keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Fiksu Hau


Nähtiin koira kun oltiin äsken lenkillä Haurun kanssa. Varmaan eka koira jotain kahteen kuukauteen... Tässä välilläkin on kyllä pari kertaa tullut koiria vastaan mutta aina kun Hauru ei ole ollut lenkillä mukana, vain Max ja/tai Rohan jotka ei kyllä kauheasti tarvitse ohitustreeniä. Oli miten oli, tänään siis ohitettiin joku pystäri kohtuu kapealla kävelytiellä. Hauru ei ollut oikein kovin kuuntelevaisella tuulella joten käskytin sen istumaan tien laitaan. Vähän ärsyttävää kun se siitä sitten pyrkii tuijottamaan ja provoamaan vastaantulijaa (vaikka koetankin estää sen parhaani mukaan) mutta minkäs teet. Talvella kun ei voi edes lisätä välimatkaa siirtymällä penkan puolelle. Hau ei kuitenkaan rähissyt ihmeekseni kuin yhden pikku pärähdyksen, josta se hiljeni heti käskyllä eikä ollenkaan kiihtynyt koko ohituksen aikana vaikka yleisolemus olikin ihan "puhu mitä puhut, meikä ei kuuntele". Kuunteli silti, aika taitavaa ja enemmän kuin vähän yllättävää.

Hauru on vihdoinkin oppinut halaamaan lelua, sille on vähän ollut vaikeaa keskittyä pitämään lelua vaan se antaa sen herkästi pudota ja hamuilee vaan nameja >( Mitä sanoinkaan siitä luopumisen treenaamisesta? Toisaalta mä harjoittelen temppuja tosi epäsuunnitelmallisesti, vähän tätä ja sitten tota ja hei tänään näin telkkarissa tällaista joten ei mikään ihmekään jos ei ne edisty aina ihan parhaimmassa aikataulussa :D Mutta temput on osittain juuri siksi hauskoja kun ei ole oikeasti mitään väliä millään. Pitäisi kai vielä siirtää se lelun halaaminen pullon halaamiseksi... kun seuraava askel olisi opettaa Hauru ottamaan lelu (tai se pullo) maasta ja halaamaan sitä niin se olisi varmaan huomattavasti vaativampaa pullolla kuin lelulla jonka kanssa ei ole niin väliä esim. miten päin sitä pitää tai mistä kohdasta ottaa kiinni.

Muutenkin edelleen elämä jatkuu ilman sen kummempia ihmeitä. Itsekin alan pikkuhiljaa muistamaan ettei kai tarvitse jäädä pitelemään ovea auki poikien mentyä pihalle ja odottaa että mummeli tulisi perässä vähän rauhallisemmalla tyylillä. Noiden ruokintaa olen muuttanut niin ettei ruokaa tule kupista enää senkään vertaa kuin ennen, Avallonin aamu kun alkoi aina sillä että se parkkeerasi itsensä tiukasti ruokakupin eteen niin pakko sitä oli noille muillekin antaa jotain kupin pohjalle. Mutta nyt herrat saavat pääasiassa ruokansa koulutuspalkkana sekä aktivointileluista. Ja kesällä jäljen päästä. Pitäähän sitä jotain tehdä ruokansa eteen? Aika hyvin nuo ovat senkin ottaneet, ekana aamuna oli pienoista hämminkiä kun ruokaa ei ilmestynyt mutta seuraavan aamuna ei sitä edes jääty odottelemaan.

Tammikuussa kuuluu tehdä parannuksia jotka ei sitten kuitenkaan pidä vuoden loppuun ;) joten näin toimimme mekin. Kaksi projektia: Haurun hiljentäminen sisätiloissa ainakin hieman ja Maxin totuttaminen kynsien leikkaamiseen.

Hauru on siis alkanut todella äänekkääksi viime aikoina, se huutaa ihan joka asiasta ja kerää kierroksia. Hauru oli pentuna kova huutamaan mutta sen jälkeen on oppinut varsin hiljaiseksi. Olen kuitenkin lipsunut säännöistä ja tässä sitä ollaan. Huudetaan kun ollaan pääsemässä ulos, huudetaan kun on ruokaa näköpiirissä yms. Eli aina kun tapahtuu jotain kiihdyttävää. Nyt siis nollatoleranssi kaikkeen ääntelyyn, lukuunottamatta vartiohaukkua. Ensinnäkin minusta on toisaalta ihan hyvä että tälleen maalla koirat vähän haukkuu jos joku käppäilee pihalla ja toisekseen Hauru on niin kova vartioimaan etten ikinä jaksaisi kouluttaa sitä siltä kokonaan pois. Kun se kuitenkin hiljenee viimeistään käskystä ihan hyvin.

Ja Max. Max saa pienimuotoisen paniikkikohtauksen kun aletaan leikkaamaan kynsiä. Aluksi sille ei kai tullut tehtyä mitään koska silloin kun Max tuli niin Maxilla oli jonkinsortin paniikkikohtaus 24/7... Ja kun sen kynnet on kuitenkin kohtuullisen helppo leikata niin se on vaan jotenkin jäänyt vaikka miellyttävää se ei ole kummallekaan osapuolelle. Max panikoi ja minua ärsyttää. Nyt siis harjoitellaan rauhallista suhtautumista tähän jokaviikkoiseen toimenpiteeseen ja toivotaan että 7 vuotias koira oppii uusia temppuja. (No tottakai oppii, jos vaan löydetään oikeat keinot edetä asiassa.)

Rohanille ei ole mitään projektia kun se on erinomaisen hyväkäytöksinen. Outoa. Tai no luoksetuloa ja impulssikontrollia työstetään mutta niin on tehty siitä kun Rohan tuli ja kehitys on oikein positiivista ollut koko ajan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti