perjantai 14. lokakuuta 2011

Calm and Assertive

Hampaat irvessä... tai ehkä se vaan pureskelee keppiä

Nauratti (ja vähän tuskastutti) tänään lenkillä kun ohitettiin isäntänsä kanssa pihalla puuhastellut sakemanni. Koska taas oli tilaa ihan riittävästi, päätin mennä tosi rennosti Haurun kanssa ja olla yhtään kiristämättä hihnaa ynnä muuta älykästä mitkä eivät todellakaan auta remmirähinään. Meidän ikuisuusongelma, Haurun rähiseminen (lähinnä) koirille, johtuu monen asian summasta mutta ei sitä ainakaan auta omistaja joka jo henkisesti ja fyysisesti valmistautuu raivokohtaukseen heti kun jossain näkyy vilahduskin toisesta koirasta. Mentiin siis rennosti remmit löysällä ja pojille vapaat kädet mennä niinkuin niitä huvittaa. Hauru ei meinannut ensin huomata koko koiraa mutta sen bongattuaan aloitti tuijottamisen jonka tietty sanallisesti katkaisin, tästä Hau tarjosi kontaktia ja jatkettiin matkaa. Ihan hyvä mutta ohituksen jälkeen syvään henkeä vetäessäni tajusin että en ollut varmaan hengittänyt koko aikana ja muutenkin olin ihan jäykkä vaikka remmi olikin pysynyt löysällä. To-oosi rentoa siis. Jännitän ohituksia niin etten vaan kykene pysymään rauhallisena, en näköjään vaikka etukäteen ajattelisin asiaa ja päättäisin että nyt olen ihan normaalisti. On se vaan vaikeaa.

Pitäisi hommata Haurulle mantteli jossa lukee suurilla, ystävällisillä kirjaimilla:
DON'T PANIC

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti