perjantai 6. tammikuuta 2012

Päivitystä


Eipä olla tehty edelleenkään mitään kauhean jännää. Hauru on "treenaillut" enimmäkseen kaikkea tosi oleellista kuten piirtämistä mutta tehtiin me kaukoja tässä yksi päivä lettujen voimalla. Aika hyvä, vaikka on ollut taukoa niin muti ei junnannut ollenkaan. Noin muutenkin Haurusta tuntuu tulevan päivä päivältä ahneempi, oikeasti siis tosi tosi hyvä mutta samalla joiltain osin ihan hiton ärsyttävää kun se kyttää vaan maanisena namikippoa eikä keskity mihinkään. Mutta ainakin sillä on nyt enemmän intressejä tehdä asioita niinkuin minä haluan eikä siten kuin Hauru tietää että ne liikkeet oikeasti menee :p Ja treenataan ehkä vähän luopumista... tai vähän enemmänkin.

Toinen Haurun elämää vaikeuttava seikka, uhkaavan nälkäkuoleman lisäksi, on se joululahjaksi saatu älypeli. Peli on osoittautunut hyvin haastavaksi mutta ei ihan niistä syistä kuin Ottosson on tarkoittanut. Tuossa pystyy nimittäin huijaamaan: kolot, joita pitkin puu-nappulaa on tarkoitus työntää, ovat sen verran leveät että Hau saa kielen sinne väliin ja pystyy poimimaan namit sitä kautta. Kielellä namien noukkiminen on kaikkein tehokkain tapa tyhjentää tuo lelu joten se on tietenkin Haurusta se kaikkein loogisin ratkaisu. Hau yrittää huijata koko ajan jolloin joudun puuttumaan tosi paljon sen työskentelyyn (eli siis kieltämään/estämään sitä tekemästä tuota) ja sehän on vakava synti ollut aina. Silloin kun Hauru tekee jotain niin Hauru tekee itse ja muut pysyköön loitolla tai mutiaisella menee hermo. Hermo on mennyt tuon lelun kanssa aika monta kertaa, kuulkaas. En oikein tiedä mitä tuolle tekisi, Hau on sen verran opportunisti etten tiedä kauanko sen kanssa saa vääntä kättä ennenkuin tyyppä uskoo että namien kalastaminen kielellä ei ole sallittua. Pitänee ehkä yrittää löytää joku optimaalinen namin koko joka on niin iso ettei se mahdu ulos urasta mutta mahtuu kuitenkin lelun sisälle... Mitkään meillä jo olemassa olevat namit eivät ainakaan ole sopivia. Tulee kyllä niin elävästi mieleen pentu!Hau joka sai raivareita kun sitä koetti auttaa :D Haurun suhtautuminen kaikenlaiseen työskentelyn häiriköintiin on aina ollut vakio. Paitsi aikuinen, vihanhallintakurssit käynyt Hauru ei saa raivareita tietenkään vaan päällisin puolin alistuu kohtaloonsa mutta turhautuu kuitenkin ja idea kun olisi minusta rento aivotyöskentely, ei hampaiden kiristely.

Romppaisen kanssa on jatkettu paikallamakuu treenejä, leikitty erilaisia hyppäämisleikkejä ja koitettu saada herraa vähän paremmin keskittymään oleelliseen. Tekevälle sattuu on varmaankin yksi Rohanin mottoja ja tokoillessa voi sattua vaikka mitä. Ainakin kun on Rohan niminen talmataliainen. Vaan, paikallamakuussa se pysyy aika stoalaisen tyynesti nykyään, ainakin sisätiloissa. Kyllä se siis ulkonakin onnistuu, ainakin hyvällä ilmalla kun hienohelmaa ei ällötä. Ja leikitty on hurjasti, se on ihan parasta tuossa koirassa :D Siinä sivussa ollaan kokeiltu erilaisia palkkausmenetelmiä ja vähän patoamistakin yritetty. Silloin kun Romppa tuli mietin että mitenköhän tästäkin muka saa sellaisen että se jaksaa pitkäkestoisia suorituksia ilman palkkaa mutta nyt ei tarvitse ihmetellä. Ihan helppo nakki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti