sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Koiranilma

Haurusta tulee märkänä jotenkin koomisen näköinen.

Koska joku unohti pysähtyä tassujen pyyhkimispisteessä, saa sitä haukkua ihan rauhassa uitetuksi rotaksi.

Viaton reppana esitys ei toimi enää kolmen vuoden jälkeen.

Ja koska Hauru rakastaa crocseja se sai vanhan parin omaksi ettei minun tarvitse aina etsiä omiani Haurun häkistä tai jostain muusta hyväksi katsotusta piilosta.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Tähteet



Joka päivä on sateista tai muuten vaan sumuista ja harmaata joten ollaan elelty aika hiljaiselämää. Ei kauheasti innosta puuhastella mitään sen suurempaa ja valokuvia on ihan turha haaveilla napsivansa. Tulisi vähän lunta niin ettei olisi tuollaista kuraista velliä kaikki paikat. Mutta todisteita kuitenkin kun Hauru syö lohen räippeitä! Hauru on ällönnyt kalaa pienestä asti mutta siitä on alkanut tulla... jos ei nyt varsinaisesti ahne niin ainakin sellainen jolle kelpaa ruoka normaalisti eikä kaikki ole lähtökohtaisesti hyi yök en syö. Tässä eräänä päivänä Hau yllätti ja söi nakinkin kun aina aikaisemmin mokoma ällöttävä eines on pitänyt huolella tappaa ja sen jälkeen piilottaa sängyn alle sillä poissa silmistä on poissa mielestä? Pitää joskus kokeilla pitääkö se nykyään ranskalaisia millään tasolla ruokana vai ällöttävinä tikkuina joihin päin ei voi vilkaistakaan... Ei sillä että minulla nyt olisi joku tarve syöttää koirilleni ranskiksia mutta yleensä aina "opetan" koirat kerjäämään niin onhan se nyt ollut outoa kun mutiainen nyrpistää nenäänsä kaikelle. Ja kouluttaminenkin on helpottunut, ei tarvitse olla aina niitä saakutin kanapullia taskussa kun on alkanut löytymään vaihtoehtoisia palkkoja. Ahne koira on hyvästä.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Villikko

Risu juuri väärässä kohdassa

Roihun kanssa yksityislenkillä, ajattelin kokeilla antaa sille vähän lisää vapauksia eli se sai kulkea irti koko lenkin ihan Sälinkään keskustan aluetta lukuunottamatta. Muutaman metrin liina tosin perässä jotta pilkku on helpompi napata kiinni jos olenkin arvioinut sen tottelevaisuuden väärin ja se saa jonkun hiukkahervottomuuskohtauksen. Siltä osin ei ihan paras idea, että tuolla on "hieman" mutaista tällä hetkellä joten liina ja sitä myöten omat käteni oli aika kiinnostavassa kunnossa mutta toisaalta Rohanin kanssa ulkoillessa muutenkin saa aina kaunistavan kokovartalo-mutanaamion joten samapa tuo. Ja Roo oli tosi tottelevainen kuten uskoinkin. Rohan tuli luokse aina kutsuttaessa ja pyydettäessä herra rauhoittui kiltisti vierelle kävelemään vaikka oli hetkeä aiemmin juossut ilkikurinen ilme naamalla karkuun etten vaan vie Rohanin keppiä. Oikeasti Roo tietää jo etten yleensä vie siltä mitään ja antaa kepin ihan mielellään vaikka kokonaan pois jos pyydän koska sen saa kuitenkin lopulta takaisin. Ja sitten taistellaan siitä palkaksi.

Kyllähän se on aika villi eli mitään ihan joka paikassa irtipidettävää mallia siitä ei tule kuin korkeintaan joskus vanhana ja raihnaisena kun se ehkä oppii liikkumaan valonnopeutta hitaammin mutta olisi ihan kiva että hiljaisilla metsäteillä herraa voisi pitää irti, vaikka siellä on välillä muitakin liikkujia, ja ihan lupaavalta vaikuttaa. Rohanille on kehittynyt alkeellinen mutta silti pääasiallisesti toimiva impulssikontrolli :D

Lenkin loppupuolella autoilija pysähtyi kysymään tietä ja siinä oli kyllä liinan tuoma varmistus tarpeen, tyypit oli tietenkin Rohanin parhaita tuttuja jotka varmana haluaa kuraisen dalmaatin syliinsä ja auton penkeille kiipeilemään. Tai sitten ei? Rohanille on vieläkin hyvin vaikeaa vastustaa ihmisiä jotka puhuu meille eli Rohanin mielestä Rohanille. Muuten Roo ohitti oikein kauniisti ihmiset, pihoissaan haukkuvat koirat ja yhden kummallisen mörkö-kökkijän joka lähempää tarkasteltuna oli sittenkin ihan tavallinen kivi. Siwan mainoksia Roo kävi moikkaamassa kuin vanhoja tuttuja, sille ei ilmeisesti edelleenkään ole mennyt ihan täysin jakeluun että ne on elottomia objekteja mutta samapa tuo. Kivoja tyyppejä vaikka ovat aika vähäpuheisia.

perjantai 11. marraskuuta 2011

8 asiaa Haurusta


Hauru sai tällaisen haasteen Lauralta, eli kiitos siitä. Tunnustuksen saajan pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kuudelle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kuudelle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Ööh, kuusi blogia... hmm.. minä luen kyllä noin miljoonaa (koira)blogia mutta kapinahenkisesti haastan kuitenkin vain Vernan ja Yodan.

Varautukaa rönsyilevään romaaniin. Kyseessä on sentään minun lempiaihe joten lyhyet, täsmälliset faktat ei onnistu. Tsorkke. Ja kirjoitan tätä tässä yöllä niin senkin puolesta lopputulos voi olla mitä vaan.

1. Haurusta piti tulla metsäjälkikoira ja muut lajit sitten siinä sivussa. Kasvattaja kertoi että tämä pentu osoittaa taipumusta käyttää nokkaansa ja nenäkoira Hauru onkin, vähän liiankin kanssa. Jäljestämistä ei sille ole mitenkään tarvinnut opettaa. Aluksi yritin tehdä makkararuutua, namijälkeä yms. mitä Maxin kanssa oli neuvottu tekemään aloitusvaiheessa mutta lopulta päädyin siihen että menen metsään, kävelen siellä aikani, odotan jäljen vanhenemista sen mitä jaksan ja lykkään mutiaisen jonnekin sinne suunnilleen jäljen alkuun. Koirat kyllä osaa jäljestää ihan luonnostaan ja Haurulta löytyy motivaatiokin luonnostaan niin mitä sitä häiriköimään jollain "opettamisella". Eri asia jos tehtäisiin jotain peltojälkeä tietty. Kokeisiin en tiedä päästäänkö koskaan koska säännöllinen maastolajien treenaaminen jonkun osaavamman silmien alla ei ole mahdollista kun autolle pitikin sanoa hei hei ja nykyisellään esineruutu kaatuu hallinnan puutteeseen (herra ei todellakaan tuo jotain tyhmää hanskaa jos lähimaastosta löytyy mitään riistaan viittaavaa...) ja tottis siihen että ollaankin treenattu vain tokoa... Hups. Mutta jäljestetään silti säännöllisesti ja Hauru on ihan mieletön. Myös ilmavainun käytön herra siis hanskaa tuosta vaan ja osaa kaikki hienot hakuristikot, kaaret ja muut kiekurat ihan opettamatta. Haukun lahjat menee kyllä ainakin toistaiseksi aika hukkaan ja se harmittaa paljon.

2. Haurulla aika monet asiat kärsii hallinnan puutteesta, se on sellainen että tottelee parhaiten silloin kuin sattuu sopimaan ja kalenterissa on vapaata tilaa. Häpeällistä, en ole ikinä omistanut näin huonosti koulutettua koiraa ennen (enkä jälkeen, ainakaan vielä). Silti Hauru ei todennäköisesti ole ollenkaan niin paha kuin mitä minun jutuista varmaan voi kuvitella sillä tuppaan ottamaan tämän asian hieman raskaasti ja siksi Haun tempaukset paisuu minun päänsisällä. Osittain saanen armoa siitä hyvästä, että Hauru on ihan kaikin tavoin täysin päinvastainen kuin aiemmat koirani (mikä oli tarkoituskin) mutta aika pitkälti olen ihan puolitietoisesti koirani tällaiseksi kasvattanut vaikka todellakin tiedän paremmin. Hau on mamman pikku kultamussukka. Eikun siis koira. Kröhöm. Joo.

3. Haurulle on muodostunut tavaksi irvistellä silloin kun se on tosi innoissaan. Ei sitä voi minusta kunnolla kutsua hymyilemiseksi vaikka sitä se ehkä tavallaan onkin. Tätä käytetään esimerkiksi silloin, kun me leikitään. Leikkimiseen kuuluu paljon riehumista, irvistelyä, painimista, leikkikumarrusasentoja ja vaanimista. Monet ei kyllä varmaan katsoisi kovin hyvällä tuollaista käytöstä mutta Haurusta se on hauskaa ja Hau on aina kuitenkin ymmärtänyt että ihminen ei ole koira eikä ihmistä käsitellä liian kovin ottein. Ei Hauru ole koskaan yrittänytkään esim. tarttua minuun hampaillaan painimisen yhteydessä ja riehuminen loppuu heti jos niin haluan.

4. Hauru on hyvin innostunut oppimaan uutta, se keskittyy aina ymmärtämään ja tajuaakin asiat useimmiten todella helposti. Sheippaamisessa se on taitava siinä mielessä, että se yleensä tietää heti mitä tuli tehtyä viimeksi ja osaa toistaa käytöksen tarkasti. Haun kanssa pitääkin olla itse varuillaan mitä merkkaa sillä jos Hauru sattumalta tassua nostaessa on samaan aikaan heilauttanut millin häntäänsä vasemmalle, voi olla varma että kohta käsissä on koira joka kuvittelee että tassua nostaessa pitää aina heilauttaa häntää milli vasemmalle. Ja vaikka koirat eivät kai mallioppimiseen tiedemiesten mukaan kykene, Hauru oppii temppuja myös niin että näytän sille haluttua asiaa ja se yrittää toistaa perässä. Hauru ei kuitenkaan kauhean hyvin ymmärrä sellaisia... abstraktimpia? käsitteitä, sille on opetettu iso/pieni suhdetta, värejä, muotoja yms. mutta Haurun on hyvin vaikea ymmärtää asioita jotka eivät aina tarkoita tasan samaa tai jotka eivät ole kauhean... käsinkosketeltavia. Tennispallo on pieni rantapallon vierellä mutta iso superpalloon verrattuna. Menee herkästi yli tämän mudin hilseen, kuten monet muutkin ei suoraviivaiset asiat, joten pitää edetä hyvin hitaasti ja harkitusti. Hauru on muutenkin enemmän oppivainen kuin puhtaasti älykäs. Mikä ei kuitenkaan tarkoita että se olisi tyhmä, saappaan ja Einsteinin väliin mahtuu monta menijää.

5. Pentuna Hauru halusi aina herätä törkeän aikaisin, muistaakseni joskus viiden paikkeilla. Oma päivärytmini on hieman erilainen, hyvä jos olen ehtinyt mennä nukkumaan aamu viideltä :p Pitkien taistojen jälkeen olen saanut neuvoteltua että herätään siinä kymmenen maissa aikaisintaan. Hauru herättää kiipeämällä tuolin päälle, josta se yltää juuri ja juuri työntämään kuononsa minun parven kaiteen välistä ja nuolemaan varpaita. I-h-a-n-a-a, olen aina yhtä kiitollinen. Ja nykyään herättäjiä on kaksi, kun myös eräs pilkullinen otus on noussut barrikadeille pitkään nukkumista vastaan. Kellon siirtäminen aiheuttaa aina vähän uusia neuvotteluja heräämisajasta mutta onneksi nuo aika kiltisti uskovat että talviaika ei ole joku minun oma keksintöni jolla yritän huijata viattomia koiraparkoja. Molemmat ovat silti ehdottomasti sitä mieltä, että moinen on tyhmä ihmishömpötys ja pitäisi lopettaa kannattamattomana.

6. Hauru pitää joistain ihmisistä ja koirista heti ensi tapaamisella, toisia se taas inhoaa syvästi. En tiedä miksi mutta ainakin mudien omistajille tämä lienee jokseenkin tuttua. On olemassa niitä Äijiä, kuulemma. Meidän naapurustossa asustaa Haurun vihamiehinä ainakin mäyräkoira, gronttu ja joku pystykorva. Sitten on sellaisia koiria joille Hau ei ole koskaan rähähtänytkään, ainakin sheltti, joku lyhytkarvainen kääpiökoira ja toisenlainen pystykorva. Yleensä isot koirat ovat inhottuja mutta se ei tarkoita että pienet olisivat automaattisesti kivoja. Rohanista Hauru tykkäsi vaikka se ei ole Haurua pienempi, sen sijaan tuttujen lagotto oli sellainen jota Hauru inhosi siltä seisomalta vaikka sekin oli vielä pentu. Ihmisten kanssa sama juttu. Jos joku haluaa silittää Haurua, sanon aina että jos Hau antaa koskea itseensä niin sitten se on ihan OK mutta jos ei niin ei. Joskus Hau punkee samantien suunnilleen suuhun asti ja joskus se pyrkii rähisemään. Miehet ovat ehkä hieman useammin epäilyttäviä mutta on Hau mm. kaapattu yllättäen syliin miehen toimesta ja Haurusta se oli vaan kivaa. Yhden kerran Hauru on nähnyt miehen jota se pelkäsi aivan hysteerisenä, oltiin eläinlääkärin vastaanotolla odotustilassa ja Hauru pitää eläinlääkäreistä joten en usko että pelko liittyi siihen. Mies tuli sisään ja käveli suoraan vastaanottotiskille maksamaan jotain tms. ja sen jälkeen poistui paikalta edes vilkaisematta meihin eikä käyttäytynyt mitenkään epänormaalisti. Hauru pissasi alleen miehen nähdessään, piiloutui jalkojeni taakse ja tärisi. Edes miehen mentyä se ei palautunut pitkään aikaan ja pelästyi kaikkea liikettä kun jos se mies tulee sieltä. En ole ikinä ennen enkä sen jälkeen todistanut moista eikä toivottavasti tarvitsekaan. Onneksi eläinlääkäri, jota Hau ei ollut aiemmin tavannut, osoittautui kivaksi tyypiksi kuten aina ja Hauru vähän rauhoittui. (Meidän vakkari elli on sanonut että se johtuu siitä, kun eläinlääkärit eivät ole ihmisiä. Hänen sanansa, ei minun.)

7. Hauru rrakastaa meteliä. Omaa ääntänsä tietenkin, pihalla haukkuminen on mukava tapa pitää yllä hyviä suhteita naapureihin ja Hau on kehittänyt sellaisen huolella valmistellun kaavan jonka avulla se pystyy haukahtamaan sen verran usein että se on ihan pirun ärsyttävää mutta haukkuminen ei kuitenkaan ole yhtäkestoista louskuttamista jolloin minä käyn karjaisemassa mudin hiljaiseksi. Mutta myös muilla keinoilla on mukava tuottaa mölysaastetta. Kolinapurkki on ihan paras mutta harmillisesti ei olla keksitty kauhean kestävää purkkia herran paiskomistarpeisiin. Vinkulelut on mahtavuutta, varsinkin yöllä kun olen juuri ehtinyt nukahtaa. Jos koetan puhua puhelimessa pitää pudotella ydinluita laminaatille ja telkkarin katsomisen aikaan aletaan jäystää muovipulloja. Siitä lähtee kovempi ääni kuin ehkä ensiksi ajattelisi, onnea vaan yritykselle kuulla mitä näyttelijät sanoo. Portin kolisuttaminen on myös yksi monista vaihtoehdoista, kattilankannet on edelleen hankintalistalla. Kaikesta tästä huolimatta Hauru inhoaa sitä, jos laulan karaokea (kyllä, sellainen kuuluu harrastuksiin mutta ei julkisilla paikoilla) ja lähtee heti toiseen huoneeseen. Pitäisi varmaan olla loukkaantunut mutta toisaalta ymmärrän oikein hyvin.

8.  Hauru on universumin paras, mahtavin, älykkäin, kaunein, taitavin ja kaikin puolin ihastuttavin koira jossa ei ole mitään vikoja (vain ominaisuuksia). Tämä on täysin objektiivinen näkemys ja ESOEM. Tai saa mutta silloin olet auttamatta väärässä.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Lempipaikka

Kuukauden koirakuvahaasteen aiheena lempipaikka.

Haun lempipaikka on ehdottomasti mun sylissä jossa se röhnöttää sellaisessa asennossa ettei uskoisi sen voivan olla kovin mukavaa. Mutta kai se on kun pitää aina syliin tunkea ja jos koetan esim. tukea herran päätä johonkin minusta parempaan asentoon se tuhistelee ja siirtyy takaisin roikkumaan. Ja Hau tosiaan nukkuu välillä ihan sikeässä unessa tuossa, välillä se taas auttaa tietokone hommissa painamalla avuliaasti vaikkapa esc tai delete näppäimiä... Onneksi Hauru ei ole kuin jonkun 18 kiloa sillä tuonkin painon alla jalat puutuu varsin tehokkaasti.

Jalat rotkottaa toisella puolella ja pää toisella.

Älä sohi sillä salamalla ku toiset nukkuu, prkl!!

(Tosin ihan oikeasti lempipaikka olisi ulkona jossain mutta mennään tällä lempipaikalla sisätiloissa.)

maanantai 7. marraskuuta 2011

Hiiih... huoh... hoooh-hoijaa


Vaikka mä sanoinkin ettei tokojuttuja niin vähän kuitenkin pilkullisen tokoilijan ihmettelyä :p Romppa teki muiden juttujen ohella paikallamakuuta reilu 3 minuuttia ja palkkasin sitä aika tarkalleen minuutin välein siitä että herra oli hetken hiljaa. Eli kestää minuutin että äänekäs huuuoh-kailu taukoaa sen verta että ehdin tunkea namia suuhun ennen seuraava huuooh-kausta. Rohanin paikalla makuu on joku ylitsepääsemätön suo ilmeisesti, jossa on sen miljoona ongelmaa. Nyt kun Roo kuitenkin periaatteessa pysyy (eli jos mitään muita kriteereitä ei olisi kuin paikallaan pysyminen niin hyvin menee) koetan kaiketi seuraavaksi nostaa aikaa aika nopeasti, josko se sitten tajuaisi että tämä on aika tylsä ja pitkä liike eikä tarvitse / kannata olla kuin viritetty viulunkieli. Tai sitten mennään ojasta allikkoon mutta jännitys ehkä purkautuu vinkumisena, asennon korjailuna ja lopulta kyynärien nousun kautta ylös pompsahtamisena kun EIKS JOTAIN JO TAPAHDU????? Ajan niin lyhyenä pitäminen, ettei virheitä ehdi tapahtua ei ole kummemmin auttanut pilkun levottomuuteen koska se ei koskaan aloita rentoutuneena tai kykene rentoutumaan kun palkkaa (joka on ihan parasta vaikka se on tavallista nappulaa mahdollisimman tylsästi suoraan suuhun tungettuna) tulee tasaisena virtana. Eräs ei ole koskaan ylipäätään kovin rento kun maailmassa on niin paljon kaikkea jännää super mahtavuutta meneillään, silloinkin kun treenataan tyhjässä olohuoneessa patjan päällä niin ettei pitäisi olla olosuhteissa valittamista. Oma kehonkieli pitää kanssa pitää sellaisena että viestittäisi pilkulle että nyt vaan ollaan ihan tyynesti. Keskittynyt mutta varma ja rauhallinen olisi kiva. Nukahtanut olisi ehkä parempi kuin tämän hetkinen meno vaikkei kovin ideaalia sekään. Paikallaan pysyminen on kovin vaikeaa kun on syntynyt ikiliikkujaksi.  Ja joskus ohjaajan pitäisi kyetä menemään piiloon? Hah.

Kuvia viime kuulta

Hauru haistelee vaan viattomasti risua kun meinasin jo karjaista sille. Sen verran ilmeisesti tullut automaatioksi se, että komentaa pitää siltä seisomalta kun Suuri Metsästäjä nostaa kuononsa ylös :D

Rohan seisoo usein lintukoiramaisesti etutassu ilmassa kun se katsoo jotain mutta siitä ei kuitenkaan ole kauheasti kuvia jostain syystä. Mutta Roihu ei onneksi ole erityisemmin innostunut metsästämisestä vaikka Hau on tätä(kin) jaloa taitoa koettanut opettaa pilkulliselle perässähiihtäjälle. Yksi wannabe-spanieli riittää, kiitos vaan, en tarvitse seisojaa siihen lisäksi.

Roo ihmettelee kun hidas ihminen könyää edelleen puolimatkassa vaikka Romppa on vetänyt kallion reunaa ylös-alas jo vaikka kuinka monta kertaa.

Haurua ei ihmetytä. Se tietää että ihmiset on huomattavan vajavaisia olentoja koiriin verrattuna. Paitsi ne osaa ajaa autoa, Hauru vasta harjoittelee.

Romppa ja keppi. Niitä ei voi erottaa. Tai voi mutta ei siitä ole hyötyä sillä Rohan hakee vain uuden kepin. Se ei oikein ymmärrä mitä tarkoitan kun yritän selittää sille että eikö äiti ole kertonut miten käy jos juoksee tikkari suussa... Taitaa olla vähän menetetty tapaus :/ 

Kiltti haukku jaksaa poseerata omistajan mieliksi

Sellaista tällä kertaa.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Remember, remember the fifth of November

Uskotteko että tämän näköinen koira muka olisi koskaan tuhma?

Viimeaikoina molempia poitsuja on taas kehuttu niin että niiden katu-uskottavuus on vissiin vähän kärsinyt ja tänään niiden piti sitten korjata tilannetta ottamalla pieni matsi. Edellinen olikin vappuna, pitäähän sitä juhlapäivinä juhlia. En tiedä kyllä juhlistivatko ne suomalaista pyhäinpäivää vaiko Guy Fawkesin yötä joka on ehkä todennäköisempää :p Salaliitto-murhaaja-räjäytys-bileet on jotenkin enemmän noiden tyyliset. Lenkille oltiin lähdössä ja kun käänsin selkäni jätkille porttia sulkeakseni niin näen kun herrat heittäytyy leikkikumarrukseen ja siitä salamana toistensa kurkkuun kiinni... just. Meillä on tänään bileet ja jätkillä kierrokset "hieman" korkealla joten olisi pitänyt olla vielä extra tarkkana niiden kanssa mutta ei voi mitään. Ei tullut taaskaan sen kummempaa vahinkoa, karvat lähinnä pöllysi, mutta Roolle tuli korvaan vekki ja kaikki varmaan tietää että korvahaavat saavat "kaunista" jälkeä aikaan kun ne tuppaa vuotamaan aika kiitettävästi ja tuollainen lerppakorva sitten vielä heiluttaa kaaressa sitä verta joka paikkaan. Mentiin lenkille jokatapauksessa joten pahoittelut jos järkytettiin jotakuta verisellä dalmaatilla. Olisi edes musta niin se ei erottuisi niin hyvin :p

Tunteiden viilettyä herrat oli taas ihan hyvää pataa. Huokaus sentään. Tekisi mieli tehdä vähän aidompi Cruella De Vil asu, miltäs kuulostaisi dalmaattitakki mudinturkis kauluksella?

perjantai 4. marraskuuta 2011

Tulossa!


Pakko kertoa Rohanin hienosta tottelevaisuudesta, taas vaihteeksi. Roipe oli pihalla kun katsoin että pitäisi lähteä kauppoihin eli koirat sisään. Kävin sitä vähän huhuilemassa ovella ja samassa huomasin että naapuri oli parkkeerannut traktorin meidän aidan vierustalle ja Roo oli vahtimassa sitä. Ajattelin ettei se ehkä tule suosiolla tuollaisessa tilanteessa joten käännyin hakeakseni takin sisältä, en kuitenkaan ehtinyt kunnolla edes kääntyä kun huomasin että Rohan tulee ihan täysiä luokse sellainen JEEE!!! MÄ TUUN!!!! ilme naamalla :D Hieno mies, mainitsin äidilleni että Roo on kyllä niin hienon tottelevainen poika jolloin äitini kertoi nähneensä ikkunasta miten kovaa Rohan tuli ja ajatelleen että Roo varmaan luuli että ollaan menossa lenkille tms. ja siksi tuli niin innolla. Mutta ei, se tulee aina hirveän iloisena kutsuttaessa. No melkein aina, 95% varmuudella. Joskus harvoin pitää vielä koettaa että jos ei tarvisi reagoida kutsuun kun ulkona on niin kivaa. Mutta parasta on se, miten iloinen Roo aina on tehdessään sellaisiakin asioita, jotka ei ehkä kuitenkaan ihan niin kivoja ole, niinkuin nyt pihalta sisälle tuleminen. Totteleminen on vaan ihan mahtavaa.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Motivaatiovaje







Kauheasti ei olla tehty mitään treenirintamalla kun herra pilkku meni taas rapsuttamaan kaulansa auki :/ Ei se tällä menolla kerkeä kunnolla parantumaan näiden episodien välissä joten taas mietitään pitäisikö Rohanille kuitenkin kokeilla jatkuvaa lääkitystä. Eihän sille sitten mitään voi ja toki koiran terveys on tärkeintä mutta hei hei vaan kaikki kokeet jos pilkkua pitää alkaa jatkuvasti douppaamaan :( Enkä osaa sitten kauhean hyvin treenatakaan kun ei ole mitään tavoitteita mitä kohti edettäisiin :/ Minusta ei ole ihan niin sunnuntaiharrastelijaksi. Rohanille juokseminen on joka tapauksessa se tärkein juttu joten vaikka se tokoilusta tykkääkin niin tuskin sitä haittaa yhtään jos kouluttuminen jää entistä satunnaisemmaksi mutta höh. Minua haittaisi kun Roo on kuitenkin niin hauska tokopilkkuihme. Saisiko tilata yhden ihmeparantumisen?

Haurun kanssa sentään voi olla tavoitteita. Nyt meillä on mm. niinkin kunnioitettava tavoite kuin opettaa kikkura ontumaan takajalkaa :p Mutta kyllä kai me sinne avon kokeeseen tässä joskus päädytään ja ehkä Hau osaa siellä sitten muutakin kuin ontua ja nuolla huuliaan käskystä. Haun tokoilut on aina tätä samaa edestakas jankkaamista joten ei kannata ihmetellä jos ei tule kauheasti treeni aiheisia päivityksiä. Kolmipäiset koirat on paljon mielenkiintoisempia tällä hetkellä. Kunnollisia kuviakaan ei saa kun on aina niin sateista tai sitten muuten vaan liian hämärää. Vali vali.