sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Pakasteita


Ei ole tehty talmataliaista Suomen talveen :/ Siinä Rohan onneksi eroaa joistain kylmänaroista koirista, että se on aina valmis lähtemään ulos ja viihtyy siellä minun kanssa ainakin päällisin puolin tosi hyvin. Rohan rakastaa touhuta ihmisten kanssa eikä koskaan jätä hommia kesken tai näytä nyrpeää naamaa. Kuitenkin se selvästi ilahtuu kun huomaa että ollaan menossa takaisin sisälle ja yksinään se ei viihdy pihalla hetkeäkään, kunhan käy tekemässä tapeensa pikaisesti. Vähentynyt ulkoilu ei tunnu haittaavan pilkkua, nykyään se osaa jo purkaa energiaansa myös sisällä sallitusti (ja hallitusti) joten se on ollut ainakin toistaiseksi ihan yhtä huomaamaton kuin aikaisemminkin. Kyllä, huomaamaton. Rohan sisällä muistuttaa useimmiten pilkullista taljaa jolla tosin on röhköpossu suussa. Ulkona painetaan täysiä, sisällä koomaillaan. Aika täydellistä :D Mutta takaisin aiheeseen, se säänkestävyys siis. Ei ole sinällään ongelma kun Roo kuitenkin ulkona viihtyy etenkin kun vaatteet on keksitty mutta kun itse tykkään talvesta enkä halua käpertyä takkatulen eteen (meillä tosin on vaan patterit että...) niin tämä on kyllä selkeä huono puoli koirassa. Tällä osa-alueella Hauru on kirkkaasti ykkönen. Hauru sietää pakkasia huomattavasti Rohania paremmin, ei kyllä lähellekään niin hyvin kuin Max joka lopettaa lenkeillä läähättämisen jossain -20 asteessa... mutta toisaalta Haurun turkki on paljon miellyttävämpi tällaiselle pitkäturkkien ällöäjälle ja Maxilla tietenkin on sitten usein sisällä kuuma mikä ei ole myöskään kovin kivaa. Kesällä Maxin turkin voi sentään saksia lyhyeksi.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Fiksu Hau


Nähtiin koira kun oltiin äsken lenkillä Haurun kanssa. Varmaan eka koira jotain kahteen kuukauteen... Tässä välilläkin on kyllä pari kertaa tullut koiria vastaan mutta aina kun Hauru ei ole ollut lenkillä mukana, vain Max ja/tai Rohan jotka ei kyllä kauheasti tarvitse ohitustreeniä. Oli miten oli, tänään siis ohitettiin joku pystäri kohtuu kapealla kävelytiellä. Hauru ei ollut oikein kovin kuuntelevaisella tuulella joten käskytin sen istumaan tien laitaan. Vähän ärsyttävää kun se siitä sitten pyrkii tuijottamaan ja provoamaan vastaantulijaa (vaikka koetankin estää sen parhaani mukaan) mutta minkäs teet. Talvella kun ei voi edes lisätä välimatkaa siirtymällä penkan puolelle. Hau ei kuitenkaan rähissyt ihmeekseni kuin yhden pikku pärähdyksen, josta se hiljeni heti käskyllä eikä ollenkaan kiihtynyt koko ohituksen aikana vaikka yleisolemus olikin ihan "puhu mitä puhut, meikä ei kuuntele". Kuunteli silti, aika taitavaa ja enemmän kuin vähän yllättävää.

Hauru on vihdoinkin oppinut halaamaan lelua, sille on vähän ollut vaikeaa keskittyä pitämään lelua vaan se antaa sen herkästi pudota ja hamuilee vaan nameja >( Mitä sanoinkaan siitä luopumisen treenaamisesta? Toisaalta mä harjoittelen temppuja tosi epäsuunnitelmallisesti, vähän tätä ja sitten tota ja hei tänään näin telkkarissa tällaista joten ei mikään ihmekään jos ei ne edisty aina ihan parhaimmassa aikataulussa :D Mutta temput on osittain juuri siksi hauskoja kun ei ole oikeasti mitään väliä millään. Pitäisi kai vielä siirtää se lelun halaaminen pullon halaamiseksi... kun seuraava askel olisi opettaa Hauru ottamaan lelu (tai se pullo) maasta ja halaamaan sitä niin se olisi varmaan huomattavasti vaativampaa pullolla kuin lelulla jonka kanssa ei ole niin väliä esim. miten päin sitä pitää tai mistä kohdasta ottaa kiinni.

Muutenkin edelleen elämä jatkuu ilman sen kummempia ihmeitä. Itsekin alan pikkuhiljaa muistamaan ettei kai tarvitse jäädä pitelemään ovea auki poikien mentyä pihalle ja odottaa että mummeli tulisi perässä vähän rauhallisemmalla tyylillä. Noiden ruokintaa olen muuttanut niin ettei ruokaa tule kupista enää senkään vertaa kuin ennen, Avallonin aamu kun alkoi aina sillä että se parkkeerasi itsensä tiukasti ruokakupin eteen niin pakko sitä oli noille muillekin antaa jotain kupin pohjalle. Mutta nyt herrat saavat pääasiassa ruokansa koulutuspalkkana sekä aktivointileluista. Ja kesällä jäljen päästä. Pitäähän sitä jotain tehdä ruokansa eteen? Aika hyvin nuo ovat senkin ottaneet, ekana aamuna oli pienoista hämminkiä kun ruokaa ei ilmestynyt mutta seuraavan aamuna ei sitä edes jääty odottelemaan.

Tammikuussa kuuluu tehdä parannuksia jotka ei sitten kuitenkaan pidä vuoden loppuun ;) joten näin toimimme mekin. Kaksi projektia: Haurun hiljentäminen sisätiloissa ainakin hieman ja Maxin totuttaminen kynsien leikkaamiseen.

Hauru on siis alkanut todella äänekkääksi viime aikoina, se huutaa ihan joka asiasta ja kerää kierroksia. Hauru oli pentuna kova huutamaan mutta sen jälkeen on oppinut varsin hiljaiseksi. Olen kuitenkin lipsunut säännöistä ja tässä sitä ollaan. Huudetaan kun ollaan pääsemässä ulos, huudetaan kun on ruokaa näköpiirissä yms. Eli aina kun tapahtuu jotain kiihdyttävää. Nyt siis nollatoleranssi kaikkeen ääntelyyn, lukuunottamatta vartiohaukkua. Ensinnäkin minusta on toisaalta ihan hyvä että tälleen maalla koirat vähän haukkuu jos joku käppäilee pihalla ja toisekseen Hauru on niin kova vartioimaan etten ikinä jaksaisi kouluttaa sitä siltä kokonaan pois. Kun se kuitenkin hiljenee viimeistään käskystä ihan hyvin.

Ja Max. Max saa pienimuotoisen paniikkikohtauksen kun aletaan leikkaamaan kynsiä. Aluksi sille ei kai tullut tehtyä mitään koska silloin kun Max tuli niin Maxilla oli jonkinsortin paniikkikohtaus 24/7... Ja kun sen kynnet on kuitenkin kohtuullisen helppo leikata niin se on vaan jotenkin jäänyt vaikka miellyttävää se ei ole kummallekaan osapuolelle. Max panikoi ja minua ärsyttää. Nyt siis harjoitellaan rauhallista suhtautumista tähän jokaviikkoiseen toimenpiteeseen ja toivotaan että 7 vuotias koira oppii uusia temppuja. (No tottakai oppii, jos vaan löydetään oikeat keinot edetä asiassa.)

Rohanille ei ole mitään projektia kun se on erinomaisen hyväkäytöksinen. Outoa. Tai no luoksetuloa ja impulssikontrollia työstetään mutta niin on tehty siitä kun Rohan tuli ja kehitys on oikein positiivista ollut koko ajan.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Äänestä Haurua!!


Haurukin kävi äänestämässä, en tosin usko että sen ääntä lasketaan sillä Hau äänesti itseään. Ja on alaikäinenkin. Haurun vaalikampanjan keskeisiä aiheita on: Suomen muuttaminen tasavallasta diktatuuriksi (Hauru luonnollisesti siirtyy silloin presidentistä diktaattorin pallille), Suomen uudeksi pääkaupungiksi tulee Haurukylä, nartuille enemmän oikeuksia ja tyhmille poikakoirille ulkonaliikkumiskielto. Tai ainakaan ne ei saa tulla Haurun näköpiiriin. Ja verot maksetaan vinkuleluina tai ruokana mutta ruoaksi lasketaan vain ne asiat mistä Hauru tykkää, lista tulee sitten myöhemmin. Äänestä sinäkin Haurua!

Tuhma Roo



Poikien elämä jatkuu ennallaan, ei ne näytä välittävän että yksi on joukosta pois. En kyllä oikein uskonutkaan. Pyrin aina opettamaan koirani olemaan kohtuu itsenäisiä ja jos joku on se, kenestä ollaan riippuvaisia, niin se on sitten minä. En halua mitään sellaisia paita&perse koiria joista toinen sitten nääntyy ikävään kun toinen kuolee tai joita ei voi jättää yksin kotiin / lenkittää erikseen / whatever kun ne eivät sitten osaa olla. Tässä tietenkin varmana auttaa se että noita on useampi eli kukaan ei kuitenkaan jää ainoaksi koiraksi mutta en usko että sekään olisi ongelma kuin korkeintaan Maxille. Samoin kuin kaikki koirani, Max on tottunut jäämään välillä yksin kotiin yms. mutta sille saattaisi olla silti vähän kovempi paikka jäädä kokonaan yksin kun sillä on kuitenkin eroahdistusta taustalla ja yleistä ahdistusta muutenkin. Vaikka saattaisi Maxikin yllättää ja ottaa muutoksen erinomaisen hyvin. Ei sillä että olisi kovin todennäköistä että jouduttaisiin moista kokeilemaan.

Sellaisen vähän oudon jutun olen huomaavinani jo nyt, että meillä on olkkarissa kaikki luut ja lelut pitkin poikin. Aina aikaisemmin Rohan on tarkkaillut tilannetta ja kärppänä käynyt omimassa kaikki oman onnensa nojaan jätetyt lelut ja etenkin luut joita se sitten kantaa omaan petiinsä. Ei se niitä varsinaisesti vartoi mutta kun meillä on se sääntö että toisilta ei oteta niin lopulta kaikki on aina tavalla tai toisella päätynyt Rohanille ja muut jää nuolemaan näppejään. Kunnes minä tulen ja levitän taas Roon saaliin yleiseen jakoon. Nyt luutkin saa jostain syystä jäädä siihen mihin pojat sattuu ne suustaan laskemaan. En tosiaan usko että Avallonkaan on mitään varastanut keneltäkään edes silloin kun en ole katsomassa mutta ilmeisesti Ava on kuitenkin tehnyt Rohanin jotenkin epävarmaksi luiden suhteen? Tai jotain.

Tänään oli Ropsun vuoro päästä yksityislenkille (meillä on tosi hieno kiertävä systeemi tässä asiassa) ja Rohanilla oli taas vaihteeksi ihan kauheasti energiaa. Vapaana se kirmasikin ihan hulluna taas, vähän koetin pilkun menoa rajoittaa kun oli niin liukasta mutta rajoita tuota nyt sitten... Hiihtäjät Roo ohitti hienosti vapaanakin mutta ladut oli vähän ongelmallisia. Niitä kulkee, nyt kun on taas lunta, suunnilleen jokaisella pellolla ja välillä ne tietty risteävät teiden kanssa. Rohanista (ja oikeastaan koirista yleensäkin mutta Hau ja Max ovat jo oppineet aika hyvin että laduille ei mennä) ne on jotain koirien aurattuja yksityiskiitoteitä joita pitkin lähdetään juoksemaan täysiä aina kun sellainen kohdataan. Joo ei. Kerran Roo pääsi livahtamaan ladulle vaikka pääasiassa se totteli ei sinne- käskyä aika hyvin. Mutta kun ne on vaan niiin kivoja juoksureittejä. Anteeksi vaan, hiihtäjät. Ja anteeksi vaan sille autoilijalle joka yhtäkkiä tuli pienellä metsätiellä mutkan takaa. Ei sitä nähnyt kinoksen takaa eikä kuullut mutta hienosti Rohan kääntyi tullakseen luo ...kunnes... autoilija kiltisti pysähtyi siksi aikaa että saan Roon kiinni ja sehän tarkoittaa että ne on meidän tuttuja ja Rohan paineli katsomaan lähempää. Huokaus sentään. Tätä täytyy siis treenata. Pysähtyvä auto EI tarkoita että saa mennä moikkamaan ja ei tarvi välittää omistajasta. Kerpele.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Finbalt Favorite Vito's Avallon 08.02.1999 - 21.01.2012



Jos hautaat hänet tähän paikkaan, hän tulee luoksesi kun kutsut.
Tulee yli kuoleman hämärien rajaseutujen, tuttuun paikkaan rinnallesi.
Ja vaikka kutsuisit tusinan eläviä koiria vierellesi, ne eivät murise hänelle,
eivät vastusta hänen saapumistaan, sillä hän kuuluu luoksesi.
Ihmiset voivata ivata sinua, ne jotka eivät näe hänen askeltensa taittavan
hennointakaan ruohonkortta, jotka eivät kuule inahdusta;
ihmiset joilla ei ehkä ole koskaan ollut koiraa.
Hymyile heille, sillä tiedät jotakin heiltä salattua, jotakin tietämisen arvoista.
Paras paikka, jonne voit haudata koiran, on hänen omistajansa sydämessä...


perjantai 20. tammikuuta 2012

Lahjomisia

Jep, edelleen joudutte kärsimään kännykuvista. Toi kamera on sen verran hankala tällä hetkellä ettei jaksa vaivautua jos haluaa ottaa vain kuvan tai pari.

Ainakin näillä todistetusti äly loistaa!

Kävin (vihdoinkin, en mä ole yhtään hidas....) tilaamassa Rohanille numerolaatan kaulapantaan. Ihan tavallisen pyörylän kuten Haurullakin on vaikka joskus pitäisikin hommata Rohanille tämmöinen, se olisi pilkulle niin omiaan. Haurulla on ollut viimeaikoina sellainen ongelma, ettei yksikään sen monen monista vinkuleluista ole ollut hyvä. Tätä on demonstroitu kaivamalla ne pari rikki mennyttä lelua esille jostain Haun kätköistä ja huokailemalla kun ne eivät vingu ja mulkoilemalla jos koetan tarjota jotain niistä miljoonasta ehjistä vaihtoehdoista. Ei se ole lellitty ;) Joten ostin poitsuille uudet lelut samalla. Max ja Avallon saavat edelleen tyytyä DIY leluihin kuten pulloihin ja pyöränrenkaisiin kun ne tuhoavat kaiken nanosekunnissa. Paitsi Avallon sai joululahjaksi vinkupallon ja se on kummallisesti pidetty ehjänä vaikka on tyypiltään sellainen nyppyläpallo joita Avallon eristyisesti tykkää laittaa atomeiksi. Ehkä siitä on tulossa vanhuudenhöperö sittenkin? Tai ehkä neiti taitelijalla on vaan inspiraatio hukassa?

Pojille on helppo shoppailla leluja kun Rohanille kelpaa mikä vaan ja Haurulle ainoastaan vinkuvat pehmolelut. Roo sai sitten uuden röhköpossun kun se edellinen oli niin huono röhkimään. Roo haluaa tökkiä niitä ja edellistä piti puristaa ihan kunnolla että siitä lähti ääni mutta tämä uusi onneksi röhkii vähemmästäkin. Ja Hauru sai mustekalan vaikka sillä on kyllä jo yksi mustekala mutta se on lateksinen ja Hauru ei sellaisiin koske. Haurulla on meneillään 'kerää kaikki maapallon eläimet vinkupehmoina' juttu. Lelut oli mieleiset ja meillä on ihana viik-viik-rööh-viik-rööh-rööh konsertti meneillään täällä. Niin kaunista musisointia!!

Paitsi Haurun vingutukseen tulee välillä katkoja kun pitää kieriä lelun päällä, heitellä sitä, repiä hiuksia ja tuoda sitä mulle vedettäväksi tai heitettäväksi. Sen jutut on aina hassua katsottavaa mutta tämä viimeinen on etenkin ihana juttu kun niin paljon ollaan tuon leikkimisen kanssa väännetty :)

Mä lähden nyt syömään mutta sillä aikaa tähän ehkä ilmestyy pätkät herrojen musisointia?

maanantai 16. tammikuuta 2012

Sekalaisia juttuja

Mä jo mietin että arvaahan sen, kun ostaa koiralle vaatteita niin ei tule kunnon talvea mutta on meillä nyt ollut viimepäivinä jo ihan kivasti pakkasta. Roon asu on toiminut aika hyvin, pitää kyllä varmaan hommata sille jotkut tossut vielä niitä hetkiä varten kun joutuu olemaan paikallaan.

Meillä on patjanvaihtoviikko meneillään, koiruudet saa taas uusia sänkyjä tuhottaviksi, ja "Rohanin" häkin paikkaakin on jouduttu siirtämään, häkki siis näkyy tuolla takana. Se oli ennen tuossa missä tuo (alunperin Rohanin mukana tullut mutta Avallonin takavarikoima) muovikaukalo on nyt ja Rohan menee vanhasta tottumuksesta siihen ja näyttää vähän epävarmalta että menikö tää nyt oikein? Pölhö, kai se joskus oppii että häkki on tuolla hyvä jos puolisen metriä taaempana... Häkki on Rohanin ja Maxin molempien lempparipaikka ja ulkoa tullessa sinne pitää juosta että ehtii varaamaan sen omaan käyttöönsä...

Nuo vanhemmat koiruudet on ottaneet taas tosi rennosti nämä mun sisustusjutut, ne makoilee valituilla paikoillaan eivätkä varmana siirry vaikka kuinka tökkisin niitä. Purkaessani koirien vanhaa sänkyä, Avallon toimi patjan pidikkeenä kun neiti vaan mulkoili kun yritin vihjaista sille että haluttaisiko siirtyä vähän sivuummalle??? Laittaisin tän joustinpatjan raadon niinkun siihen missä sä olet??? Siirry itse vaan, oli Avan mielipide eli se sai sitten patjan niskaansa. Ei haitannut. Rohan sensijaan on tapansa mukaan apumiehenä, se seisoi vanhan sängyn päällä "auttamassa" sen purkamisessa, se seisoo roskien päällä "auttamassa" lakaisemisessa yms. tosi välttämätöntä. Miten sitä onkaan pärjännyt ennen talmataliaista? Sängyn ulosraijaamiseen tarvittiin kuitenkin ihan kaikkia kynnelle kykeneviä, mumokoirasta alkaen. Tosi paljon auttoi taas...

Kaulaliina on vähän tiellä ja kuva laadultaan taattua kännykameraa (ei jaksa tapella tuon rikkinäisen kameran kanssa) mutta Roon kaula on taas vaihteeksi ihan terve ja kutinat loppuneet. Kun tuli pakkasta?

Siitä ei ole kuvaa, kun Rohan tässä eräänä päivänä hyvin hyvin varovaisesti meni Avallonin selän taa istumaan. Vähän ajan kuluttua se laskeutui makuulle ihan Avan selkää vasten painautuneena, melkein hengittämättä. Kun tilanne ei vaikuttanut vaaralliselta (= Avallon jatkoi uniaan) Rohan laittoi päänsä Avan kyljelle ja hetken kuluttua päätti että voi tässä tälleen varmaan nukkua... Meillä ei kasanukkuminen ole koskaan ollut suosittua, ei missään kokoonpanoissa. Maxiin ei saa koskea kun se nukkuu ja Hauru nyt tietenkään ei voi olla niin läheisissä kanssakäymisissä kenenkään kanssa mutta Avallonia tuskin moinen haittaa, sillä ei vaan ole ollut ketään sopivaa kaveria. Mutta nykyään yhä enemmän ja enemmän Rohan ja Avallon nukkuvat ihan vierekkäin. Rohan ei ilmeisesti enää ällötä Avallonia kuten aluksi kun pilkku asteli taloon. Ihan oikeaoppiseen kasanukkumiseen taitaa Ava olla jo liian vanha, paikat puutuu jos talmaatti rojahtaa niskaan eikä toisinpäinkään ole oikein hyvä.

Hauru puolestaan on jatkanut ponnistelujaan nälkäännääntymistä vastaan. Se oli löytänyt kajareiden taakse piilotetun salmiakkipussin, täynnä sellaisia ihan pikkuriikkisiä salmiakkiruutuja. No ei ne olleet kuitenkaan maistuneet herralle mutta tavan mukaan jokaista palaa oli kuitenkin pitänyt käyttää suussa niin että ne olivat ihan kuolaisia ja tarttuneet laminaattiin kuin... ööö... kuolainen salmiakki??? Ja kun niitä oli vielä niin iso määrä niin tuli sitten vietettyä mukava hetki irroitellen karkkia lattiasta. Voi Hauru sinua, mitä vanhemmaksi se tulee niin sitä tuhmemmaksi??? Yleensä meillä koirat on olleet pentuna tuhmia ja aikuisena fiksuja mutta Hauru vetää kaikessa omaa linjaansa.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

otsikko

Vähän leikin blogin ulkoasulla taas vaihteeksi että älkää hämmästykö jos jotkut (kaikki jopa :D ) asiat on hieman oudosti tai ihan vaan rikki nyt lähiaikoina. Tai kauan tässä nyt taas meneekin...

edit, olkoon nyt toistaiseksi näin. Aika simppeli mutta ainakin se toimii ja on vaaleampi kuin edellinen, thank dog.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Syöppö


Haurun pitää aina ilmoittaa huutamalla jos joku koputtaa ulko-oveen, silloinkin kun se varmana tietää kuka siellä on. Niinkuin esim. silloin kun Avallon käy pikaisesti ulkona, jota tapahtuu kohtuu usein kun mummelin pidätyskyky on merkittävästi heikentynyt. Yleensä kierrän ongelmaa käskemällä Haurun maahan siksi aikaa kun Ava on ulkona koska silloin se ei tietty voi riehaantua kun pitää suorittaa tehtävää... Näin eilenkin, käskin Haun makkariin maahan ja kävin laskemassa Avan ulos. Samalla nappasin eteisen namikiposta muutaman nappulan joilla ajattelin lahjoa (siis välipalkata) Haurua jos Avallonin ulkoilu venyy kovin pitkäksi, ne laitoin tietsikkapöydälle ilman että Hau näki eikä se muutenkaan voinut nähdä että otin nameja alunperinkään. Pian Ava kuitenkin koputti haluavansa sisään, kävin avaamassa sille oven ja vapautin Haurun. Salamana Hau hypähti ylös, juoksi tietokonepöydän luo ja söi ne sinne jättämäni nappulat o.O Siis mistä se tiesi että ne on siellä?

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Lunta :D

Nyt kun on luntakin niin koetettiin ottaa muutama valokuva mutta olosuhteet ei oikein olleet suosiolliset.

Mallia ei jotenkin oikein kiinnosta?

Ei aina jaksa olla kuvauksellinen

Ja kamera ei jaksanut tarkentaa, zoomata taikka edes ottaa niitä kuvia aina. Ei yhtään vaikeuttanut asioita :p

Lumi on edelleen Haurun lempparia, se on hyvän makuistakin

Mitään muuta ei ole toivottavasti tullut otettua...

Leikkiinkutsu à la Hauru

Bouvierin rääkkääminen on kivempaa kuin poseeraaminen

Mutta liikekuvat on haasteellisia parhaimmissakin olosuhteissa niin saati sitten tänään :/

Älä buvieeri hyydy!

No mutku en mä nyt jaksa (itseasiassa Max ei vaan tykkää lumesta, se ei esim. suostu kävelemään umpihangessa)

Buvieerin kurittaminen onnistuu vaikka se ei suostuisi seisomaan :p

Mudi hyökkäys on vaikea torjua...

...kun ne on niin nopeita liikkeissään.

Hau tykkää kiertää hyökkäämään selän puolelta

Buvieereja ei vahingoitettu kuvauksissa

Eikä mudeja mutta niistä kukaan ei varmaan ole huolissaan muutenkaan

Rääkkkääjä saattaa vaihtua mutta uhri ei

Töpö dalmis... olisikohan myyntimenestys?

Tuotekehittely on vähän vaiheessa kun sivuvaikutuksena on esiintynyt etutassujen maassa pysymättömyyttä

Mä mitään oo koskaan hyppiny!

Aina käyttäydyn fiksun hillitysti.

Rohan haluaa Maxin tikun koska se on tietty parempi kuin muut

Herra Rupikaula näkee ruokaa

Yhteisposeerauksessa kuuluu molempian katsoa kameraan senkin täpläeläin

Vähän parempi?

Palkkioksi saa syödä risunpätkän

Rohankin pakotettiin vähän poseeraamaan

Varmana on kyynärpäät maassa! On on!

Saaks jo liikkua?

Ja Rohanista pitää aina olla pari raptori-kuvaa

RAWR!!

perjantai 6. tammikuuta 2012

Päivitystä


Eipä olla tehty edelleenkään mitään kauhean jännää. Hauru on "treenaillut" enimmäkseen kaikkea tosi oleellista kuten piirtämistä mutta tehtiin me kaukoja tässä yksi päivä lettujen voimalla. Aika hyvä, vaikka on ollut taukoa niin muti ei junnannut ollenkaan. Noin muutenkin Haurusta tuntuu tulevan päivä päivältä ahneempi, oikeasti siis tosi tosi hyvä mutta samalla joiltain osin ihan hiton ärsyttävää kun se kyttää vaan maanisena namikippoa eikä keskity mihinkään. Mutta ainakin sillä on nyt enemmän intressejä tehdä asioita niinkuin minä haluan eikä siten kuin Hauru tietää että ne liikkeet oikeasti menee :p Ja treenataan ehkä vähän luopumista... tai vähän enemmänkin.

Toinen Haurun elämää vaikeuttava seikka, uhkaavan nälkäkuoleman lisäksi, on se joululahjaksi saatu älypeli. Peli on osoittautunut hyvin haastavaksi mutta ei ihan niistä syistä kuin Ottosson on tarkoittanut. Tuossa pystyy nimittäin huijaamaan: kolot, joita pitkin puu-nappulaa on tarkoitus työntää, ovat sen verran leveät että Hau saa kielen sinne väliin ja pystyy poimimaan namit sitä kautta. Kielellä namien noukkiminen on kaikkein tehokkain tapa tyhjentää tuo lelu joten se on tietenkin Haurusta se kaikkein loogisin ratkaisu. Hau yrittää huijata koko ajan jolloin joudun puuttumaan tosi paljon sen työskentelyyn (eli siis kieltämään/estämään sitä tekemästä tuota) ja sehän on vakava synti ollut aina. Silloin kun Hauru tekee jotain niin Hauru tekee itse ja muut pysyköön loitolla tai mutiaisella menee hermo. Hermo on mennyt tuon lelun kanssa aika monta kertaa, kuulkaas. En oikein tiedä mitä tuolle tekisi, Hau on sen verran opportunisti etten tiedä kauanko sen kanssa saa vääntä kättä ennenkuin tyyppä uskoo että namien kalastaminen kielellä ei ole sallittua. Pitänee ehkä yrittää löytää joku optimaalinen namin koko joka on niin iso ettei se mahdu ulos urasta mutta mahtuu kuitenkin lelun sisälle... Mitkään meillä jo olemassa olevat namit eivät ainakaan ole sopivia. Tulee kyllä niin elävästi mieleen pentu!Hau joka sai raivareita kun sitä koetti auttaa :D Haurun suhtautuminen kaikenlaiseen työskentelyn häiriköintiin on aina ollut vakio. Paitsi aikuinen, vihanhallintakurssit käynyt Hauru ei saa raivareita tietenkään vaan päällisin puolin alistuu kohtaloonsa mutta turhautuu kuitenkin ja idea kun olisi minusta rento aivotyöskentely, ei hampaiden kiristely.

Romppaisen kanssa on jatkettu paikallamakuu treenejä, leikitty erilaisia hyppäämisleikkejä ja koitettu saada herraa vähän paremmin keskittymään oleelliseen. Tekevälle sattuu on varmaankin yksi Rohanin mottoja ja tokoillessa voi sattua vaikka mitä. Ainakin kun on Rohan niminen talmataliainen. Vaan, paikallamakuussa se pysyy aika stoalaisen tyynesti nykyään, ainakin sisätiloissa. Kyllä se siis ulkonakin onnistuu, ainakin hyvällä ilmalla kun hienohelmaa ei ällötä. Ja leikitty on hurjasti, se on ihan parasta tuossa koirassa :D Siinä sivussa ollaan kokeiltu erilaisia palkkausmenetelmiä ja vähän patoamistakin yritetty. Silloin kun Romppa tuli mietin että mitenköhän tästäkin muka saa sellaisen että se jaksaa pitkäkestoisia suorituksia ilman palkkaa mutta nyt ei tarvitse ihmetellä. Ihan helppo nakki.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

2012

Roo juhlii uutta vuotta häkissä, siellä on helpointa vahtia ettei kukaan pölli luuta kun varas ei voi kuin tulla ovesta... täplä ei ole ihan vakuuttunut vieläkään ettei meillä käy varkaita.

Meillä on juhlittu vuoden vaihtumista onneksi ihan yhtä rennosti kuin aikaisempinakin vuosina. Täpläkoiran suhtautumisestahan olin etukäteen vähän epävarma mutta ihan kivan rennosti Rohankin on ottanut rakettien räiskeen. Tyypit nukkui kuka missäkin ja katsottiin Andromeda- maratonia. Puoli yhdentoista aikaan karvaotukset oli sitä mieltä että pitäisi päästä käymään ulkona. Ulkona Rohan niiasi parin kaikkein kovimman / lähimmän raketin kohdalla mutta ei sitä tuntunut varsinaisesti pelottavan vaan ihan normaalisti herra kiikutti keppejä minulle vedettäväksi. Sisälle päästyämme koiruudet sai luut ja niiden kimpussa nuo ovat edelleen. Ei meillä siis edelleenkään tarvita mitään erityisjärjestelyjä tämän päivän varalle ja hyvä niin, fiksuja tyyppejä ovat koko sakki.

Periaatteessa pitäisi kai laittaa jotain tavoitteita seuraavalle vuodelle. Viime vuoden tavoitteet Haurulla oli käydä silmäpeilauksessa sekä tokoilemassa avoimessa luokassa. Silmät peilattiin mutta koe jäi, osin koska mä olen epävarma kisaamisesta tuon kanssa, osin kun kokeet olivat aina huonona päivänä ja itseasiassa kaikkein suurimmalta osin koska Hau mokoma meni kaiken muun päälle vielä saamaan sen "lihansyöjäbakteerin" jonka parantelussa menikin sitten ihan kiitettävä osa kesästä ihan hukkaan :/

Tänä vuonna koetetaan samaa, josko nyt päästäisiin sinne avoimeen? Teoriassa nykyään meille käy aina viikonloput joten sen luulisi helpottavan kokeiden sattumista sopivalle päivälle mutta omistajan päänsisäisille ongelmille ei voine tehdä muuta kuin toivoa parasta :p Lihansyöjäbakteeria ei ainakaan toivottavasti saada uudelleen...

Rohanin kanssa olisi kiva käydä alokkaassa nyt kun paikallamakuukin on alkanut jotenkin toimimaan, jätkä jaksaa ainakin tutussa paikassa maata jo useita minuutteja huutamatta. Täytyy kuitenkin katsoa miten täplän terveys kestää :/ Mä en nyt tällä hetkellä taas näe mitään syy-seuraus kaavaa tuon sen ihon käyttäytymisessä (joka on nyt tällä hetkellä taas huonommassa jamassa).