perjantai 11. marraskuuta 2011

8 asiaa Haurusta


Hauru sai tällaisen haasteen Lauralta, eli kiitos siitä. Tunnustuksen saajan pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kuudelle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kuudelle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Ööh, kuusi blogia... hmm.. minä luen kyllä noin miljoonaa (koira)blogia mutta kapinahenkisesti haastan kuitenkin vain Vernan ja Yodan.

Varautukaa rönsyilevään romaaniin. Kyseessä on sentään minun lempiaihe joten lyhyet, täsmälliset faktat ei onnistu. Tsorkke. Ja kirjoitan tätä tässä yöllä niin senkin puolesta lopputulos voi olla mitä vaan.

1. Haurusta piti tulla metsäjälkikoira ja muut lajit sitten siinä sivussa. Kasvattaja kertoi että tämä pentu osoittaa taipumusta käyttää nokkaansa ja nenäkoira Hauru onkin, vähän liiankin kanssa. Jäljestämistä ei sille ole mitenkään tarvinnut opettaa. Aluksi yritin tehdä makkararuutua, namijälkeä yms. mitä Maxin kanssa oli neuvottu tekemään aloitusvaiheessa mutta lopulta päädyin siihen että menen metsään, kävelen siellä aikani, odotan jäljen vanhenemista sen mitä jaksan ja lykkään mutiaisen jonnekin sinne suunnilleen jäljen alkuun. Koirat kyllä osaa jäljestää ihan luonnostaan ja Haurulta löytyy motivaatiokin luonnostaan niin mitä sitä häiriköimään jollain "opettamisella". Eri asia jos tehtäisiin jotain peltojälkeä tietty. Kokeisiin en tiedä päästäänkö koskaan koska säännöllinen maastolajien treenaaminen jonkun osaavamman silmien alla ei ole mahdollista kun autolle pitikin sanoa hei hei ja nykyisellään esineruutu kaatuu hallinnan puutteeseen (herra ei todellakaan tuo jotain tyhmää hanskaa jos lähimaastosta löytyy mitään riistaan viittaavaa...) ja tottis siihen että ollaankin treenattu vain tokoa... Hups. Mutta jäljestetään silti säännöllisesti ja Hauru on ihan mieletön. Myös ilmavainun käytön herra siis hanskaa tuosta vaan ja osaa kaikki hienot hakuristikot, kaaret ja muut kiekurat ihan opettamatta. Haukun lahjat menee kyllä ainakin toistaiseksi aika hukkaan ja se harmittaa paljon.

2. Haurulla aika monet asiat kärsii hallinnan puutteesta, se on sellainen että tottelee parhaiten silloin kuin sattuu sopimaan ja kalenterissa on vapaata tilaa. Häpeällistä, en ole ikinä omistanut näin huonosti koulutettua koiraa ennen (enkä jälkeen, ainakaan vielä). Silti Hauru ei todennäköisesti ole ollenkaan niin paha kuin mitä minun jutuista varmaan voi kuvitella sillä tuppaan ottamaan tämän asian hieman raskaasti ja siksi Haun tempaukset paisuu minun päänsisällä. Osittain saanen armoa siitä hyvästä, että Hauru on ihan kaikin tavoin täysin päinvastainen kuin aiemmat koirani (mikä oli tarkoituskin) mutta aika pitkälti olen ihan puolitietoisesti koirani tällaiseksi kasvattanut vaikka todellakin tiedän paremmin. Hau on mamman pikku kultamussukka. Eikun siis koira. Kröhöm. Joo.

3. Haurulle on muodostunut tavaksi irvistellä silloin kun se on tosi innoissaan. Ei sitä voi minusta kunnolla kutsua hymyilemiseksi vaikka sitä se ehkä tavallaan onkin. Tätä käytetään esimerkiksi silloin, kun me leikitään. Leikkimiseen kuuluu paljon riehumista, irvistelyä, painimista, leikkikumarrusasentoja ja vaanimista. Monet ei kyllä varmaan katsoisi kovin hyvällä tuollaista käytöstä mutta Haurusta se on hauskaa ja Hau on aina kuitenkin ymmärtänyt että ihminen ei ole koira eikä ihmistä käsitellä liian kovin ottein. Ei Hauru ole koskaan yrittänytkään esim. tarttua minuun hampaillaan painimisen yhteydessä ja riehuminen loppuu heti jos niin haluan.

4. Hauru on hyvin innostunut oppimaan uutta, se keskittyy aina ymmärtämään ja tajuaakin asiat useimmiten todella helposti. Sheippaamisessa se on taitava siinä mielessä, että se yleensä tietää heti mitä tuli tehtyä viimeksi ja osaa toistaa käytöksen tarkasti. Haun kanssa pitääkin olla itse varuillaan mitä merkkaa sillä jos Hauru sattumalta tassua nostaessa on samaan aikaan heilauttanut millin häntäänsä vasemmalle, voi olla varma että kohta käsissä on koira joka kuvittelee että tassua nostaessa pitää aina heilauttaa häntää milli vasemmalle. Ja vaikka koirat eivät kai mallioppimiseen tiedemiesten mukaan kykene, Hauru oppii temppuja myös niin että näytän sille haluttua asiaa ja se yrittää toistaa perässä. Hauru ei kuitenkaan kauhean hyvin ymmärrä sellaisia... abstraktimpia? käsitteitä, sille on opetettu iso/pieni suhdetta, värejä, muotoja yms. mutta Haurun on hyvin vaikea ymmärtää asioita jotka eivät aina tarkoita tasan samaa tai jotka eivät ole kauhean... käsinkosketeltavia. Tennispallo on pieni rantapallon vierellä mutta iso superpalloon verrattuna. Menee herkästi yli tämän mudin hilseen, kuten monet muutkin ei suoraviivaiset asiat, joten pitää edetä hyvin hitaasti ja harkitusti. Hauru on muutenkin enemmän oppivainen kuin puhtaasti älykäs. Mikä ei kuitenkaan tarkoita että se olisi tyhmä, saappaan ja Einsteinin väliin mahtuu monta menijää.

5. Pentuna Hauru halusi aina herätä törkeän aikaisin, muistaakseni joskus viiden paikkeilla. Oma päivärytmini on hieman erilainen, hyvä jos olen ehtinyt mennä nukkumaan aamu viideltä :p Pitkien taistojen jälkeen olen saanut neuvoteltua että herätään siinä kymmenen maissa aikaisintaan. Hauru herättää kiipeämällä tuolin päälle, josta se yltää juuri ja juuri työntämään kuononsa minun parven kaiteen välistä ja nuolemaan varpaita. I-h-a-n-a-a, olen aina yhtä kiitollinen. Ja nykyään herättäjiä on kaksi, kun myös eräs pilkullinen otus on noussut barrikadeille pitkään nukkumista vastaan. Kellon siirtäminen aiheuttaa aina vähän uusia neuvotteluja heräämisajasta mutta onneksi nuo aika kiltisti uskovat että talviaika ei ole joku minun oma keksintöni jolla yritän huijata viattomia koiraparkoja. Molemmat ovat silti ehdottomasti sitä mieltä, että moinen on tyhmä ihmishömpötys ja pitäisi lopettaa kannattamattomana.

6. Hauru pitää joistain ihmisistä ja koirista heti ensi tapaamisella, toisia se taas inhoaa syvästi. En tiedä miksi mutta ainakin mudien omistajille tämä lienee jokseenkin tuttua. On olemassa niitä Äijiä, kuulemma. Meidän naapurustossa asustaa Haurun vihamiehinä ainakin mäyräkoira, gronttu ja joku pystykorva. Sitten on sellaisia koiria joille Hau ei ole koskaan rähähtänytkään, ainakin sheltti, joku lyhytkarvainen kääpiökoira ja toisenlainen pystykorva. Yleensä isot koirat ovat inhottuja mutta se ei tarkoita että pienet olisivat automaattisesti kivoja. Rohanista Hauru tykkäsi vaikka se ei ole Haurua pienempi, sen sijaan tuttujen lagotto oli sellainen jota Hauru inhosi siltä seisomalta vaikka sekin oli vielä pentu. Ihmisten kanssa sama juttu. Jos joku haluaa silittää Haurua, sanon aina että jos Hau antaa koskea itseensä niin sitten se on ihan OK mutta jos ei niin ei. Joskus Hau punkee samantien suunnilleen suuhun asti ja joskus se pyrkii rähisemään. Miehet ovat ehkä hieman useammin epäilyttäviä mutta on Hau mm. kaapattu yllättäen syliin miehen toimesta ja Haurusta se oli vaan kivaa. Yhden kerran Hauru on nähnyt miehen jota se pelkäsi aivan hysteerisenä, oltiin eläinlääkärin vastaanotolla odotustilassa ja Hauru pitää eläinlääkäreistä joten en usko että pelko liittyi siihen. Mies tuli sisään ja käveli suoraan vastaanottotiskille maksamaan jotain tms. ja sen jälkeen poistui paikalta edes vilkaisematta meihin eikä käyttäytynyt mitenkään epänormaalisti. Hauru pissasi alleen miehen nähdessään, piiloutui jalkojeni taakse ja tärisi. Edes miehen mentyä se ei palautunut pitkään aikaan ja pelästyi kaikkea liikettä kun jos se mies tulee sieltä. En ole ikinä ennen enkä sen jälkeen todistanut moista eikä toivottavasti tarvitsekaan. Onneksi eläinlääkäri, jota Hau ei ollut aiemmin tavannut, osoittautui kivaksi tyypiksi kuten aina ja Hauru vähän rauhoittui. (Meidän vakkari elli on sanonut että se johtuu siitä, kun eläinlääkärit eivät ole ihmisiä. Hänen sanansa, ei minun.)

7. Hauru rrakastaa meteliä. Omaa ääntänsä tietenkin, pihalla haukkuminen on mukava tapa pitää yllä hyviä suhteita naapureihin ja Hau on kehittänyt sellaisen huolella valmistellun kaavan jonka avulla se pystyy haukahtamaan sen verran usein että se on ihan pirun ärsyttävää mutta haukkuminen ei kuitenkaan ole yhtäkestoista louskuttamista jolloin minä käyn karjaisemassa mudin hiljaiseksi. Mutta myös muilla keinoilla on mukava tuottaa mölysaastetta. Kolinapurkki on ihan paras mutta harmillisesti ei olla keksitty kauhean kestävää purkkia herran paiskomistarpeisiin. Vinkulelut on mahtavuutta, varsinkin yöllä kun olen juuri ehtinyt nukahtaa. Jos koetan puhua puhelimessa pitää pudotella ydinluita laminaatille ja telkkarin katsomisen aikaan aletaan jäystää muovipulloja. Siitä lähtee kovempi ääni kuin ehkä ensiksi ajattelisi, onnea vaan yritykselle kuulla mitä näyttelijät sanoo. Portin kolisuttaminen on myös yksi monista vaihtoehdoista, kattilankannet on edelleen hankintalistalla. Kaikesta tästä huolimatta Hauru inhoaa sitä, jos laulan karaokea (kyllä, sellainen kuuluu harrastuksiin mutta ei julkisilla paikoilla) ja lähtee heti toiseen huoneeseen. Pitäisi varmaan olla loukkaantunut mutta toisaalta ymmärrän oikein hyvin.

8.  Hauru on universumin paras, mahtavin, älykkäin, kaunein, taitavin ja kaikin puolin ihastuttavin koira jossa ei ole mitään vikoja (vain ominaisuuksia). Tämä on täysin objektiivinen näkemys ja ESOEM. Tai saa mutta silloin olet auttamatta väärässä.

4 kommenttia:

  1. 8 satunnaista asiaa itsestään vai koirastaan? :D

    VastaaPoista
  2. No kummasta vaan haluat, koirablogissa ehkä ainakin jotenkin koiriin liittyviä asioita kuitenkin? Tää on pelkästään Haurusta koska mein saamassa haasteessa kerran nimenomaan haastettiin Hauru :p

    VastaaPoista
  3. Pitkät tekstit on parempia kuin lyhyet yhden rivin faktat!

    Mun mielestä koirablogissa nimenomaan kahdeksan asiaa koirasta. :D Toi varmaan kiertää muidenkin aiheiden blogeissa.

    VastaaPoista