torstai 22. joulukuuta 2011

Kavereita


Tulee aika Rohan painotteisia päivityksiä taas mutta eilen Roo törmäsi naapurin isoihin tyttöihin (siis ihan koiriin kuitenkin, niihin tanskandoggeihin :p ) kun satuttiin laittamaan koirat pihalle samaan aikaan. Sapin kanssa Roo on ollut monesti ennenkin tekemisissä mutta Lulua Rohan ei ole ennen tavannut. Rohan vähän jännää itseään isompia eläimiä lajista riippumatta ja nytkin oli aika jännät paikat herralla. Rohanin tuttu taktiikka toimi: piilotellaan mun selän takana ja kun Lulu ei katso Rohaniin päin niin käydään haistelemassa sitä. Ja heti jos, tai pikemminkin kun, Lulu katsoi Rohania juoksi Roo takaisin mamman selän taa turvaan :D Lulu oli ihan että häh, mikä tuonkin ongelma oikein on? Sapi ei ole enää yhtään pelottava vaikka Rohanin hieman... levoton hosuminen on Sapirasta selvästi merkki siitä että Roota pitää vähän saalistaa. Silleen nätisti.

Tänään puolestaan paikalla piipahti unkarilaistonttu Lauri jota Max ja Roo pääsivät myös moikkaamaan. Rasittava Rohan on mutta aika nätisti pilkku kuitenkin oppinut olemaan vieraidenkin koirien kanssa, selvästi välillä olisi tehnyt mieli rikkoa sääntöjä joita olen pilkulle koettanut opettaa (ei nylkytystä, ei runnomista, ei hampaiden väärinkäyttöä, ota aikalisä jos tunteet alkaa kuumeta) mutta aika kivasti pilkku muisti miten kiltit dalmaatit käyttäytyy ja osasi säännöstellä omaa käyttäytymistään ilman että tarvitsee puuttua asiaan.

Tätinikin oli huomaavinaan että Max on jotenkin muuttunut, se on kuulemma paljon vapautuneempi ja iloisempi kuin mitä viimeksi tavatessa. Ilmeisesti karvaturri on tosiaan tarvinnut sellaiset viisi vuotta että pystyy kunnolla rentoutumaan... ja sitten ihmiset kuvittelee että pystyvänsä viikossa päättelemään kodinvaihtajien oikean luonteen. Toki se joskus varmasti onnistuu, se käsitys joka minulle tuli Rohanista ensimmäisen... jonkun kahden minuutin jälkeen ei kyllä ole muuttunut merkittävästi. Mutta usein taitaa viedä vähän kauemmin että saa nähdä koiruuden todelliset karvat. Ei yleensä silti viittä vuotta kuitenkaan, luulisin. Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti