lauantai 29. joulukuuta 2012

Pehmeä paketti




Koiruudet saivat perinteisesti lahjaksi aitoja luita ja toiset on pakastimessa odottamassa uutta vuotta. Ja saivat ne toki muitakin herkkuja, kuten häränkorvia. Romppa sai extrana pehmeän paketin ja vaikka niistä ei perinteisesti pitäisi tykätä niin Romppa taitaa pitää uudesta villapaidastaan. Pusero on neulottu tätä Novitan ohjetta löyhästi mukaillen mutta ohjeen isoinkin koko on Rohanille liian pieni joten mustatuntuu- meiningillä lisäsin silmukoita ja muutenkin neuloin mitä sattui tulemaan :D Ja muuten sattui tulemaan tosi hyvä mutta se on vähän liian iso kuten kuvistakin näkee, en osannut riittävästi huomioida miten paljon tuollainen iso neule venyy. Isolla koolla en onneksi ole havainnut muuta vaikutusta kuin että kaula-aukko tuppaa valumaan lapoja kohti ja sen korjasin näin ensi-hätään pujottamalla tuon keltaisen narun vähän kiristykseksi. Ei se ilman kiristystäkään päältä putoa tai mitään mutta kun selkäosa on muutenkin vähän turhan pitkä niin ei sitä pituutta nyt ainakaan lisätä tarvitse :P Pusero on vähän tylsän näköinen vaikka siinä tuo palmikko onkin mutta ajattelin että kirjailisin sivuille heijastinnauhalla Rompan nimen tai jotain (nimissä on se huono puoli, ettei niitä kamoja voi sitten oikein käyttää muut) mutta koska tuo ei nyt ole ihan täysin sopiva niin olkoon nyt hetken ainakin noin, katsotaan miltä pusero pidemmässä käytössä vaikuttaa. Tai jos jollain on jotain taianomaisia korjausehdotuksia joihin ei liity koko puseron purkaminen, mieluummin teen sitten kokonaan uuden puseron joka ei ole (pääasiassa) pelkää sileää neuletta... niin tylsää neulottavaa... Toisaalta ei tuon kuitenkaan ole tarkoitus olla kuin helposti puettava (jota se on) pikapissatus-asu joten eiköhän se siihen hommaan ole ihan passeli.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Karvaisia tonttuja








Rompan kuvauksista ajattelin tulevan totaalista kaaosta mutta itseasiassa pilkku suoriutui hommasta aika hyvin :) Joka kuvan välissä siltä piti ottaa koristeita suusta, metsästää sitä toiselta puolelta taloa ja tuota joulupalloa oli ihan turha kuvitellakaan otettavan kuviin koska PALLO!!!!! Kuten katseesta taitaa huomata :p Ja kun koristeet oli "lainassa" niin olisi kiva että ne pysyisi ehjänä... Mutta silti meni huomattavasti paremmin kuin ajattelin. Ja Rohanin vika se ei tietenkään ole, ettei se osaa kovin hyvin 'jätä' käskyä.

Höyrypäällä ei tietty ole mitään tuollaisia ongelmia ja pallon kanssakin oltaisiin saatu monia hienoja kuvia jos ne ei olisi tärähtäneet ihan käyttökelvottomiksi. Jouluhatusta Hauru ei jostain syystä tykännyt joten hattu- kuvista Hauru sai vapautuksen mutta muuten otettiin kaikenlaisia hienoja kuvia vaikka blogiin päätyykin teknisistä syistä vaan nämä patsastelut. Hau on huippumalli.

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!







sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Kova pää?


Hauru tykkää välillä istua tietsikkatuolissaan (joo, sillä on oma) kerjäysasennossa ja toisinaan sitten nojailla etutassuillaan minun kylkeen, olkapäähän tai mihin milloinkin. Kuvassa se näyttää hienosti esimerkkiä pitämällä tassujaan polvieni päällä. Tänään Hau taas puuhasteli jotain, en oikein kiinnittänyt siihen huomiota, kun se yhtäkkiä menetti tasapainonsa. Luultavasti sen tuoli pyörähti tai jotain mutta sivusilmällä näin kun muti lentää turpa edellä lattiaan. Koitin napata sen kiinni lennosta mutta en ehtinyt kuin nykäistä siitä irti pienen karvatupsun. Eihän nuo tuolit nyt korkeita ole joten Hau selvisi (tästäkin) onnettomuudesta ehjänä, lukuunottamatta niitä karvoja ja ne ei tuosta koirasta lopu edes nyhtämällä. Mutta voisi kuvitella että se olisi edes vähän varovaisempi jatkossa mutta ei. Hauru kuvainnollisesti pudisti pölyt turkistaan ja hyppäsi takaisin penkilleen keikkumaan ilman huolen häivää.

Ei se koskaan opi mistään mitään. Ei edes silloin kun ihan oikeasti sattuu. En nyt löydä mitään sellaista täältä blogista vaikka luullakseni olen kirjoittanut siitä kun Hauru sai joskus muinoin työnnettyä toisen tassunsa suljetun ulko-oven väliin. Vanha, vähän eläväinen puuovemme antoi periksi kun joku kikkurapää hyppäsi sitä vasten koko painollaan ja pari mustaa varvasta sujahti karmin ja oven väliin.  Mudi huusi kuin... no, joku jonka tassu on ulko-oven välissä ja kesti aikansa että sain oven avattua ja mutiaisen vapaaksi koska Hauru ei välttämättä tuollaisissa tilanteissa ajattele mihin se hampaansa nakkaa. Seuraavan kerran kun Hauru halusi ulos, se hyppäsi ovea vasten mitään ajattelematta. (Nykyään sille on opetettu että ulos sopii pyytää vähän hillitymmin koska toinen meistä sentään oppi jotain.) Samansuuntaisia esimerkkejä on varmaan miljoona, välillä voisi luulla että se on ihan umpiluupää. Paitsi kun se on niin pahuksen fiksu. Kipu on vain korvien välissä, sanoo Hau.

Ja joo, pitäisi mennä ulos ottamaan kuvia mutku :P Vaikka nyt ei taas ole ollut ihan niin kylmäkään, on vaan paljon kaikkea tekemistä olevinaan.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Pikkujoululahja


Rohanin possu lakkasi joskus to-pe aikoihin röhkimästä, johan se onkin melkein vuoden kestänyt (sattuneesta syystä muistan tarkalleen milloin tuo vanha on ostettu :/ ) päivittäistä leikkimistä. Eikä possu edelleenkään varsinaisesti ole rikki mutta ääntä ei kuulu syystä tai toisesta ja se on kuitenkin iso osa sitä hupia. En osannut sitä edes korjata joten Rompalla oli sitten vähän huono viikonloppu mutta maanantai-iltana se sai jo uuden possun ja nyt meillä raikaa taas iloinen(?) röhkiminen. Rohan ei pidä vinkulelujen äänestä mutta tuota possua se rakastaa, mm. suosittu leikki on istua nojatuolissa ja röhköttää sitä possua, sitten "vanhingossa" pudottaa se lattialle ja syöksyä tuolista viattoman possun kimppuun. Sitten takaisin tuolille röhköttämään kunnes possu taas jotenkin pääsee luiskahtamaan Roon otteesta. Tykkään siitä että vaikka Rohanista on kivointa leikkiä jonkun kanssa, se osaa viihdyttää itse itseäänkin. Kun ei meillä ole ketään toista joka jaksaa leikkiä tauoitta aamusta iltaan.

Lumet tuli takaisin ja pakkaset samoin, viimeksi mainittua en kyllä olisi kaivannut. Rompan villapaita on edelleen vähän... ööö.... vaiheessa joten sille pitää laittaa haalari päälle kun se menee ulkoilemaan vaikka se ei siellä kuitenkaan viihdy kovin kauaa. Hölmöä että pukemiseen ja riisumiseen menee välillä kauemmin kuin siihen itse ulkoiluun, toivotaan siis että jumpperi nyt joskus valmistuisi ja kelpaisi noihin pikaisiin ulkoiluihin ja haalari laitettaisiin sitten vaan kun mennään oikeasti lenkille. Joku varmaan jättäisi se vain pukematta mutta minusta Rohanista(kin) näkee milloin sillä on kylmä vaikkei se nyt ihan hillittömästi edes palelisi ja jos en itse mene ulos liian vähissä vaatteissa niin enpä laita koiraakaan sinne sitten. Turkkikoirat on kyllä talvella kivoja. Vielä kun joku kehittelisi sellaisen rodun jolle kasvaisi paksu turkki pakkasella ja muina aikoina se olisi lyhytkarvainen eikä siis vaatisi turkinhoitoa...

perjantai 23. marraskuuta 2012

Ovela Höyrypää


Olen tästä ennenkin puhunut mutta siis meidän "uudet" naapurit, tai oikeastaan niiden lapset, ei täysin sovi Haurun maailmankuvaan. Ihmispennut tietenkin huutaa, juoksee ja muuta sellaista tavallista lapsijuttua ja Haurulla keittää ihan yli. Haurua kun ärsyttää kaikki riekkuminen ja lapsista se ei tykkää muutenkaan niin... Säännöllisesti edelleen väännetään Haurun kanssa aiheesta jätetäänkö lapset rauhaan niinkuin mä haluan vai rääytäänkö niille ääni käheäksi kuten Hauru haluaa. Hauru kun menee läpi harmaan kiven jos se oikein jotain haluaa.

Mutta huomaan että olen ainakin jotain saanut uppoamaan sen kiharaiseen päähän. Kuulin nimittäin päivällä koiria uloslaittaessani että ne lapset leikkii taas tuossa meidän piha-aidan viertä kulkevalla tiellä. Juuri se asia siis, mitä Hau vihaa. Päästin piskit ulos mutta jäin ovelana kytikselle ulko-oven rakoon jotta voin ojentaa Haurua kun se kuitenkin menee komentamaan niitä. Paitsi että Hauru kävikin vähän lenkillä eikä ollut huomaavinaankaan mitään leikkimistä missään. Outoa? Kohta mudi ilmestyy näkyviin ja huomaan että se katsoo minua, se kävi tarkistamassa olenko jäänyt vahtimaan sitä vai en. Ja sama toistui pari kertaa kunnes aloin palella ja oli pakko laittaa ovi kiinni. Ja hetken päästä alkoi huutaminen. Eli Hauru on oppinut että jos ulko-ovi on raollaan niin lapsille ei pidä huutaa kun tulee tukkapöllyä mutta jos ovi on kiinni minulla kestää sen verran kauan päästä pihalle komentamaan että Hau ehtii hyvin rääkyä muutaman kirosanan ennenkuin pitää mennä haistelemaan jotain kukkaa tms. ihan viattomana. Pöh. Tyhmä koira. (Jos kesällä sama meno jatkuu, voin jättää ulko-oven raolleen niin se luulee että olen katsomassa :P Siitäs saa sitten!)

lauantai 17. marraskuuta 2012

Onneksi Roolla ei ole ajokorttia


Jälleen kerran melko päämäärätön syksy-postaus. Jotenkin ollaan ihan tylsiä kun on pimeää ja ne kivat lumetkin (ihan odotetusti toki) suli pois. No, tuleepahan vähän lisää aikaa yrittää saada Rompalle neulomaani villapaitaa valmiiksi tälle talvelle... Se on vaan niin iso etten jaksa vetäistä sitä kerralla vaan teen aina pätkän muiden juttujen lomassa eikä se sillä tavalla jostain syystä edisty kovin nopeaa? Lisäksi jännitystä aiheuttaa kun uskon sen vuoronperään olevan aivan liian iso tai liian pieni. Vähän iso nyt ei haittaa mutta jos se pyörii päällä niin ei se oikein käy, varsinkaan uroskoiralle. Mutta sitten joskus kun se valmistuu tulee viimeistään päivitystä :P

En harmikseni löytänyt netistä kuin tämän lyhennetyn version mutta Edit, löytyi se pitkä versio :) jos nyt telkkaria katsoo niin on varmaan nähnyt tuon Gigantin mainoksen missä mies ajaa autolla? Ollaan naurettu sitä, se on ihan ehdottomasti Rohanin mainos! Ensinnäkin olen aina ollut melko varma että Queenin Don't Stop Me Now on Rohanin tunnaribiisi mutta lisäksi jos Romppa ajaisi autoa se olisi juuri tuollaista ja hymy olisi korvissa :D Ainoa ero ehkä olisi että Rohanilla olisi takaluukussa TVn sijaan uusi pallo. Tai pari. Arvatkaa mitä Romppa toivoo joululahjaksi? Ja paljon herkkuja saa lähettää myös, t. Rohan. (Haurun musiikiksi on perinteisesti ehdotettu Klamydian Minäminäminä- kappaletta.... Tiedä sitten miksi :P Jos ollaan vähän kiltimpiä niin Queenin I Want It All tms. voisi myös käydä ihan hyvin.)

maanantai 5. marraskuuta 2012

Työnjohtaja

Laatukuva on laadukas

Neuloin sukat (piiiitkästä aikaa, tuli hieman.... kokeelliset :P Mutta eka pari on vaan harjoitusta, eikö?) ja Hauru on tietenkin auttanut koska ilman Haurun panosta ei tässä talossa valmistu[isi*] mikään. Ensimmäinen sukka alkoi lupaavasti kun onnistuin jotenkin saamaan lankakerän solmuun sitä aloittaessani. Menin etsimään saksia (sotkun selvittäminenhän on ihan turhaa kun leikkaamallakin siitä pääsee...) jolla aikaa työnjohtaja oli ottanut hommat omiin tassuihinsa. Solmukohta tosin osoittautui turhan hankalaksi jopa mudille mutta yrityksen puutteesta se ei johtunut, sen huomasi lankakerän ulkonäöstä.

Hienoisen uudelleen kerimisen ja kiroilun jälkeen oli melkein kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunutkaan ja itse neulominen saattoi alkaa. Siinäkin Hau tietenkin auttoi monin tavoin, mm. pitämällä mieleni virkeänä. Aina kun näytti että alan olla vaipunut 2o 2n transsiin enkä enää tiedosta ympäristöäni, lähti lankakerä vaivihkaa kävelemään toiseen huoneeseen. Paitsi jos neuloja oli sen verran hereillä että tajusi mutista jotain vastalauseita. Muutenkin Hauru tosiaan piti työskentelyäni tarkasti silmällä ja auttoi aina kun se huomasi etten taas oikein pärjää omillani. Haurusta tämä neulomisjuttu olisi ilmeisesti hyvä lisä meidän yhteisiin harrastuksiin, sen verran hauskaa sillä tuntui olevan ja herra itse koki selvästi työpanoksensa oleelliseksi. Ja tietenkin ahkera työnjohtaja saa palkaksi paljon rapsutuksia, samalla kun neuloo voi ihan hyvin jaloilla kihnuttaa koiraa. Nuo kaksi muuta karvaotusta ei käsitöistä niin välitä mutta ne nyt ei muutenkaan ymmärrä miten monissa asioissa oikea palveluskoira voi olla avuksi.

[*] Haurun näkemys jota muut talon asukkaat eivät välttämättä jaa

perjantai 26. lokakuuta 2012

Onko jo talvi muka?

Romppaa mietityttää...

...siis onks tääl aina ollu näin valkosta???

Täh???

Haurua ei mietityä, sen lempparivuodenaika on aluillaan

LUNTA!!!!!

Lumessa kuuluu zoomailla (ja nyt ei puhuta kameroista)

Kyseinen tila tunnetaan myös mm. hiukkahervottomuuskohtauksena

Valoa (ja kameraa) nopeampi muti

Joka ehtii kuitenkin sekoilunkin lomassa poseeraamaan kameralle :P

Makkara kans!

Haurua ei kyllä kannata yrittää jyrätä edes lumessa

Rompan suhtautuminen ensilumeen oli vähän epäileväisempi

Koiristani kukaan ei ole ikinä selkeästi reagoinut lumeen kuin korkeintaan pentuna, ei edes Hau vaikka se lumesta tykkääkin. Aamulla kun päästin sen ulos se meni vaan toimittamaan asioitaan kuin ei mitään. Se on vaan lunta hei, sitä tulee joka vuosi. Mutta tämä yksi pöljäke oli taas ihan ihmeissään vaikka tämä taitaa olla sen... tuota... kolmas talvi jo, olisiko?

Koko piha piti haistella läpi ja tutkia kaikki puskat

Mutta löytyi Rohanistakin lopulta se hillumisvaihde...

...eli normaali Rohan

Kaikki kepit ei onneksi olleet hautautuneet tuon hämmentävän ja tosi paksun lumikerroksen alle, josta niitä ei saanut mitenkään esiin...

Bonusmateriaalina esitämme osia teoksesta Dalmaatti Jäällä

Jotenkin tuli heti Bambi mieleen....

Luulen että meillä on ainakin kaksi tyyppää jotka harmistuu kun lumet ei ehkä vielä kestä maassa vaikka ainakin Hauru on melko varma että talvi on nyt vihdoinkin taas tullut

Loppuun vielä asialliset poseeraukset

Max nyt on aina asiallinen

Ja edellisen vastakohta

lauantai 20. lokakuuta 2012

Ei tarvitse katsoa säätiedotetta...

...kun kuitenkin luvataan vaan sadetta. Ei oikein sovi hienohelma-mutille. Mutta sen kanssa voi onneksi treenailla sisälläkin paremmin. Haurulla ja Rohanilla ei itseasiassa ole aivan valtavaa kokoeroa, Hauru on reilu 51 senttinen, Rompan säkä huitelee hyvin epämääräisten mittausten mukaan jossain 60 sentin yläpuolella. Hau painaa vähän enemmän tai vähemmän alta 20 kiloa, riippuen siitä kuinka hyvin muti on ollut ruoka-aikaan hereillä, ja Rohan on pysytellyt aika uskollisesti 30 kilossa. Silti Haurun kanssa mahtuu meidän pienessä olkkarissa tekemään kaikenlaista kun taas Rohanin kanssa seinät on aina tiellä vaikkei edes liikuta. Haukkusen kanssa ollaan opeteltu uusia temppuja, hiottu paria vanhaa juttua esittelykelpoisempaan kuosiin ja vähän koitettu pitää tokoliikkeitäkin muistissa. Same old.

Rohankaan ei lyhkäisen turkkinsa kanssa ole mikään maailman säänkestävin mutta ei se sokeristakaan ole. Ja tokosta se tykkää niin paljon että pienet epämukavuudet unohtuu heti kun otetaan treenikamat esiin joten pihatreenit onnistuu normaalisti jos ei nyt ihan kaatamalla sada. Romppa on opiskellut kiertämistä, se osaa jo aika hyvin ja suorittaa tehtävän tyypilliseen tapaansa innosta puhkuen ja TÄYSILLÄ!!! Ainoa vaan että joskus Romppa lähtee täysiä juoksemaan mutta matkalla unohtaa miksi se olikaan juoksemassa ja tulee takaisin yhtä innostuneena kysymään että niin mitä pitikään tehdä? "En tajuu mut kivaa on!!". Rompan elämässä on paljon huutomerkkejä. Lisäksi ollaan tehty ainakin seisomista niin että kierrän Rohanin taakse yms. Se on niin liikkis kun sen mielestä seisominen on Hyvin Tärkeä Tehtävä. Tarkka pitää olla, ettei vahingossakaan liikuta tassuja kun Roo tietää että se on tämän leikin idea. Se saa narupallon kuka osaa olla parhaiten liikkumatta. Ollaan myös vähän kiipeilty ja hypitty jotta vartalonhallinta kasvaisi ja ei itseluottamuksen nouseminenkaan olisi yhtään pahitteeksi. Pitää vain katsoa tehtävät sen verran helpoiksi että jutut varmasti onnistuu kömpelöltäkin yksilöltä. Ei mainita paikallamakuuta.

Ilmeisen mahdottoman liikkeen sijasta jospa siirryttäisiin vähän toisenlaiseen huomioon. Olen taas viimeaikoina kuullut mm. seuravaa: paimenkoirilla ei ole riistaviettiä joten ne on helppo opettaa olemaan vapaana kun ne ei juokse naapurikuntaan viikon vanhojen hirvenjälkien perässä. Paimenkoirat ihan luonnostaan pysyy laumansa lähellä. Paimenkoiria onkin niin helppo motivoida kun niillä on miellyttämishalua ja niitä kiinnostaa mitä niiden omistajalla on sanottavana. Tiedättehän että ne istuu kaiket päivät palvovasti omistajansa jalkojen juuressa ja odottavat vain seuraavaa käskyä jota totella?

Hauru ei ole paimenkoira. No sehän onkin mudi että...

Mutta pilkku-hirviö sensijaan onkin aivoja vaille paimenkoira! Ja paikallamakuuta vaille tokomestari :D

Niin siis ei minulla ollut mitään asiaa. Kunhan vaan päivitän että ollaan kaikki elossa ja terveinä. Ja toosi ahkerasti treenataan.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Paimentauti?

Varoitus: vaahteranlehdet voi aiheuttaa hulluuskohtauksia....

 







En nyt muista ihan tarkkaa päivää mutta jossain tuossa viikon alussa kenties kun illalla ruokin koiria, Max ei alkanutkaan syödä kun yleensä ongelma on päinvastainen (Max ei aina muista että kupille ei tungeta ennenkuin olen kaatanut sinne kaiken ruoan ja mielellään myös ehtinyt alta pois ennen "hyökkäystä"). Makkara kun tunnetusti on hieman mielenterveys-ongelmainen, rohkaisin sitä pikkuisen siltä varalta että se ei voi mennä syömään syystä X. Esim. jos joku kissoista tai koirista katsoi sitä sen mielestä epäilyttävästi tai miljoona muuta asiaa mitkä aiheuttaa sille satunnaista vainoharhaisuutta. Huomasin että Max ei ihan oikeasti halunnut syödä mutta otti kehotukseni käskynä ja pakotti itsensä syömään muutaman murusen vaikka sanoin ettei sen tarvitse, on se vaan aika reppana välillä. Vähän myöhemmin se sitten oksensikin. Seuraavana aamuna se tuntui olevan jo ihan normaali itsensä ja ruoka-halukin oli palannut, enemmänkin buvieeri vaikutti närkästyneeltä kun kupista paljastui vatsatauti-versio normaalin annoksen sijaan.

No, tästä seuraavana aamuna Hauru kieltäytyi syömästä. Se ei ole Haurulle täysin poikkeuksellista mutta kastroinnin jälkeen siitä on tullut sen verran ahneempi että kyllä se yleensä kuppinsa tyhjentää. (Varsinkin kun kiltisti tarjoilen sille vain sellaisia ruokia jotka se on etukäteen hyväksynyt.) Illallinenkaan ei maistunut ja myöhemmin paljastui että Haurukin oli vähän oksentanut. Ja sitten koettanut piilottaa sen tuotoksen patjan alle, ihanaa. Mutta sitten Haurukin alkoi syömään. Joku vatsatauti paimeniin kuitenkin taisi iskeä, onneksi ei ollut tuon vakavampaa. Romppa on ollut ihan terve (samoin kuin Susa ja Lulu joiden kanssa nuo ulkoilee aika usein) eli joku sellainen pöpö näköjään joka ottaa kohteekseen vain paimenkoiria. Vaikka toisaalta Rohan on niin pönttö että se varmaan syö ruokansa vaikka olisi vähän huono olo ja oksennukset myös jos en satu olemaan kotona. Että on sekin voinut sairastaa salassa. Pilkku kun on hieman ahne.

En taida olla tänne blogiin kirjoittanut siitä, kun ylijääneet mini-hodarisämpylät alkoivat mennä vanhaksi joten syötin niitä piskeille. Ensin kaivan yhden pussista, Romppa nappaa sen minun kädestä. Just. Sitten kaivan toisen Haurulle portin taakse, samalla kun saarnaan pilkulle varastamisesta. Seuraava on Maxille mutta eräs tekojaan katumaton nappaa sen kädestäni juuri Maxin kuonon edestä. No johan on! Porsaskoiraa niskasta kiinni ja uusi sämpylä Maxille. Päästin Rohanista irti ja se reippaasti tunki kuononsa Maxin suuhun, avasi sen ihan ammattilaisen elkein ja söi senkin sämpylän. Taas saisin noottia mutta myönnän että nauratti :D Siksi mun koirat käyttäytyy niin huonosti. Mutta pilkku siis paikallamakuuseen kauas sämpylöistä ja vihdoinkin Maxikin sai yhden! Siinä ne sämpylät sitten jo olikin. Olen tyytyväinen kun minulla on kuitenkin vielä kaikki kymmenen sormea jäljellä. Ja oikeasti, ihan käsittämätöntä miten hienosti tämä ahne sika avasi Maxin suun :D :D Maxikin oli ihan häh, mitä tapahtui???? Tasajako ja reilu peli, sanoo Rohan.