sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Märkä koira


Ei, ei meillä ole lunta, kuva on lavastettu. Tai viime talvelta. Jompaa kumpaa. Haurusta ihan tyhmä talvi. Tänään on taas tullut vettä mutta vielä eilen Hau löysi ladon varjosta muutaman metrin kaistaleen lunta ja ryntäsi sinne heti innoissaan pyörimään ja kaivelemaan. Iloa ei kyllä kauan kestänyt eli lähettäkää lunta, toivoo Hauru. Avallon lähettää päinvastaisia terveisiä ja kehottaa kaikkia kampanjoimaan lumettoman talven puolesta.

Huonon koiranomistajan paljastuksia seuraa. Normi kamaa siis. Tässä hetki sitten aloin miettiä että täällä on muuten tosi rauhallista... ja hiljaista... kukaan ei kokoajan töki kättä silityksiä vaatien... hmmm.. Oo, Hauru on varmaan pihalla! Sateessa keskellä yötä, kauankohan se on jo ollut.... Oho, ainakin puoltoista tuntia. Hups. Oven takana oli kaksi märkää ja aika kyrsiintyneen näkistä tyyppiä, ei nuo nyt sentäs niin paljon pihalla oleilua rakasta että ne ainakaan pimeällä kaatosateessa haluaisivat olla. Mutta mitäs ei ole mökänneet, kyllä Haurusta yleensä lähtee ääntä silloin kun asiat ei mene sen mielen mukaan. Max raukka kun sen puuttumista ei samalla tavalla huomaa ja Max on lisäksi aivan liian kohtelias protestoidakseen. Mutta se mitä ei voi olla huomaamatta, on että edes märkä bouvier ja vielä märempi mudi (Maxia ei tahdo saada läpimäräksi edes yrittämällä, sen peseminen on jotain ihan käsittämätöntä kun tunnin suihkutuksen jälkeen paljastuu että puoli koiraa on vieläkin rutikuiva o_O ) yhteensä eivät haise märälle koiralle yhtä vahvasti kuin yksi märkä dalmatiankoira. Pitää varmaan kunnolla pestä se, jos se auttaisi, kun eikös se ole rasvainen turkki mikä haisee? Vähän kyllä epäilen että hyöty jää varsin lyhytaikaiseksi parhaimmillaankin :/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti