maanantai 24. lokakuuta 2011

Halloween lähestyy

Tänään me oltiin taas kameraa nopeampia

Juostiin kun tuulispäät

Tai sekopäät ehkä pikemminkin




En tiedä, kuka noille pojille on kertonut mutta selvästi ne oli tänään sitä mieltä että mörköjä on nyt liikkeellä runsain mitoin. Rohan tosin bongasi jo joku aika sitten Siwan ikkunoihin laitetut isot mainokset missä on jättikokoisia ihmisiä ja on pöhissyt niille ohikulkiessamme. En ole kuitenkaan päästänyt Rohkua tutkimaan asiaa kun paikalla on aina ollut asiakkaita mutta nyt ei ollut. Roo teki hyvin perusteellisen tarkastuksen, etutassut ikkunalaudalla ja nenä kiinni mainoksissa. Ehkä ensikerralla niille ei tarvi pöhistä? Sinänsä jännää koska tämä on eka kerta kun Rohan on katsonut jotain kuvaa ja ehkä myös tunnistaa mitä se esittää sillä Rohan pelkää ihan liikkumattomia ihmisiä. Kirkuvat koululaiset esim. ei haittaa yhtään ja möllitokossa, kun kentän ohi kulki ilmeisesti kehitysvammainen joka ääntelyllään sai suunnilleen kaikki paikalla olevat koirat huutamaan kuorossa oli Rohan enemmänkin ihmeissään miksi ne muut haukkuu? Mutta jos ihmiset ei yhtään liiku on se HYVIN epäilyttävää. Niinkuin metsästäjät passissa, outoja ja pelottavia.

Haurua puolestaan pelotti tänään autotien laidalla makaava musta muovipussi. Jännä sekin, kun pussi ei heilunut edes tuulessa mikä yleensä on se pelottava "osa". Rohanista se oli vaan hei muovipussi, kandee katsoa onko siellä ruokaa mutta kun ei ollut niin kävellään päältä vaan. Hauru kiersi pussin laajassa kaaressa ja piti sitä vielä silmällä ohituksen jälkeenkin sopivaksi katsotun matkan. Kun jos se vaikka käy sitten seläntakaa päälle? Ei voi tietää. Hauru ei yleensä halua käydä katsomassa sen mielestä pelottavia asioita, toisin kuin Rohan. Tästä vielä vähän matkan kuluttua Roo yhtäkkiä haukahti ja molemmat pojat alkoi tuijotella ympärilleen ihan tyyliin "OMG!!! Mitä me nyt pelätään??? apua... mitä tapahtuu???" Vainoharhaisuus onkin uusi ominaisuus molemmissa herroissa :p Jotenkin vielä Haurulta uskoisin tuollaistakin mutta Rohan? Outoa. Mutta kun halloween on tulossa ja se on pahojen henkien aikaa.

Onneksi metsään päästyämme kummitukset unohtui kun oli niin paljon juoksemista meneillään. Molemmat pojat juoksivat ihan vaan juoksemisen ilosta itsensä ihan lääh puuh kuntoon ja sitten alettiin leikkiä kepeillä mihin kuuluu tietenkin paljon lisää juoksemista. Haurusta sai kyllä olla tosi ylpeä :) Roo kiihtymykseltään ilmeisesti unohti kenen kanssa se on lenkillä ja tarrasi kiinni Haurun niskavilloihin. Hau vaan tyynesti pysähtyi ja katsoi minua ilmeellä "kutsutko rakkisi h*lvettiin vai hoitelenko sen sinne itse?" Joo kutsun, kiitos. Kyllä sille jotain järkeä on tulossa päähän ihan selvästi. Ei se muutenkaan provosoidu enää ihan jokaisesta pikku jutusta vaan odottaa että minä hoitelen asiat Haun haluamaan malliin. Sitten jos näyttää että minä en pärjää, ottaa mutiainen hommat omiin tassuihinsa. Joskus oli aika kun herraa ei kiinnostanut antaa minun edes kokeilla :p Sitä en kyllä tiedä, onko tämä jonkinlainen voitto minulle vai vaan merkki siitä että Haun lakeijalle on vaan uskottu lisää vastuuta? :D Myös luoksetulo toimii aina vain paremmin ja paremmin silloinkin kun Hauru on saanut vainun jostain elukasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti