaista kyllä meillä katsella.

Seuraamisessa kikkura huusi kuin hinaaja ja edisti. Mutta seurasi kohtuullisen hyvin, juoksuosuus kylläkin meni ihan hyppimiseksi mutta pysyi sentäs hanskassa eikä lähtenyt rallattamaan jonnekin hornan tuuttiin.

Maahan liikkeestä oli ihan siedettävä, mitä nyt ihan taivaissa olevasta vireestä huolimatta kiersi yhden kuralätäkön. Hienohelma ollaan silloinkin, näköjään. Ehkä yritetään olla menemättä kokeeseen kuraiselle alustalle. Kun tuon pois kouluttaminenhan nyt oisi ihan tyhmä vaihtoehto. :p 

Luoksetulossa lähti ihan törkeän kovaa ja olin ihan sata varma että ei pysähdy mutta sen sijaan se ennakoi pysähdyksen, taas aika tarkalleen puoliväliin matkaa. Käskin sen uudelleen liikkeelle ja pysäytin, tosi hyvä pysähdys vaikka vauhtia oli edelleen enemmän kuin toivoisin. Siitä sivulle, jätkällä oli ensin vähän epäuskoinen ilme mutta tuli tosi nopeaan. Ja huusi sivulla ollessaan. Tuolle ennakoimiselle on kyllä nyt tehävä jotain, mielellään kuitenkin niin ettei vauhti nousisi ainakaan :/ Läpijuoksut on siitä vähän huonoja että mudi kiihdyttää sitten jonnekin valonnopeuksiin mistä se ei yleensä sitten pysähdy.

Kaukot, piti sentään tässä turpansa kiinni. Istumiset oli tosi hyviä ja maahanmenot vaati kaksi käskyä. Huomaako kummasta ei koskaan palkata? Ja varmaan edelleen toi kurainen pohjakin vähän vaikuttaa.

Liikkeestä seisomisesta ei oltu tänään kuultukaan, seiso käsky aiheutti hepulin. Joo, siis tää on tämä mun koirani mille toivoisin enemmän intoa :p Otettiin uudestaan, vaikka ei kai pitäisi, ja nyt käskyn merkitys muistui mieleen. Joskin taisi huutaa seuratessaan, en muista ihan tarkalleen.

Estehyppy, hyppy käskyllä teki ihan jumalattoman loikan niiltä sijoiltaan ja jotenkin ihmeen kaupalla pääsi esteen yli vahingoittumattomana eikä tainnut edes osua, ei ainakaan pahasti. Mudi, hyvät naiset ja herrat. Istui samantien, ei ole ennakoinut tuota pitkään aikaan. Olin ensin ihan hoo moilasena siinä, enpä ole tuollaista ennen todistanut edes mudilta. En edes seisonut kovin lähellä sitä estettä... No sitten kun tajusin kerätä leukani lattialta käskin jätkän sivulle ja jotenkin maagisesti se taas ylitti esteen vaikka istui siinä kiinni ja tuli sivulle. Mutta ei huutanut :p

Vikaksi nouto, ajattelin että se varmaan palauttaa laukalla tällaisen esityksen jälkeen. No niinhän se palauttikin, tosin kaarsi kapula suussa suoraan loppupalkkaa kohti mutta huomautuksella toikin kapulan minulle. Otettiin sitten loppuasentoon ja siitä vapautin jätkän sinne palkalleen.

Siirtymät oli tosi hyviä, lukuunottamatta satunnaista huutoa niissäkin. Varmaan parhaat siirtymät mitä Hauru on koskaan esittänyt.

Virallisen häiriökoiran päivään on tänäänkin kuulunut paljon häiriköintiä. On se kumma että kun pihalla tokoillaan niin Max aina seisoo esim. luoksetulon linjalla, hyppy esteen takana tai jossain muussa äärimmäisen huonosti valitussa paikassa. Ja seuratessa tökkii sitä seuraava koiraa syystä Ö. Häiriötreeniä, sanoo Max. Max on kauheasti innostunut myös kuivanmaan noutoleikeistä, sille pitäisi koko ajan heittää jotain lelua mutta Maxamakkara ei ole vielä ymmärtänyt yhteyttä sellaisten asioiden välillä niinkuin jos viet lelun puun juurelle ja tulet kyttäämään uutta heittoa niin on kyllä vähän vaikeeta tyhjästä nyhjästä jotain heitettävää. Mutta se on vihdoinkin alkanut tajuta että ruokaa saa lopettamalla ympäri pyörimisen ja menemällä maahan makaamaan! Ei herra olekaan asunut täällä kuin nyt mitä... viisi vuotta?

Maxista on, kuten aiemminkin jo todennut, alkanut tulla äreä vanha setä. Paitsi ettei se ole vielä vanha joten millainenhan se on muutaman vuoden kuluttua?? Max ei tosiaan anna lelujaan enää suusta pois ja Rohanille se jopa murahtaa jos Roo yrittää ottaa siltä jotain. Samoin se komentaa jos sen päältä meinaa joku kävellä. Hyvin erikoista toimintaa. Leikkiä se uskaltaa nyt paljon rohkeammin, se käskee noita toisia leikkimään ja pyörittelee välillä Hauruakin niin että on pakko laittaa sille tiettyjä rajoja. Hau on kuitenkin ainakin 15 kiloa pienempi. Max ei ole enää kynnysmatto, ilmeisesti. En kyllä tiedä miksi se on nyt sitten kokenut herätyksen mutta ihan sama. Hyvä vaan että bubsieeri pitää itsekin puoliansa eikä minun tarvitse koko ajan tehdä sitä sen puolesta. Ehkä se on ottanut Haurun itseriittoisuuden vähän raskaasti ja Haurusta taitaa pikkuhiljaa se kaikkein pahin terävyys olla hioutumassa. Joskus Hau nykyään ajattelee ennenkuin tekee ja kaikkea...

Muorikoira puuhastelee muorikoirille sopivia puuhia. Eli rikkoo leluja, leikkii kuuroa jos koetan käskeä sitä tekemään jotain ilman namia kädessä ja huutaa naapureille. Sekä pitää nuoremmat kurissa, sillä meinasi mennä taas vaihteeksi hermo Rohaniin ihan totaalisesti kun Roo vähän törmäsi Avalloniin kesken leikkien. Sietääkin sellaisesta sanoa muutama valittu sana, siitäkin huolimatta että joskus kun pojat oikein riehuu niin mummokoira voisi pidättäytyä tunkemasta sinne sekaan. Mutta kun mummelitkin haluaa leikkiä, ymmärtäähän sen. Löpön (eli Lehmä(n)tatti, ei polttoöljy) vähiten suosikki aika on tulossa ja sen huomaa, vielä neiti menee aamuisin ihan suosiolla pihalle ja viihtyykin siellä jos ei sada mutta pimeän tultua alkaa olla jo aika nihkeä suhtautuminen ulos- sanaan. Sisäleikit onkin nyt pop, siksipä siis ne aikaisemmin mainitut rikkoutuneet lelut. Kaikki lelut pitää joko kantaa minulle vedettäviksi (ja vetämisen lomassa voi purra mua surutta sormesta... ei se vaan nuorena... mutta nykyisin Löpöä ei oikein kielletä mistään ja kyllä se tietääkin sen...) tai sitten silputa atomeiksi. Se on just hauskaa.

Rohan tokoili sitä hyppyään, nyt se ei ainakaan tutuilla esteillä pyrkinyt kiertämään vaikka otettiin pidempää etäisyyttäkin. Seuraamista, imuttamalla vasemmalle käännöksiä joissa osassa näkyi mielestäni ihan hyvää takapäänkäyttöä tuollaiselle vähän kohlommalle tyypille. Lisäksi tehtiin samaa asiaa purkin avustuksella, Roo ymmärtää idean nähdäkseni mutta sen on tosi vaikea kääntää selkäänsä minulle jos niinkuin kokoympyrää haluaisi saada aikaan. Hyvin se kyllä alkaisi kääntymään kun enempi vaan alkaisi treenata muutakin kun suoraa :p Liikkeestä maahanmeno, pääpaino perusasentoon siirtymisellä. Roo on kyllä niin kova ennakoimaan että pitää edelleen jättää aika vähille nämä. Ja luoksetuloakin tehtiin muutama kappale.

Roihuke oli hassu kun tokoilujen jälkeen poikkelit leikkivät ja ajattelin että voinkin puhdistaa Roon korvat ulkona kun on enempi tilaa. Kävin hakemassa korvavälineet ja Roo pyöri siinä jaloissa uteliaisuuttaan mutta sittenkin kun aloin sen korvia ronkkimaan se seisoi hienosti paikoillaan kovin ylvään näköisenä. Tärkeä Tehtävä meneillään. Aina kun lakkasin ronkkimasta korvaa Roo kävi vähän leikkimässä mutta heti jos otin vanutupon käteen niin se palasi vierelle seisomaan :D Hömppä mikä hömppä. Rohan on kyllä muutenkin tosi kiitollinen hoidettava, etenkin nyt kun se on alkanut muistaa että esim. kynsienleikkaus on aika lailla helpompaa ilman dalmiksen nenää leikkaajan suussa... Oikeastaan ihan kaikki on helpompaa ilman dalmiksen nenää suussa, kokeiltu on.

Rohanista tulisi oiva frisbee- koira. Sehän ottaa koppeja mistä vaan ihan luonnostaan ja nyt se on alkanut tuon pomppivan orka- lelun kanssa tekemään niin, että kun orka pomppaa tosi korkealle niin Roo hyppää ja nappaa kopin siitä. Sillä tavoin se päätyy aina Rohanille kun ei nämä muut ole tuollaista keksineet.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Tokostelua

Mustuaiset viihtyy pihalla

Haukkunen teki ensiksi sellaista treeniä, mistä koiran olisi tarkoitus oppia nopeammin tarttumaan noutokapulaan ja muutenkin nostaa kapulan noutamisen arvoa. Hau ei oikein tajunnut mutta hauskaa sillä kuitenkin kai oli ja ehkä se siitä? En kyllä tainnut nähdä taaskaan yhtä ainutta laukka-askelta että ööh... no mutta. Huonommaksi ei ainakaan voi paljoa mennä :D Ongelman ydin vaan lienee se vanha tuttu, mitä käyttäisi palkkana koiralle jota kaikista parhaisiin suorituksiin innostaisi sellaiset asiat mitkä on enemmän tai vähemmän kiellettyjä?

Vähän seuraamista, liikkeestä maahanmeno mihin yhdisteltiin kaukoja ja liikkeestä seisominen. Sellaiset pikatreenit taas että pysyy asiat jotenkin mielessä vaikka me nyt keskitytäänkin enemmän temppujen opettelemiseen. Joita on muuten tosi vaikea keksiä. Hauru osaa jo vähän kaikkea joten yhtään helpommat temput se oppii nopeasti kun sillä on noita taitoja kertynyt ja kaikki tuppaa olemaan vaan muunnoksia asioista jotka se jo taitaa. Eli mitä vaikeaa ja oikeasti uutta sille voisi opettaa? (Ehkä olemaan räksyttämättä, sitä se ei ole oppinut. Ei se vaan nuorempana näin paljon haukkunut, keväällä huomasin että se on alkanut olemaan vähän äänekkäämpi ja nyt alkaa jo mennä hermo (siis ihan meillä sisällä tapahtuvaan) räkyttämiseen.)

Ropsu teki näitä sen hyppy-harjoituksia, huomaan nyt tosi hyvin että se on ymmärtänyt tämän liikkeen vähän hassusti. Lisäksi tehtiin etutassut purkin päällä pyörimistä. Tätähän me jossain vaiheessa jo opeteltiin mutta se vähän niinkuin jäi... mutta nyt jos tuosta saisi jalostettua vasemmalle kääntymisen jossa olisi jotain järkeä.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Puolustusmudi taas hommissa

Tällä tavalla sivistyneet koirakansalaiset käyttäytyvät kun joku tuttu tulee pihaan, vrt tämä

Haukku tykkää tutuista

Käytiin taas bussikyydin avittamina lenkillä Lukolla. Kätevää kun voi nykyään skipata tienvartta kävelemisen ;) Bussi oli nyt jo tuttu juttu pojille eikä Hauruakaan erityisemmin epäilyttänyt vaikka se kyllä aina niiasi kaikkien suhinoiden kohdalla. Takaisinpäin kävellessä vastaan tuli joku labbis tai sen tapainen kahden lapsen taluttamana. Ne pakenivat kauemmas tieltä meidät huomatessaan mutta arvatkaapa vaan tuliko sieltä kohta räksyttävä musta veturi meitä kohti taltuttaja perässään? Jep. No Haurulla meni tietty hermo ja se huusi hampaat irvessä että tuu päälle vaan! Kyllä mä sut hoitelen! mutta joko tyttö sai koiransa hallintaan tai sitten koira itse päätti ettei ehkä kannata työntää kuonoa kikkuraiseen lihamyllyyn :p Hittolainen sentään, tuokin sen verran iso otus että noille kun olisi tappelu tullut niin siinähän sitä oltaisiin sitten ihmetelty. Olin jostain syystä tosi zen ja ehdotin että jospa lapset vaikka sitoisi piskin puun ympärille ensikerralla. Yleensä multa tulee ihan toisentyyppistä neuvoa ja ihan toisella äänensävyllä tuollaisissa tilanteissa mutta joku mielenhäiriö tänään vissiin. Kun me otetaan nykyisin rauhallisesti vieraat koirat, silloinkin kun ne (tai lähinnä niiden ihmiset) urpoilee. Hauru ottikin aika rauhallisesti, hiljeni heti kun koira ei enää koettanut tulla päälle eikä sillä missään vaiheessa keittänyt yli. Aina kun Höyrypää kykenee pitämään itsensä kasassa sen verta että vältetään totaalinen meltdown olen ihan tyytyväinen.

Rohanin kanssa otettiin ihan pienet treenit, vähän seuraamista superpalkalla, liikkeestä maahanmeno jossa ei tänään mitään ongelmia kuten ei yleensäkään että kai se outo tilanne vaikutti sen verran. Ja hyppyä, tein sellaisen hyppyradan missä oli monenlaisia esteitä, yksi matala toko-estettä läheisesti muistuttava lauta seinämäkin. Rohan oli tavallaan ihan oikeilla jäljillä eilisessä möllissä, sehän kaarsi sen esteen taakse seisomaan ihan oikein. Mutta se itse hyppääminenkin olisi kuitenkin aika oleellinen osa tuota liikettä joten koitetaan nyt keksiä harjoituksia mistä pilkku ehkä oppisi muokkaamaan käsitystään siitä, mitä se hyppy sana oikeastaan tarkoittaa. Pitää ehkä alkaa muutenkin hypyttää sitä kaikenlaisten juttujen yli. Haurulle kun hyppy sana tuli aikoinaan tutuksi agilityssä, hyppää tarkoittaa hyppää. Ei että siirry esteen taakse seisomaan parhaaksi katsomallasi tavalla :D Josko samantyyppinen harjoittelu auttaisi pilkkuakin?

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Voi noita ihmisiä

Voi luoja noita ihmisiä! Tänään toi tyhmä kaksjalkainen piilotti mun aamuruoan ympäri kämppää, joskus se tekee niin. Sitten kun olin keskittynyt löytämään kaikki vaikeimmatkin piilot niin se lähti sinne tokoilemaan enkä huomannut. Sen vuoksi se sitten otti väärän koiran! Miettikää! Miten joku voi sekoittaa komean ja älykkään mudin hölmöön pilkulliseen tomppeliin? Tän takia just mä aina karjun että "älä unohda mua!!!" jos huomaan että toi ihminen on lähdössä jonnekin koirakamppeet päällä. On sitä varmaan vähän harmistuttanut paikan päällä kun se on tajunnut erheensä... varmana aika noloa yrittää tokoilla talmatali-aivon kanssa...

No sitten kun ne palas kotiin (ja voittiko ne mitään? no ei! mä oon sentäs aina tullut ekaksi kaikessa mitä olen tehnyt!*) niin ilmaisin ärtymykseni ja sit mua koitettiin lahjoa jollain kumisella norsulla, no en varppina leiki sellaisella. Pehmolelu sen olla pitää. Sitten me mentiin lenkille ihan kahdestaan ja ihminen opetti mulle jotain uusia temppuja. Ne oli kaikki ihan piis of cake ja osaan nyt mm. moonwalkin. Siitä se varmaan tajusi taas kuinka fiksu mä olen ja miten turhaa on yrittää kouluttaa noita alempia elämänmuotoja. Ens kerralla oon valppaampana ja karjun kahta kovempaa jos se meinaa ottaa väärän koiran mukaansa!

* toim.huom. Ei Hauru ole aina voittanut, se vaan luulee niin. Se on silti paras mudi mitä olen omistanut, siitäkin huolimatta että joudun hiippailemaan salaa ulos omasta kodistani jos haluan välttää huutokonsertin...

Rohkupossu kokeilee

Rohan on mussukka sylikoira ja ehdottomasti paras dalmis jonka olen koskaan omistanut ;)

Paikalla makuu, sitten kun alkuhässäkästä oltiin jo selvitty

Arkiseuraamista (joka on kuin tokoseuraamista mutta väärällä puolella)

Tokoseuraamista, ei vaan ole osunut kuvaan ihan kaikkein paras kohta. On se kumma kun koiralla on hyvä kontakti niin silti kuvassa on tietty se hetki kun se vilkuu jonnekin muualle :p

Tehtäiskö liikkeestä maahan? No ei nyt välttisti jaksaisi...

Luoksetulossa Roo ihmettelee kun heitin liinan maahaan

Kyllähän se hypätä osaa, se ei vaan osaa hyppyä

Romppa-Pomppa keskittyy

Rohku siis aloitti koeuransa tänään Espoossa, epävirallisessa nakkiluokassa, tuomarina Tiltu Antikainen. Rompalle sattui muutamia työtarpaturmia ja hyppyä se nyt ei, ihan odotetusti, osannut. Mutta Rohan teki hommia mielellään ja keskittyneenä, ei sitä kauheasti haitannut outo tilanne. Kehän laidalla lojuneet risut kyllä haittasi vähän ja kehänauhoja paikallaan pitävillä tiiliskivillä olisi kanssa ollut kiva leikkiä :p Tein liikkeet mahdollisimman kokeenomaisesti ohjaten niiltäkin osin (se hyppy siis etenkin) joiden tiesin epäonnistuvan. Kun mä haluan. Kaiken kaikkiaan ihan mielettömän hyvä suoritus pilkulta, vaikka se paperilla kykenisi vähän parempaankin ei siltä todellisuudessa tuon enempää voi tässä vaiheessa odottaakaan kun suoritusvarmuutta ei vielä ole. Superjätkä kun edes malttoi keskittyä minuun, se on kaikkein tärkeintä. Ja se että Rohkulla oli hauskaa. Rohanin kanssa oli mielettömän kiva käydä tokoilemassa, se oli niin oma hömelö itsensä eikä tarvi stressata mistään kun ei Romppakaan stressaa. Tulosrivi seliselityksineen olisi tämän näköinen:

Luoksepäästävyys: 10 - ihan hyvä, ei ollakaan koskaan ennen tätä tehty :D Pylly nousi vähän kun tuomari alkoi hipelöidä herran päätä mutta ei Roo koettanut punkea syliin tai mitään ja jatkoi minuun keskittymistä tuomarin poistuttua
Paikalla makaaminen ½ min: 5 - Rohan meni kyllä maahan käskystä mutta nousi perään samointein kun jätin sen. Palautin jätkän paikoilleen ja lykkäsin takaisin maahan jonka jälkeen homma onnistui loppuun.
Seuraaminen kytkettynä: 9.5 - Hienoa Rohkua, vasemmallehan se ei osaa kääntyä mutta ei sellaista voi osata mitä ei ole opetettu. Roon lempparia niin mikäs siinä on tehdessä
Maahanmano seuraamisen yhteydessä: 6.5 - Roo jäi ensin seisomaan josta käskin sen maahan. Lopun perusasennossa suuria vaikeuksia, samoin kuin Haurun kanssa aikoinaan ekoissa kokeen tapaisissa. Näin alkuvaiheessa en koskaan tee loppua ja vaikka Rohanin kanssa on nyt alettu ottaa tämä mukaan ohjelmistoon ei Rohan selvästi tajunnut mitä mä nyt vielä voin haluta???
Luoksetulo: 7 x3 - Lähti tulemaan vasta tokalla käskyllä, ei mitään hajua miksi. Ei se treeneissä näin tee mutta ei voi mitään. Lisäksi perusasentoon siirtyminen (siis ihan juoksusta, Roo tulee suoraan sivulle) oli vähän epävarma ja hyvin hidas.
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9 - Hieno, lopun perusasentokin löytyi kohtuullisen pienellä auttamisella kun oli sitä jo hinkattu aiemmin.
Estehyppy: 0 - No Rohan kiersi esteen hyppykäskyllä ja jäi ihan oikeaoppisesti sinne taakse seisomaan. Laitoin sen ihan selkeillä avuilla hyppäämään ja siltikin Roo oli edelleen sitä mieltä että eiku kierretään. Loppu meni hyvin. Tätä ei ole ollenkaan vielä yleistetty eikä Rohan ole hypännyt toko-estettä että enpä suuria odottanutkaan. Ei pilkku selvästi tajunnut että tuo este oli siinä niinkun hyppäämistä varten.
Kokonaisvaikutus: 8 - En muista enää mitä tuomari tästä sanoi :p

Yhteensä: 104 /160 pistettä, sij. 4 /4

Hyvä se minusta oli tuollaiseksi keskeneräiseksi kakaraksi. Yoda puolestaan tuli toiseksi, tosi hienoa eikä Yodallekaan todellakaan mikään läpihuutojuttu. Yoda voitti jonkun herkkutikun josta Rohan sai suurimman osan kun Yodalla on ruokavalio, elefanttilelun jonka Rohan sai kun Yoda ei niin tykännyt siitä ja jonkun kiekuran jonka Yoda sentään sai pitää :D Yoda raukka kun Roo vie kaikki palkinnot vaikka Yoda tekee työt. Mietittiiin uusintaa muutaman kuukauden päästä, eihän me nyt suosiolla Yotskulle hävitä :p


Rohkupossu sai oman röhköpossun

Sekä takin talvea varten

Postista saapui myös paketti Saksasta jossa oli Rohkulle lemmikkipossu sekä talveksi haalari. Possu on harmillisen huono röhkimään, sitä saa painaa ihan tosissaan että ääni lähtee mutta Rohanista se on silti tosi kiva ja ehkä paras keksintö ikinä. Haalari oli ihan sopiva joskin ei kauhean istuva mutta tyydytään tähän ja ehkä tuo aika jäykkä kangas vähän pehemenee käytössä ja mukautuu kantajaansa? Rohania ei haitannut tämäkään yhtään, ihan tyytyväisenä se hoiteli mallinhommia. Pukeminen oli vähän haasteellista kun siinähän olisi pitänyt olla koiran paikoillaan???? Ihan tuntematon käsite Rohanille. Mutta ehkä siihen tulee jotain rutiinia eikä tarvitse viettää kymmentä minuuttia yrittäen ujuttaa hilluvan dalmiksen koipia lahkeista sisään.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Calm and Assertive

Hampaat irvessä... tai ehkä se vaan pureskelee keppiä

Nauratti (ja vähän tuskastutti) tänään lenkillä kun ohitettiin isäntänsä kanssa pihalla puuhastellut sakemanni. Koska taas oli tilaa ihan riittävästi, päätin mennä tosi rennosti Haurun kanssa ja olla yhtään kiristämättä hihnaa ynnä muuta älykästä mitkä eivät todellakaan auta remmirähinään. Meidän ikuisuusongelma, Haurun rähiseminen (lähinnä) koirille, johtuu monen asian summasta mutta ei sitä ainakaan auta omistaja joka jo henkisesti ja fyysisesti valmistautuu raivokohtaukseen heti kun jossain näkyy vilahduskin toisesta koirasta. Mentiin siis rennosti remmit löysällä ja pojille vapaat kädet mennä niinkuin niitä huvittaa. Hauru ei meinannut ensin huomata koko koiraa mutta sen bongattuaan aloitti tuijottamisen jonka tietty sanallisesti katkaisin, tästä Hau tarjosi kontaktia ja jatkettiin matkaa. Ihan hyvä mutta ohituksen jälkeen syvään henkeä vetäessäni tajusin että en ollut varmaan hengittänyt koko aikana ja muutenkin olin ihan jäykkä vaikka remmi olikin pysynyt löysällä. To-oosi rentoa siis. Jännitän ohituksia niin etten vaan kykene pysymään rauhallisena, en näköjään vaikka etukäteen ajattelisin asiaa ja päättäisin että nyt olen ihan normaalisti. On se vaan vaikeaa.

Pitäisi hommata Haurulle mantteli jossa lukee suurilla, ystävällisillä kirjaimilla:
DON'T PANIC

Pidot paranee

Tällainen kapula on paras kapula

Vielä ennen nukkumaanmenoa tehtiin Haurun kanssa pito-treeniä, ikäänkuin. Haurullehan on opetettu nouto aika puhtaasti sheippaamalla (miettikää, minä olen sheipannut jotain!) mutta siitä(kin) puuttuu sellainen säpäkkyys vaikka nopeutta ollaan jo saatu aikaiseksi. Kuitenkin, Rohan wannabe-malikalle ajattelin opettaa noudon ikäänkuin saalisvietin kautta josko tulisi vähän erinäköistä meininkiä ja muutenkin Roihun kanssahan on tämä teema että testataan kaikkea sellaista mitä aikaisempien koirien kanssa ei ole syystä tai toisesta tullut tehtyä. Kokeilin kuitenkin näin alkuharjoitteluna vähän kyseistä tekniikkaa Haurulla, lähinnä tarkoituksena että Hau pitää kapulaa ja minä saan miettiä mitä mun pitäisi tehdä sitten Rohanin kanssa. Hauru kyllä teki työtä käskettyä mutta ei se selvästi tajunnut mitään niistä muista koukeroista - vaan ei sen väliksikään. Ihan sama heiluttelinko sen päätä (kuulostaa varmaan lupaavalta...) tai kapulaa tai mitä vaan niin muti istua nökötti kapula suussa sen näköisenä että joopa joo, riehu sinä siinä kunhan tulee namia lopuksi :D Jännä nähdä riittääkö Rohanilla intoa tähän hommaan. Periaatteessa uskoisin että joo mutta kyllä silläkin rajoitteensa on, ei se missään nimessä ole mikään belgi tai sakemanni. Kun se on talmataliainen.

torstai 13. lokakuuta 2011

tottelevaiset poitsut






Pikaiset treenit molempien herrojen kanssa

Haurun kanssa treenailtiin seuraamista, vähän temppuilua, noutoa ja kaukoja leikittiin niin että peruuttamisen lomassa tehtiin eri asentoja.

Ropsulle seisomisen ja maahanmenokäskyn erittelyjä, se on kyllä ihan ihmeen kuulolla aina. Ja luoksetulo sekä hypyn loppu. Oikeasti pitäisi treenata seuraamisen kääntymisiä kun pilkku ei osaa kääntyä vasemmalle mutta mitä pienistä :p

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Ei se kannata



Se on tuollainen mussukka. Ja minkäänlaiselle puhtaudelle saa sanoa hyvästit lopullisesti. Vaatteet on olleet menetettyjä siitä asti kun Hauru hyppykenguru tuli kuvioihin mutta Rohan viimeistelee kokonaisuuden kuorruttamalla myös naaman rapakerroksella... mutta mutanaamio kaunistaa että ehkä musta tulee sitten tosi kaunis niinä hetkinä kun en ole yltäpäältä kurassa?

Ei kai kannattaisi painostaa koiraa niin että maahan- käsky aiheuttaa lepytteleviä eleitä sen maahan menemisen sijasta? Ja tietty parin päivän päästä olisi se (onneksi vain mölli)koe. Eilen siis tuli tämä neronleimaus tehtyä mutta saatiin kuitenkin harjoitus päättymään onnistumiseen ja palkaksi leikkiä. Rohan on omalla tavallaan aika herkkä ja mä olen ihan surkea kovin herkkien koirien kanssa mutta Rohan ei ole kuitenkaan läheskään niin paha mitä Max (joka tosin on päättänyt ruveta kärttyisäksi vanhaksi äijäksi. Se on vasta seitsemän mutta silti.) joten jokseenkin uskoin ettei tästä nyt mitään lopullista katastrofia tullut. Osasin ehkä hoitaa tilanteen ihan kohtuullisen fiksusti?

Tänään mentiin sitten korjailemaan tilannetta, tarkoituksena ottaa vähän ihan tosi helppoja maahan menemisiä ja varmuudella tehdä kaikenkaikkiaan tosi kivat treenit. Vähän herra herkkiksen mieltä taisi kaihertaa eilinen mutta kyllä se ihan iloisena teki hommia ja oli tosiaan hauskaa molemmilla, uskoisin. Eli aika lailla kuten arvelinkin. Rohan voi olla ihan hyvä mulle, saan puuhailla pehmeän koiran kanssa joka kuitenkaan ei ole niin hermoheikko että murtuisi ensimmäisen vastoinkäymisen edellä (no ei lähellekään). Pitää yrittää tulevaisuudessa paremmin ennakoida mahdollisia ongelmia eikä vaan huomata että oho, kuis näin? Luulisin että Rohan on silti ihan kykenevä tekemään hyvää työtä viikonloppuna, toivottavasti vain ei olisi kauhean kylmä ilma kun ulkona ollaan. Eikä tarvisi sataa vaikka Roota ei sade haittaa niin paljoa yleensä, pahempi on jos on kylmä. Kukapa sitä tykkäisikään olla jos on kylmä? 

maanantai 10. lokakuuta 2011

Diktaattorille loppu

Kaikki alkoi siitä kun Avallon huomasi hienon pitkän kepin lojumassa pihalla

Max halusi kanssa leikkiä eikä se Avallonia haittaa

Hauru ei halua että kellään muulla on kivaa joten se päättää takavarikoida kepin. Huomatkaa Avan niska-karvat heti kun Hauru liittyy "leikkiin"

Koska Hauru ei leiki, kuten on todettu blogissa jo moneen otteeseen, se pakottaa muut luopumaan omaisuudestaan mudien jedi-voimilla

Max ei koskaan uskalla vastustaa Haurua mutta Avallon ei aina anna sille periksi

Mutta kun Avallon bongaa maassa toisen kepin se antaa Haurun viedä tuon ekan kun ihan sama, Ava ottaa sitten tämän toisen

Sillä aikaa Max on löytänyt kolmannen kepin jonka Hauru haluaa tietenkin myös takavarikoida

Muilla EI saa olla kivaa!!!!

Max osoittaa hämmentävää mielen lujuutta eikä päästäkään irti heti kun Hauru käskee

Lopulta Hauru kuitenkin saa kepukan ja vie sen pinoon muiden jo takavarikoitujen keppien kanssa

Ja sitten se Avan uusi keppi...

...näin mudi vie senkin

Haurulla on tuossa nyt ainakin neljä keppiä ja yksi risu joita se hautoo. Olen juuri aikeissa mennä levittämään Haun saaliin kun jotain hämmentävää tapahtuu

Max päättää hakea kepin Haurun kasasta o_O

Hauru ei voi uskoa tätä yhtään sen enempää kuin minäkään mutta Max on päättänyt että täällä ei enää mudit hyppele nenille. Hirmuvaltiaiden kaataminen on se päivän sana uutisotsikoidenkin perusteella

Haurua ärsyttää mutta se ei voi mitään

Mikä tuota buvvea vaivaa, kun se ei tottele ylempiänsä?

Koska Max on näköjään mennyt rikki päättää Hau etsiä uuden uhrin

Ja sellainenhan on tietenkin ihan lähellä...

Ottaisko Avallonin kepin?

No ottais tietenkin...

Nyrpeä tanskandoggi

Harmi vaan että meidän pihalla on tosi paljon keppejä nykyisin kun Rohan roudaa niitä aina lenkeiltä kotiin. Yksi mudi ei voi vahtia niitä kaikkia, varsinkaan kun alamaiset kapinoitsee

Avallon ottaa keppinsä takaisin heti kun Hauru hylkää sen

Ja Max pokkana varastaa taas Haurulta tämän toisen kepin

Eikä Max taaskaan luovuta sitä Haurulle vaikka Hau käskee

Hau ei tajua

Mä mitään keppiä halunnutkaan, kuhan rapsuttelen itseäni

...siis oikeesti enkö mä saa sun keppiä???

No et saa, tietää Avallonkin

Ihan tyhmä leikki tämä tällainen.