torstai 20. lokakuuta 2011

Valiojoukko

Hänen diktaattoriutensa Herra Höyrypää, valioidenkin keskellä omaa luokkaansa :D Tänään päästin kikkuran pihalle kun olin jättänyt tämän päivän tokoilujen loppupalkan jo valmiiksi terassin katolle (pikkupojat saivat jakaa loppuyllärin ja olin jo ottanut Roota varten sen pihalle). No eikö sekunnin kuluttua sieltä kuulu kauheaa vikinää ja ääni kun joku hyppii terassia päin. Joop, otin sitten sen loppupalkan sisään :p Maailmankaikkeuden mahtavimmalta nenältä ei mikään yksityiskohta jää huomaamatta. Luontainen metsästäjä vaikka saaliina olisi nakkia.

Höyrypää teki avoa, aika yllättävää. Tehtiin lähestulkoon kokeenomaisesti kun en oikein jaksanut paneutua mihinkään yhteen asiaan. Paikalla makuussa jo paljastui tämän päivän meininki, eli noin puolessa välissä (tehtiin joku parin minuuttin makuu vaan) kuulin piiloon että jätkä huutaa. Sihautin sen piilosta hiljaiseksi kun ei tuollaista kyllä meillä katsella.

Seuraamisessa kikkura huusi kuin hinaaja ja edisti. Mutta seurasi kohtuullisen hyvin, juoksuosuus kylläkin meni ihan hyppimiseksi mutta pysyi sentäs hanskassa eikä lähtenyt rallattamaan jonnekin hornan tuuttiin.

Maahan liikkeestä oli ihan siedettävä, mitä nyt ihan taivaissa olevasta vireestä huolimatta kiersi yhden kuralätäkön. Hienohelma ollaan silloinkin, näköjään. Ehkä yritetään olla menemättä kokeeseen kuraiselle alustalle. Kun tuon pois kouluttaminenhan nyt oisi ihan tyhmä vaihtoehto. :p 

Luoksetulossa lähti ihan törkeän kovaa ja olin ihan sata varma että ei pysähdy mutta sen sijaan se ennakoi pysähdyksen, taas aika tarkalleen puoliväliin matkaa. Käskin sen uudelleen liikkeelle ja pysäytin, tosi hyvä pysähdys vaikka vauhtia oli edelleen enemmän kuin toivoisin. Siitä sivulle, jätkällä oli ensin vähän epäuskoinen ilme mutta tuli tosi nopeaan. Ja huusi sivulla ollessaan. Tuolle ennakoimiselle on kyllä nyt tehävä jotain, mielellään kuitenkin niin ettei vauhti nousisi ainakaan :/ Läpijuoksut on siitä vähän huonoja että mudi kiihdyttää sitten jonnekin valonnopeuksiin mistä se ei yleensä sitten pysähdy.

Kaukot, piti sentään tässä turpansa kiinni. Istumiset oli tosi hyviä ja maahanmenot vaati kaksi käskyä. Huomaako kummasta ei koskaan palkata? Ja varmaan edelleen toi kurainen pohjakin vähän vaikuttaa.

Liikkeestä seisomisesta ei oltu tänään kuultukaan, seiso käsky aiheutti hepulin. Joo, siis tää on tämä mun koirani mille toivoisin enemmän intoa :p Otettiin uudestaan, vaikka ei kai pitäisi, ja nyt käskyn merkitys muistui mieleen. Joskin taisi huutaa seuratessaan, en muista ihan tarkalleen.

Estehyppy, hyppy käskyllä teki ihan jumalattoman loikan niiltä sijoiltaan ja jotenkin ihmeen kaupalla pääsi esteen yli vahingoittumattomana eikä tainnut edes osua, ei ainakaan pahasti. Mudi, hyvät naiset ja herrat. Istui samantien, ei ole ennakoinut tuota pitkään aikaan. Olin ensin ihan hoo moilasena siinä, enpä ole tuollaista ennen todistanut edes mudilta. En edes seisonut kovin lähellä sitä estettä... No sitten kun tajusin kerätä leukani lattialta käskin jätkän sivulle ja jotenkin maagisesti se taas ylitti esteen vaikka istui siinä kiinni ja tuli sivulle. Mutta ei huutanut :p

Vikaksi nouto, ajattelin että se varmaan palauttaa laukalla tällaisen esityksen jälkeen. No niinhän se palauttikin, tosin kaarsi kapula suussa suoraan loppupalkkaa kohti mutta huomautuksella toikin kapulan minulle. Otettiin sitten loppuasentoon ja siitä vapautin jätkän sinne palkalleen.

Siirtymät oli tosi hyviä, lukuunottamatta satunnaista huutoa niissäkin. Varmaan parhaat siirtymät mitä Hauru on koskaan esittänyt.

Virallisen häiriökoiran päivään on tänäänkin kuulunut paljon häiriköintiä. On se kumma että kun pihalla tokoillaan niin Max aina seisoo esim. luoksetulon linjalla, hyppy esteen takana tai jossain muussa äärimmäisen huonosti valitussa paikassa. Ja seuratessa tökkii sitä seuraava koiraa syystä Ö. Häiriötreeniä, sanoo Max. Max on kauheasti innostunut myös kuivanmaan noutoleikeistä, sille pitäisi koko ajan heittää jotain lelua mutta Maxamakkara ei ole vielä ymmärtänyt yhteyttä sellaisten asioiden välillä niinkuin jos viet lelun puun juurelle ja tulet kyttäämään uutta heittoa niin on kyllä vähän vaikeeta tyhjästä nyhjästä jotain heitettävää. Mutta se on vihdoinkin alkanut tajuta että ruokaa saa lopettamalla ympäri pyörimisen ja menemällä maahan makaamaan! Ei herra olekaan asunut täällä kuin nyt mitä... viisi vuotta?

Maxista on, kuten aiemminkin jo todennut, alkanut tulla äreä vanha setä. Paitsi ettei se ole vielä vanha joten millainenhan se on muutaman vuoden kuluttua?? Max ei tosiaan anna lelujaan enää suusta pois ja Rohanille se jopa murahtaa jos Roo yrittää ottaa siltä jotain. Samoin se komentaa jos sen päältä meinaa joku kävellä. Hyvin erikoista toimintaa. Leikkiä se uskaltaa nyt paljon rohkeammin, se käskee noita toisia leikkimään ja pyörittelee välillä Hauruakin niin että on pakko laittaa sille tiettyjä rajoja. Hau on kuitenkin ainakin 15 kiloa pienempi. Max ei ole enää kynnysmatto, ilmeisesti. En kyllä tiedä miksi se on nyt sitten kokenut herätyksen mutta ihan sama. Hyvä vaan että bubsieeri pitää itsekin puoliansa eikä minun tarvitse koko ajan tehdä sitä sen puolesta. Ehkä se on ottanut Haurun itseriittoisuuden vähän raskaasti ja Haurusta taitaa pikkuhiljaa se kaikkein pahin terävyys olla hioutumassa. Joskus Hau nykyään ajattelee ennenkuin tekee ja kaikkea...

Muorikoira puuhastelee muorikoirille sopivia puuhia. Eli rikkoo leluja, leikkii kuuroa jos koetan käskeä sitä tekemään jotain ilman namia kädessä ja huutaa naapureille. Sekä pitää nuoremmat kurissa, sillä meinasi mennä taas vaihteeksi hermo Rohaniin ihan totaalisesti kun Roo vähän törmäsi Avalloniin kesken leikkien. Sietääkin sellaisesta sanoa muutama valittu sana, siitäkin huolimatta että joskus kun pojat oikein riehuu niin mummokoira voisi pidättäytyä tunkemasta sinne sekaan. Mutta kun mummelitkin haluaa leikkiä, ymmärtäähän sen. Löpön (eli Lehmä(n)tatti, ei polttoöljy) vähiten suosikki aika on tulossa ja sen huomaa, vielä neiti menee aamuisin ihan suosiolla pihalle ja viihtyykin siellä jos ei sada mutta pimeän tultua alkaa olla jo aika nihkeä suhtautuminen ulos- sanaan. Sisäleikit onkin nyt pop, siksipä siis ne aikaisemmin mainitut rikkoutuneet lelut. Kaikki lelut pitää joko kantaa minulle vedettäviksi (ja vetämisen lomassa voi purra mua surutta sormesta... ei se vaan nuorena... mutta nykyisin Löpöä ei oikein kielletä mistään ja kyllä se tietääkin sen...) tai sitten silputa atomeiksi. Se on just hauskaa.

Rohan tokoili sitä hyppyään, nyt se ei ainakaan tutuilla esteillä pyrkinyt kiertämään vaikka otettiin pidempää etäisyyttäkin. Seuraamista, imuttamalla vasemmalle käännöksiä joissa osassa näkyi mielestäni ihan hyvää takapäänkäyttöä tuollaiselle vähän kohlommalle tyypille. Lisäksi tehtiin samaa asiaa purkin avustuksella, Roo ymmärtää idean nähdäkseni mutta sen on tosi vaikea kääntää selkäänsä minulle jos niinkuin kokoympyrää haluaisi saada aikaan. Hyvin se kyllä alkaisi kääntymään kun enempi vaan alkaisi treenata muutakin kun suoraa :p Liikkeestä maahanmeno, pääpaino perusasentoon siirtymisellä. Roo on kyllä niin kova ennakoimaan että pitää edelleen jättää aika vähille nämä. Ja luoksetuloakin tehtiin muutama kappale.

Roihuke oli hassu kun tokoilujen jälkeen poikkelit leikkivät ja ajattelin että voinkin puhdistaa Roon korvat ulkona kun on enempi tilaa. Kävin hakemassa korvavälineet ja Roo pyöri siinä jaloissa uteliaisuuttaan mutta sittenkin kun aloin sen korvia ronkkimaan se seisoi hienosti paikoillaan kovin ylvään näköisenä. Tärkeä Tehtävä meneillään. Aina kun lakkasin ronkkimasta korvaa Roo kävi vähän leikkimässä mutta heti jos otin vanutupon käteen niin se palasi vierelle seisomaan :D Hömppä mikä hömppä. Rohan on kyllä muutenkin tosi kiitollinen hoidettava, etenkin nyt kun se on alkanut muistaa että esim. kynsienleikkaus on aika lailla helpompaa ilman dalmiksen nenää leikkaajan suussa... Oikeastaan ihan kaikki on helpompaa ilman dalmiksen nenää suussa, kokeiltu on.

Rohanista tulisi oiva frisbee- koira. Sehän ottaa koppeja mistä vaan ihan luonnostaan ja nyt se on alkanut tuon pomppivan orka- lelun kanssa tekemään niin, että kun orka pomppaa tosi korkealle niin Roo hyppää ja nappaa kopin siitä. Sillä tavoin se päätyy aina Rohanille kun ei nämä muut ole tuollaista keksineet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti