maanantai 7. marraskuuta 2011

Hiiih... huoh... hoooh-hoijaa


Vaikka mä sanoinkin ettei tokojuttuja niin vähän kuitenkin pilkullisen tokoilijan ihmettelyä :p Romppa teki muiden juttujen ohella paikallamakuuta reilu 3 minuuttia ja palkkasin sitä aika tarkalleen minuutin välein siitä että herra oli hetken hiljaa. Eli kestää minuutin että äänekäs huuuoh-kailu taukoaa sen verta että ehdin tunkea namia suuhun ennen seuraava huuooh-kausta. Rohanin paikalla makuu on joku ylitsepääsemätön suo ilmeisesti, jossa on sen miljoona ongelmaa. Nyt kun Roo kuitenkin periaatteessa pysyy (eli jos mitään muita kriteereitä ei olisi kuin paikallaan pysyminen niin hyvin menee) koetan kaiketi seuraavaksi nostaa aikaa aika nopeasti, josko se sitten tajuaisi että tämä on aika tylsä ja pitkä liike eikä tarvitse / kannata olla kuin viritetty viulunkieli. Tai sitten mennään ojasta allikkoon mutta jännitys ehkä purkautuu vinkumisena, asennon korjailuna ja lopulta kyynärien nousun kautta ylös pompsahtamisena kun EIKS JOTAIN JO TAPAHDU????? Ajan niin lyhyenä pitäminen, ettei virheitä ehdi tapahtua ei ole kummemmin auttanut pilkun levottomuuteen koska se ei koskaan aloita rentoutuneena tai kykene rentoutumaan kun palkkaa (joka on ihan parasta vaikka se on tavallista nappulaa mahdollisimman tylsästi suoraan suuhun tungettuna) tulee tasaisena virtana. Eräs ei ole koskaan ylipäätään kovin rento kun maailmassa on niin paljon kaikkea jännää super mahtavuutta meneillään, silloinkin kun treenataan tyhjässä olohuoneessa patjan päällä niin ettei pitäisi olla olosuhteissa valittamista. Oma kehonkieli pitää kanssa pitää sellaisena että viestittäisi pilkulle että nyt vaan ollaan ihan tyynesti. Keskittynyt mutta varma ja rauhallinen olisi kiva. Nukahtanut olisi ehkä parempi kuin tämän hetkinen meno vaikkei kovin ideaalia sekään. Paikallaan pysyminen on kovin vaikeaa kun on syntynyt ikiliikkujaksi.  Ja joskus ohjaajan pitäisi kyetä menemään piiloon? Hah.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti