lauantai 3. joulukuuta 2011

Hauru feat. outo keppivaras

Haurun turkki ei vieläkään ole kasvanut vanhoihin mittoihinsa, varsinkin hännästä sen huomaa. Ja kauluksesta ainakin livenä.

Haun mudivaisto ilmoittaa että jotain tapahtuu

Jotain tuolla on... mutta ei kiinnosta niin paljon että viitsisi nousta ylös

Vai pitäisikö mennä katsomaan...

Nääh, ei kyl jaksaisi

Olkoon, oli mitä oli.

Keppivaras!!

Silmien pyörittely ei paljon auta

Mustuaiset poseeraa kilpaa

Hau kyllä tietää kumpi on komeampi

Bouvieritkin osaa melkein lentää

Nopsajalka muti pääsee kuitenkin pakoon, koska melkein ei riitä

Karvakasat leikkii hippaa

Jälleen kerran todistusaineistoa Haurun hyvin paksuun kansioon. Ne aidat on siinä ikään kuin siksi että sinne ei menisi koirat? Ainakin herra hyppää metrin ihan kevyesti.

Todistetusti meillä on pakkastakin hetkittäin. Tai sitten toi on elmukelmua.

Oikeesti, onko kiva nuoleskella jotain ruusunoksaa?

Vakava Hau

Keppivaras on liian lähellä Haurun keppiä

Nii-in, sitä peruuttaa nyt vaan kun vielä voi!

Hei, toi EI ole peruuttamista!!!

No kai me sitten mahdutaan samalle kepille. Nykyään, ei vielä viime vuonna olisi onnistunut.

Harvinainen valoilmiö aurinko. Mutta ei sitä kauan kestä, varmaan seuraavaksi taas sataa viikko putkeen.

Haurun korvat ovat yksi maailman suurimpia huijauksia. Sillä on ne mutta ne ei toimi.

Toisaalta ehkä se olisi vähän hassunnäköinen korvattomana

Makki-pakki poseeraa kanssa!

Rotumääritelmän mukaan bouvierin ilme kuvastaa älykkyyttä, tarmoa ja rohkeutta.

Tekisi niin mieli vedellä siltä turkki lyhyeksi mutta ehkä pitää jättää se kevääseen. On kai se talvi sieltä kuitenkin on tuloillaan. Mutta jos vaan vähän saksisi sitä, silleen kohtuudella...

Söpö karvaturri?

Sanokaa tolle ihmiselle että mä en näytä kaipaavan kampaamista, okei? Ikinä. Buvvet pysyy luonnostaan takuttomina ja kaikki muu on harhaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti