lauantai 1. lokakuuta 2011

Rohan hulinoitsee

Keppimies ja keppi

Joku voi koettaa ottaa tän, ihan vapaasti vaan...

Mutta salamannopea keppimies voittaa aina!

Rohanin kanssa käytiin Torpparihulinoissa tarkoituksena harjoitella että vieraita ihmisiä päin ei saa hyppiä tai muutenkaan nuohota niissä kiinni ilman lupaa. Ja totuttelemassa muutenkin hälinään vaikka ei Roo ole sen tyyppinen että sitä kauheasti ympäristö haittaisi, käytöstavat vaan meinaa unohtua kun on liian kivaa. Ropsu olikin suurimmaksi osaksi tosi reipas, ei pelottanut mm. paloautot, ilmapallo- rykelmä jonka tuuli puhalsi melkein Roon niskaan, puutyö- pisteen paukkeet, rullatuolit, köydenveto-kilpailun katsojien huutaminen ja taputtaminen eikä pärekone. Sen sijaan kuuluttaja oli ensin tosi pelottava, varsinkin kun vein Roon liian lähelle kun se ei yleensä kuitenkaan pelkää mitään, mutta kun pikkuhiljaa siirryttiin lähemmäs ja lähemmäs ei se sitten niin hirveä ollutkaan. Tosin ihan viereen ei edes yritetty mennä kun pahimpaan ihmis-tungokseen Roon kanssa tunkeminen olisi melkoinen virhe joten pysyteltiin poissa ihan tapahtumien keskipisteestä. Ne ihmiset kun oli niin ihania ja tosi kiinnostavia. Aika pian Roo alkoi rauhoittumaan paremmin ja muisti välillä ihan ilman sanomistakin että vaikka joku lapsi juoksisi takinhelmat Rohania hipoen niin katsoa saa, koskea ei. Pari lasta rapsutti Rohania mikä oli pilkusta ihanaa ja varmaan jokainen ohikulkenut lapsi (ja muutama aikuinenkin) innostui DALMAATIALAINEN!!!!

Vähän ihmetyttää että silloinkin, kun oltiin ihan selkeästi sivummalla, pitää joidenkin ihmisten (siis ihan aikuisten, lapset nyt on lapsia) kulkea ihan oikeasti sentin päästä meitä. Tai jos iso porukka kulkee yhdessä niin ne kävelee suoraan kohti ja ohittavat meidän taas senttien päästä eripuolilta niin että jäädään sinne keskelle sumppuun. Ahtaassa paikassa se on toki ymmärrettävää mutta jos oltiin niin että meidän ympärillä oli metreittäin ihan tyhjää parkkista niin miksi ei voi vähän edes antaa tilaa? Rohania ei kyllä haitannut yhtään ja se malttoi noissakin tilanteissa hienosti pitää kontaktia. Luulisi vain että järki sanoo ettei koiran päältä kävellä jos ei ole pakko.

Paikalla oli myös, kuten tavallista, aika paljon koiria ja varsinkin nuoria koiria sosiaalistumassa. Sekin vähän ihmetyttää miksi niitä selvästi arkoja yksilöitä pitää väkisin tunkea sinne tungoksen keskelle kun varmaan vähän kauempaa, omaan tahtiinsa asioihin tutustumalla ne sosiaalistuisivat paljon paremmin kun ei koko ajan pelottaisi niin paljon. Ja eräs yritti vetää pentukoiransa moikkaamaan Rohania kun pentujen pitää tutustua toisiin koiriin. Pyysin Rohania jättämään pennun huomioitta ja siirryttiin pois koska pentua pelotti muutenkin ja Roo on niin yli-innokas sekä paljon isompi kuin tuo pentu ettei siitä olisi todennäköisesti tullut kovin positiivista kohtaamista pennun näkökulmasta. Ei kukaan halua tulla huidotuksi melkein oman päänsä kokoisella pilkullisella tassulla... Ehkä joskus Roo oppii tekemään tuttavuutta vähän hillitymmin mutta nyt se on vielä liian raisu. Rohanille koirat ei kyllä ole mikään ongelma, se mielellään menisi niitäkin tapaamaan mutta malttaa mielensä huomattavasti paremmin kuin ihmisten kohdalla.

Tehtiin ihan pikkuisen seuraamista ja Rohan olisi halunnut tehdä liikkeestä maahan kun se on nyt tämän hetken ykkösliike. Hyppäämisen lisäksi siis. Mutta en varsinaisesti halunnut tokoilla kun haluaisin että Roo osaisi ihan vaan chillailla ja rauhoittua eikä koko ajan tarvisi tehdä jotain. Mutta leikittiin vähän kepillä ja remmillä, ei Ropsulla ollut mitään ongelmia keskittyä leikkimiseen hälinässä. Huomennakin Rohan pääsee matkaan ilman vanhempia poikia joten sille tulee nyt laatuaikaa ja sosiaalisuus-treeniä oikein urakalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti