torstai 27. lokakuuta 2011

Elekieltä



Monet suomalaiset koiraihmiset on varmaan nähneet sen dokumentin koirista, jossa mm. kerrotaan että koirat ovat ainoa eläinlaji jotka ymmärtävät osoittamisen ja se tapahtuu koirilta luonnostaan, eli sitä ei tarvitse oppia. Mä olen ollut hieman epäileväinen joitain tuon dokkarin juttuja kohtaan tai siis lähinnä siinä ei ole kerrottu kaikkia tietoja mitä haluaisin vielä tietää. Ehkä jostain saisi lisätietoja kaivettuakin jos jaksaisi? Erään henkilön kanssa aiheesta taas väännettiin ja lopulta päädyin uteliaisuudesta testaamaan kaikki omat ja naapurin koirat, miinus Avallon (voin luvata että Avallon joka tapauksessa tajuaisi tuon). Lyhyesti: kaksi kuppia joista toisen alla on nami piilossa, sanomatta mitään osoitan sitä kuppia minkä alla nami on. Osaako koira valita oikein, ymmärtääkö se minun eleeni? (Dokkari löytyy ainakin tämän linkin takaa tosin ilman suomenkielistä tekstitystä.)

Hauru oli tietenkin ihan pro, sille ei tuottanut mitään ongelmia. Se meni päättäväisesti sille kupille jota osoitin. Kokeilin myös niin että ihan vaan katson kuppia ja senkin Hauru ymmärsi mutta välillä se valitsi silti väärän kupin eli ei ihan niin hyvin kuitenkaan.

Maxia epäilytti ensin aika paljon mutta rentoutuessaan se ymmärsi osoittamisen ihan OK.

Rohan tuli nuolemaan mun kättä yms. riekkumista. Jatkoin osoitusliikkeen tekemistä jolloin se lopulta tajusi että yritän niinkun vihjata sille jotain ja kävi haistelemassa sitä kuppia jota osoitin. Sama toistui uudelleenkin mutta hyvin nopeasti Roo alkoi mennä nopeammin osoittamalleni kupille. Rohan on (ja varsinkin oli heti minulle tultuaan) vähän sellainen ettei se oikein lue ihmisiä samalla tavalla kuin nuo paimenkoirani. Sen kanssa ei ole samanlaista sanatonta kommunikaatiota (eikä välillä edes sanallista) koska Roo ei ehdi keskittyä aina kaikkiin pikkujuttuihin. Mutta Rohkukin ymmärsi itse eleen, sitten kun se vaan tajusi kiinnittää siihen huomiota.

Susa oli tasan yhtä pätevä kuin Hauru. Ei mitään ongelmia tai epäröintiä.

Lulu katsoi ihan suoraan kuppia jota osoitin mutta kun avustaja vapautti sen Lulu siirtyi pois tilanteesta eikä halunnut mennä lähellekään mokomia kuppeja. Kuitenkin katsoisin että Lulukin ymmärsi osoituksen vaikka se ei halunnutkaan osallistua sillä jokaisella yrityksellä se kuitenkin selkeästi katsoi oikeaa kuppia.

Safira ei sen sijaan tajunnut ollenkaan. Se valitsi kupin ihan mielensä mukaan, ei mitään väliä mitä minä osoittelin, en oikein tiedä miksi. Toisin kuin Lulua, sitä kuitenkin kiinnosti ne kupit mutta ei se ollut sellaista ylenpalttista hösäämistäkään minkä vuoksi Rohanilla oli vaikeuksia. Sapi ja Lulu elävät vähemmän ihmisten kanssa tekemisissä kuin nämä muut testatut koirat ja lisäksi Sapin kasvattaja pitää koiransa erillisessä kenneltilassa. Eli olisiko kuitenkin niin että Sapi ei ole saanut tilaisuutta oppia lukemaan ihmisiä yhtä hyvin? Tai sitten se on vaan luonnonoikku. Tai jotain muuta.

1 kommentti:

  1. Ihana Cliftersin biisi sun otsikko - eli ihan ulkona aiheesta ;) Lisäisin vielä, että Lulun ja Safiran kanssa kommunikoidaan lähinnä puheella, jota ne ymmärtävät oikein mainiosti; Susalle taas käytän sekä eleitä, että puhetta ja joo, Sapi ja Lulu on ihan seurakoiria, niitä ei ole edes koulutettu muuten kuin kaikkein tarpeellisimpien asioiden osalta.

    VastaaPoista