sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Tuhma Roo



Poikien elämä jatkuu ennallaan, ei ne näytä välittävän että yksi on joukosta pois. En kyllä oikein uskonutkaan. Pyrin aina opettamaan koirani olemaan kohtuu itsenäisiä ja jos joku on se, kenestä ollaan riippuvaisia, niin se on sitten minä. En halua mitään sellaisia paita&perse koiria joista toinen sitten nääntyy ikävään kun toinen kuolee tai joita ei voi jättää yksin kotiin / lenkittää erikseen / whatever kun ne eivät sitten osaa olla. Tässä tietenkin varmana auttaa se että noita on useampi eli kukaan ei kuitenkaan jää ainoaksi koiraksi mutta en usko että sekään olisi ongelma kuin korkeintaan Maxille. Samoin kuin kaikki koirani, Max on tottunut jäämään välillä yksin kotiin yms. mutta sille saattaisi olla silti vähän kovempi paikka jäädä kokonaan yksin kun sillä on kuitenkin eroahdistusta taustalla ja yleistä ahdistusta muutenkin. Vaikka saattaisi Maxikin yllättää ja ottaa muutoksen erinomaisen hyvin. Ei sillä että olisi kovin todennäköistä että jouduttaisiin moista kokeilemaan.

Sellaisen vähän oudon jutun olen huomaavinani jo nyt, että meillä on olkkarissa kaikki luut ja lelut pitkin poikin. Aina aikaisemmin Rohan on tarkkaillut tilannetta ja kärppänä käynyt omimassa kaikki oman onnensa nojaan jätetyt lelut ja etenkin luut joita se sitten kantaa omaan petiinsä. Ei se niitä varsinaisesti vartoi mutta kun meillä on se sääntö että toisilta ei oteta niin lopulta kaikki on aina tavalla tai toisella päätynyt Rohanille ja muut jää nuolemaan näppejään. Kunnes minä tulen ja levitän taas Roon saaliin yleiseen jakoon. Nyt luutkin saa jostain syystä jäädä siihen mihin pojat sattuu ne suustaan laskemaan. En tosiaan usko että Avallonkaan on mitään varastanut keneltäkään edes silloin kun en ole katsomassa mutta ilmeisesti Ava on kuitenkin tehnyt Rohanin jotenkin epävarmaksi luiden suhteen? Tai jotain.

Tänään oli Ropsun vuoro päästä yksityislenkille (meillä on tosi hieno kiertävä systeemi tässä asiassa) ja Rohanilla oli taas vaihteeksi ihan kauheasti energiaa. Vapaana se kirmasikin ihan hulluna taas, vähän koetin pilkun menoa rajoittaa kun oli niin liukasta mutta rajoita tuota nyt sitten... Hiihtäjät Roo ohitti hienosti vapaanakin mutta ladut oli vähän ongelmallisia. Niitä kulkee, nyt kun on taas lunta, suunnilleen jokaisella pellolla ja välillä ne tietty risteävät teiden kanssa. Rohanista (ja oikeastaan koirista yleensäkin mutta Hau ja Max ovat jo oppineet aika hyvin että laduille ei mennä) ne on jotain koirien aurattuja yksityiskiitoteitä joita pitkin lähdetään juoksemaan täysiä aina kun sellainen kohdataan. Joo ei. Kerran Roo pääsi livahtamaan ladulle vaikka pääasiassa se totteli ei sinne- käskyä aika hyvin. Mutta kun ne on vaan niiin kivoja juoksureittejä. Anteeksi vaan, hiihtäjät. Ja anteeksi vaan sille autoilijalle joka yhtäkkiä tuli pienellä metsätiellä mutkan takaa. Ei sitä nähnyt kinoksen takaa eikä kuullut mutta hienosti Rohan kääntyi tullakseen luo ...kunnes... autoilija kiltisti pysähtyi siksi aikaa että saan Roon kiinni ja sehän tarkoittaa että ne on meidän tuttuja ja Rohan paineli katsomaan lähempää. Huokaus sentään. Tätä täytyy siis treenata. Pysähtyvä auto EI tarkoita että saa mennä moikkamaan ja ei tarvi välittää omistajasta. Kerpele.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti