sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Pakasteita


Ei ole tehty talmataliaista Suomen talveen :/ Siinä Rohan onneksi eroaa joistain kylmänaroista koirista, että se on aina valmis lähtemään ulos ja viihtyy siellä minun kanssa ainakin päällisin puolin tosi hyvin. Rohan rakastaa touhuta ihmisten kanssa eikä koskaan jätä hommia kesken tai näytä nyrpeää naamaa. Kuitenkin se selvästi ilahtuu kun huomaa että ollaan menossa takaisin sisälle ja yksinään se ei viihdy pihalla hetkeäkään, kunhan käy tekemässä tapeensa pikaisesti. Vähentynyt ulkoilu ei tunnu haittaavan pilkkua, nykyään se osaa jo purkaa energiaansa myös sisällä sallitusti (ja hallitusti) joten se on ollut ainakin toistaiseksi ihan yhtä huomaamaton kuin aikaisemminkin. Kyllä, huomaamaton. Rohan sisällä muistuttaa useimmiten pilkullista taljaa jolla tosin on röhköpossu suussa. Ulkona painetaan täysiä, sisällä koomaillaan. Aika täydellistä :D Mutta takaisin aiheeseen, se säänkestävyys siis. Ei ole sinällään ongelma kun Roo kuitenkin ulkona viihtyy etenkin kun vaatteet on keksitty mutta kun itse tykkään talvesta enkä halua käpertyä takkatulen eteen (meillä tosin on vaan patterit että...) niin tämä on kyllä selkeä huono puoli koirassa. Tällä osa-alueella Hauru on kirkkaasti ykkönen. Hauru sietää pakkasia huomattavasti Rohania paremmin, ei kyllä lähellekään niin hyvin kuin Max joka lopettaa lenkeillä läähättämisen jossain -20 asteessa... mutta toisaalta Haurun turkki on paljon miellyttävämpi tällaiselle pitkäturkkien ällöäjälle ja Maxilla tietenkin on sitten usein sisällä kuuma mikä ei ole myöskään kovin kivaa. Kesällä Maxin turkin voi sentään saksia lyhyeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti