keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Tänään on karkauspäivä

Jep. No ei paljon auta se, että lumet on poistettu aitojen reunoilta jos aidassa on ammottava kolo :P Ei mitään hajua missä tuon reiän normaalisti tukkiva pölli on, ilmeisesti hautautuneena jonnekin lumeen?

Takapihalla oli tietty tosi paljon lunta ja Haurusta sinne meneminen ei sittenkään ollut ihan paras ajatus ilmeisesti. Jäljistä päätellen mutiainen oli yrittänyt mennä lintujen ruokintapisteelle mutta oli lopulta kääntynyt takaisin kun itsensä korkuisessa lumessa tarpominen oli käynyt liian epämiellyttäväksi. Lisäksi se oli käynyt Avallonin haudalla, sinne aurattiin polku että saatiin hauta kaivettua joten siinä oli ehkä helpompi kulkea vaikka onhan siihenkin satanut uutta lunta päälle jo vaikka kuinka monta kertaa. Mutta tuskin sillä muitakaan intressejä sinne menemiseen on ollut? Sieltäkään ei kuitenkaan ollut päässyt minnekään kiinnostavaan paikkaan joten herra oli palannut takaisin lähtöpisteeseen.

Harmikseen Hauru ei kuitenkaan (ainakaan omasta mielestään) enää mahtunut takaisin tälle puolelle ja piippaili hiljakseen apua kuten aina kun se joutuu tällaisiin tilanteisiin. Yllättävän usein, Haurua saa aina olla pelastamassa jostain tyhmästä paikasta minne se on jäänyt jumiin. Pehmeä lumi on vissiin ollut niin upottavaa ettei Hau ole saanut tukevaa jalansijaa hyppäämiseen koska kyllä se yleensä tuosta aidasta menee yli niin että humahtaa.

"Voisitko ääliö vähän auttaa kuvaamisen sijasta???"

Onneksi Hau on sen verran pieni että sain niskasta nostettua sen aidan tälle puolelle, muuten olisi jouduttu lumitöihin koska porttikin on hautautuneena lumeen. Pitää varmaankin koettaa tukkia tuo kolo jollain koska Hauru ei yleensä opi näistä jutuista yhtään mitään. Tai ylipäätään mistään koskaan ikinä.

"Jos on maailman paras niin voi olla myös tuhma kun ei siitä kuitenkaan kukaan suutu."

tiistai 28. helmikuuta 2012

Omistussuhteista

Rohan, Max ja luu

Ei siitä ole kauaa kun Rohan oli vielä vähän epävarma luista ja leluista mutta nykyään pojat on ihan 100% sinut sen kanssa että jompi kumpi (yleensä Rohan mutta kyllä Maxikin osaa nämä jutut, sen metodit on vaan hieman hienovaraisemmat) tulee ihan pokkana siihen kytikselle. Luilla myös leikitään, mutta toisaalta jos se ei toista sillä hetkellä huvita niin sitten mennään tekemään jotain muuta. Noita kahta on hauska seurata kun minulla ei ole ennen ollut ihan näin vapaamielisiä koiria. Tai no Max on tietty ollut jo useamman vuoden mutta Hauru ja tytöt ovat lähinnä vain käyttäneet Maxin kiltteyttä hyväkseen. Max ja Rohan ovat oikeasti hyvin tasapainoinen pari. Mokomat päästävät toisensa myös ruokakupeilleen vaikka olenkin niille takonut päähän että se ei nyt vaan käy. Kun siellä kupissa ei välttämättä ole samaa kamaa kaikille ja vaikka olisi niin tarkoitus ei ole että nopeampi syöjä vetää oman annoksensa jälkeen kaverinkin sapuskoja napaansa.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Täplikästä menoa



Edelleen aika Rohan painotteista tämä bloggailu mutta Haurun oma syy kun ei sitä voi edes harkita ottaa mukaan mihinkään sosiaalisiin juttuihin. Eli käytiin Romppaisen kanssa dalmis- lenkillä, mietin että olisin ottanut Makkarankin mukaan mutta se on sellainen hienohelma että ei se varmaan olisi viihtynyt kovin hyvin. Metsässä oli nimittäin melko lumista mikä ei ehkä Maxin ohella innostanut muitakaan mutta lenkkien vetäjän ja hänen kolmen dallunsa kanssa kuitenkin rämmittiin reilu tunti. Rohan on jännä kun sitä tälläkin kertaa ujostutti toiset dalmikset, varsinkin hyvin innokas nuorimies Nemo, vaikka koirapuistossa Romppa kyllä peuhaa reippaasti eikä taatusti jää jalkoihin vaan on ennemminkin se ketä pitää aina vähän komentaa ottamaan rauhallisemmin ja olemaan liiskaamatta kavereita. Yhdessä vaiheessa kun kaksi noista toisista dalluista juoksivat edelle mutkan taakse ja ilmestyivät hetken päästä taas näköpiiriin, Rohan alkoi murrata että tuolla on vieraita koiria jotka lähestyy meitä :D Kohta mun on ihan turha yrittää väittää kenellekään että Roo ei ole tyhmä... Mutta siis se on kyllä tosi nopea oppimaan ja aika kekseliäskin halutessaan vaikka samaan aikaan se osaa tietyissä asioissa olla "hieman" yksinkertainen. Lenkin jälkeen jäppinen sai odottaa yksin autossa (kyllä vaan) kun käytiin kaupassa ja ei se muuta kuin vinkui kun pieni koiraparka julmasti hylättiin oman onnensa nojaan.

Kerrottakoon nyt Haukustakin että se on mm. oppinut peittoon kietoutumisen jalon taidon ;) Kohta aletaan varmaan siirtymään taas enemmän toko-liikkeiden pariin... jos vaikka löydettäisiin jotain möllikisoja joissa voidaan käydä testaamassa minun hermorakennetta.

perjantai 24. helmikuuta 2012

Varaslähtö kevääseen

Meillä kevät alkaa aina vain aikaisemmin :p 

Koetin parhaani olla vetämättä Makkaraa ihan klaniksi kun se kesä ei ehkä kuitenkaan ala helmikuun lopulla... mutta pakko oli päästä siitä turjakkeesta edes osittain eroon. Luulisi ettei minun pitkää turkkia (ja varsinkin partoja) koskevat tunteet voi enää syventyä mutta vuosi vuodelta inhoan niitä vaan enemmän ja enemmän. Tarvii ehkä kokeilla paleleeko tuo koira jos ainakin naaman pitäisi lyhyenä läpi vuoden... Rohan oli taas ensiksi ihan kauhuissaan kun se eilen illalla näki Maxin uuden lookin, hölmö mikä hölmö. Sen pitää aina aluksi tasaisin väliajoin käydä haistelemassa Max läpi ennenkuin se uskoo että on se ihan oikeasti vaan Max eikä joku vieras koira. Joka kuitenkin käyttäytyy yhtä pölhösti kuin Max... 

Romppaisen kanssa käytiin tänään ottamassa lyhyttä motivaatio-treeniä vetohommiin. Siellä on sen verran liukasta että en kyllä lähde tuon höyryveturin kanssa mihinkään oikealle juoksulenkille, katkaisen vaan koipeni... Mutta juostiin lyhyitä pätkiä ja hyvästä sekä etenkin suoraan eteen suuntautuvasta vedosta heitin poitsulle palkaksi ketun. Kun vaikka nyt meno taas maistui paremminkin kuin hyvin, meinasi pilkku edelleen vähän seilata sen sijaan että se juoksisi kunnolla suoraan.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Poukkoilua

Koira seisoo mutkalla niin valjaat menee mutkalle... mutta pääasia on kai että ne ovat oikein silloin kun se vetää?

Jos se siis vetää :p Käytiin kiertämässä kortteli josta tulee vähän reilu kilometrin lenkki. Aluksi Roo meinasi vain haistella, sitten se kyllä lähti vetämään mutta vähän huonosti keskittyneenä ja huomasin että itselläni oli vielä liikaa päällä eli ei jaksa juosta. Jeps, ei siis ihan kaikkein nautinnollisinta menoa. Ei aina voi onnistua :D Roota ehkä vähän epäilytti uudet kamppeet (se on kuitenkin vähän herkkis välillä että ei olisi mikään ihme) mutta suurin juttu taisi olla että ei käyty ensiksi kunnollisella lenkillä vaan tyyppä sai lämmitellä pihalla samalla kun tein vähän lumitöitä. (Alkoi näyttää siltä että parasta kaivaa taas vallihaudat aidoille...) Ei Rohku sitten malttanut keskittyä... Eli pitäisi ensin saada rallatella tunti vapaana metsässä ja sitten malttaa jo keskittyä juoksemaan nätisti eikä poukkoilemaan joka suuntaan? No mutta Rohanin oikeastaan eka kerta ja tosiaan oli siellä sitä hyvääkin pätkää, loppua kohden Rohan alkoi parantua.

Se tuli kyllä huomattua että tuota on tosi vaikea (eli mahdoton) hallita kun on pelkät valjaat ja pitkä kuminauha vaan välissä :p Siis kyllähän se tottelee osaamiaan käskyjä mutta kun ne ovat lähinnä luoksetulo yms. niin ei oikein toimi silloin kun haluaisin vaan vähän ohjata sitä juoksemaan keskemmällä tms... ei siis mitään toivoakaan :D Suuntakäskyt on työn alla, tärkeintä on että jarru toimii.

lauantai 18. helmikuuta 2012

Valjaita ostamassa

Ensiksi Rohan tapasi taas... isoja tyttöjä!!! O_O

Rohanista varsinkin Lulu oli edelleen tosi ihana mutta myös vähän pelottava. Roo ei tiedä mistä näitä jättiläisnaisia oikein tulee mutta niiden suhteen kannattaa olla vähän varuillaan vaikka ne kilteiltä vaikuttavatkin.

Vähän niiden kanssa uskaltaa leikkiä kuitenkin.

Automatkalla

Ajeltiin siis Helsinkiin ostamaan canicross varusteita kun ne olivat sopivasti talvi-alessa Murren Murkinassa. Rohanilla oli ihan liian jännää ja se veti kuin hinaaja pitkästä aikaa, myyjä vähän ehdotti että josko katsottaisiin kuonopantaa mutta tyydyttiin kuitenkin niihin valjaisiin :D Päädyttiin oransseihin Zero Short valjaisiin jotka myyjän (ja omastakin toki) mielestä istuivat Romppaiselle hyvin, katsotaan jos saadaan herrasta kuvia valjaat päällä jossain vaiheessa. Ja muutama luu otettiin myös kotolaisille tuliaisiksi.

Sen jälkeen Roo meni mummolleni hoitoon siksi aikaa kun käytiin porukalla ravintolassa syömässä. Kotona se ei enää tuhoa mitään mutta en edelleenkään mene vannomaan että autossa on takapenkki alkuperäisessä kondiksessa jos tyypän jättää sinne yksinään... Rohan oli kuulemma ollut kiltisti, hieman stressaantuneelta se vaikutti kun tultiin jätkää hakemaan mutta ei pahasti ja sille jätetty luu oli mennyt kokonaisuudessaan parempiin suihin. Ihan hyvin siis vaikka tavaksi tuo nyt ei tule.

Minä saan aina traumoja jos joku hoitaa koiriani, en sen vuoksi että sitä käskytettäisiin väärin tms. koska en usko että koira on niin tyhmä että se siitä pilalle menisi. Joskus esim. Hauru tekee tokoa muiden kanssa ja se viilaa näissä tilanteissa ihan satasella vieraita linssiin mutta kyllähän ne nyt tajuavat sen kuka niitä milloinkin komentaa ja tietävät jos joku ihminen on lepsu niin ei se tarkoita että kaikki ovat. (Ja Lulu tietää olevansa mun lellikki ja käyttää sitä surutta hyväkseen mutta ei se silti kuvittele että sen omistajat käyttäytyisivät samalla tavalla.) Mutta en tykkää jättää koiriani vieraille koska kuvittelen että jos niille tapahtuu jotain kun kukaan muuhan ei tietenkään osaa pitää niistä huolta riittävän hyvin ja olla huolellinen ettei mitään vahinkoja satu... Eh-heh. Mutta siis mähän olen jo ajat sitten myöntänyt olevani kategoriassa hysteerinen koiranomistaja :D Ei se mitään.

Kotiin tultiin aika myöhään ja Maxia oli ilmeisesti alkanut vähän ahdistaa :( Ei pahasti mutta se oli kuitenkin paskonut olkkariin ja myllännyt koko eteisen. Ja Maxin vikahan se ei ole mutta minkä hiton tähden sen pitää sitten tallustella siinä paskassa ja levittää sitä joka *****tin paikaan??? Voi paska vaan. Mutta mitäs siinä muuta kuin siivoamaan. Just halusinkin pestä lattiat vielä päivän päätteeksi... ja vähän seiniäkin. Max ei ole pitkään aikaan ahdistunut vaikka olen satunnaisesti ollut poissa pidempäänkin, yleensähän nämä eivät joudu olemaan yksinään kerralla kuin jotain nelisen tuntia korkeintaan. Eli ehkäpä se, ettei Avallonia ollut pitämässä seuraa kuitenkin vähän vaikutti vaikka onhan Max yksinään ollut jo usempaan kertaan kun olen käynyt Roon (ja mahdollisesti Haurun) kanssa lenkillä (sillä vaikka Hau olisi kotona sehän on eri huoneessa silloin kun en ole paikalla). Pidempi aika on vaan ollut sitten liikaa mutta ei sitä paljoa ole kuitenkaan ahdistanut kun se ei ole koettanut tulla oven läpi tai mitään. Pitää tehdä vähän yksinolo harkkoja sille vissiin vaikka on sitä ennenkin ahdistanut ihan yks kaks pitkien hyvien jaksojen välillä. Tosin ei nyt useampaan vuoteen muistaakseni...

(Maxia ahdistaa myös se, että siivoan sen sotkuja joten annoin pojille niitä tuliaisluita että sen ei tarvitse katsoa. Selvästi se siis tietää tehneensä väärin ja pitäisi varmaan rankaista sitä sen sijaan että palkkaan sitä luilla? Näinhän jotkut siis oikeasti ajattelee. Ihan kuin Makkara sille mitään voisi että se on vähän maanantaikappale hermojensa osalta.)

Tein myös sellaisen asian mitä ei vaan saisi tehdä, eli hankin uuden perheenjäsenen ihan hetken mielijohteesta :( Peperomia caperata ilmeisesti, katsotaan saanko sen pysymään hengissä. Onneksi Googlesta löytyi jotain ohjeita joten kenties toivoa on. Tuohon pitäisi kasvaa jotain puikulaisia mato-kukkiakin ilmeisesti.

torstai 16. helmikuuta 2012

Lisää ohittelua


Jos vaan on tilaa, palkkaan Rohania aika paljon heittämällä sille nameja koska siinä yhdistyy sitten Roon kaksi lempparia, ruoka ja leikki, ja ketunraadon voi jättää superpalkaksi. Rohania ei ihan niin paljon aina innosta jos nameja vaan tungetaan suuhun, vaikka mukavaa sekin on, mutta tuo heittely on niin kivaa että pilkku viitsii keskittyä minuun vaikka jotain jännää olisi ympärillä. Kokeilin Haurulla samaa mutta sitä homma ei oikein innostanut :D Taidetaan pitää Haurulla edelleen hyppyyttämistä palkkana vaikka se välillä sattuukin naamaan... Mudi ei nimittäin oikein aina muista ettei tartte ihan päin näköä kuitenkaan pompata.

Höyrypään kanssa ollaan nyt muutamia koiria ohiteltu kohtuullisen onnistuneesti, eli suunnilleen kohdalla se sanoo räyh! mutta muuten pysyy ihan hiljaa ja hallinnassa :) Muutenkin Hauru tuntuu olevan aika hyvin kuulolla. Itsekin olen alkanut suhtautua ohituksiin rennommin, toivottavasti kehitys nyt jatkuisi samansuuntaisena. Haurun sisätiloissa hiljentäminen on myös mennyt ihan OK, eihän se nyt täysin äänetön ole eikä varmana tule olemaankaan mutta huomattavasti hiljaisempi kun olen järjestelmällisesti puuttunut sen mölyämiseen. Kas kummaa ;)

Maxin kynsienleikkuun rauhoittaminen lienee pidempiaikainen juttu mutta ehkä jonkinlaista kehitystä siinäkin on nähtävissä. Kynsiä siltä on leikattu tai "leikattu" pari kertaa viikossa ja olen koettanut kehittää kärsivällisyyttäni etenemällä leikkaamisessa niin hitaasti että Maxia ei ala ahdistaa. Jos alkaa niin odotellaan että turre rentoutuu ennen jatkamista ja vain ihan rauhallisena ja rentona pääsee pois tilanteesta. En tiedä onko metodi kaikkein paras mutta namit kiihdyttää Maxia niin paljon etten usko että mikään nami per kynsi systeemi ainakaan on sille hyvä silloin kun haetaan rauhallisuutta. Ensimmäisellä kerralla leikkaamiseen meni reilu tunti, nyt pahimmillaankin puolet siitä. Aika kauan kun vertaa noihin toisiin poikiin mutta kuten sanottu, kehitystä on kuitenkin tapahtunut.

Romppainenkin on ollut hieno mies, autot eivät vaikuttaisi olevan ongelma ja vapaana ollessaan se on hienosti tullut luokse vaikka mm. lapsi puhui tullessaan meitä vastaan (Rohanistahan edelleen kaikki aina puhuu Rohanille), koira on juossut metsästä meitä katsomaan, tuli pois syömästä jotain hevosenp*skaa yms. Hieno irtipidettävä siitä on muodostumassa ja aika monista asioista se tulee nykyään jo itsestään kertomaan. Ja lauantaina mennään katsomaan jos saataisiin niitä vetokamppeita niin päästään sitäkin treenailemaan :)

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Canicrossaaja

Arvatkaa Roon ilmeestä onko mulla nami kädessä vai ei :D

Koska Roihulla alkaa olla jo ihan hyvin ikää, mentiin lenkin lopussa n. kilometrin pätkä canicrossia eli koirajuoksua. Remmin vähemmän liikunnallinen pää ei ole mikään juoksija joten kovin pitkiä matkoja ei ainakaan ihan heti vedellä :p mutta onneksi edes toinen meistä osoittautui lahjakkaaksi ja veto oli sen verran kovaa että kyllä meikäläisenkin oli pakko liikkua eteenpäin tavalla tai toisella :D Oli kyllä tosi hauskaa, pitäisi nyt hommata Rohanille vaan kunnon vetovaljaat, senkään puolesta ei siis mitään kovin huimia vetoharrasteita päästä vielä testaamaan. Rohan tosiaan veti hyvin ja tasaisesti, ohitti kivasti ja vaikka se ei suuntia osaakaan niin kääntyi risteyksissä kivasti sen perusteella, ettei täällä maalla nyt niin kauhean paljon ole reittivaihtoehtoja. Ainoastaan kun kutsuin Roippeen vierelle tien ylityksen ajaksi (kuunteli heti!) kesti aikansa ennenkuin sain pilkun taas siirtymään edelle. Rohan veti enimmäkseen laukalla, en tiedä sitten että pitäisikö opettaa se kuitenkin menemään ravia?

Jos muuten joku ihmettelee Roon hienoa kaula"pantaa" niin se on tosiaan ikään kuin kaulapanta funktioltaan. Vaikka sitä tapahtuu yhä harvemmin ja harvemmin, Roo välillä riehaantuu aika tavalla esim. meillä sisällä joten on kätevää että siinä on joku kohta mistä saa kiinni. Koska dalmis on aika liukas kaveri halutessaan, tai ainakin tämä dalmis. Tavallista pantaa en viitsi pitää turvallisuussyistä, esim. ettei leikkiessä kenenkään hammas jää pahasti johonkin lenksuun. Ihan noin leveä tuon pannan ei ehkä tarvisi olla mutta toisaalta onpahan toivottavasti vähän hellempi Romppaisen niskalle jos pilkullinen salama pitää vauhdista kopata.

torstai 9. helmikuuta 2012

Talvi-vinkkejä

Ensinnäkin, kävele aina penkan puolella. Siellä voi lenkin lomassa kaivella myyriä, tehdä omia tunneleita jos vastaan tulee riittävän iso lumikinos ja muutenkin tehdä kaikkia kivoja lumihommia. Tiet on nössöille. (Mutta varokaa ojia, niihin voi jäädä jumiin, kertoo Hauru kokemuksen syvällä rintaäänellä.)

Ainoa hyöty auratuista teistä on että ne ovat hiekoittamattomina aika liukkaita eli niitä voi käyttää mäen laskemiseen. Kunnon vauhti ja sitten vaan heittäydy selällesi niin hyvin liukuu!

Talven fanittaja ja feikki maitoparta.

Ohitettiin se sama koira kuin viimeksikin, nyt ei tullut senkään vertaa rähinää eli kertaus on opintojen äiti.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Ohitusmerkintöjä


Ilmeisesti mopsin perässä käveltiin heti lenkin alussa, Hauru kyllä pyrki pitämään kontaktia minuun ja pelattiin "missä koira" peliä mutta kuitenkin kaksi kertaa kun tultiin ihan lähelle jouduin huomauttamaan rääkymisestä. Mutta hiljeni ja lopulta varsinainen ohitus tapahtui kauniisti vaikka vastapuolellakin taisi olla jotain sanottavaa. Ihan tyytyväinen olen, ei nyt täydellistä edelleenkään mutta Hauru on tosi hyvin pysynyt kasassa viimeaikoina ja kykenee myös itse tekemään valintoja kunhan vain välimatka pysyy riittävänä. Tämä ei ole ikinä ollut Haurun vahvimpia puolia, johtuen motivointi-ongelmista?, joten ihan kiva että edes silloin tällöin mudilla syttyy jonkinlainen ymmärryksen valo ja ollaan samalla sivulla mitä tulee näihin puolustusasioihinkin.

Lenkin lopussa nähtiin naapurin mies, pyysin Haurun heti sivulle kun hän aina välillä pelkää koiria mutta tänään setä halusikin kysellä joko on oltu hiihtämässä. No eipä kyllä, ei ole edes suksia mutta en muutenkaan usko että nämä paikalliset arvostaisi jos menisi koiran kanssa laduille vaikka täällä en ole kertaakaan törmännyt sellaiseen laturaivoon mikä on ihan arkipäivää ainakin Helsingissä. Ja urheileminen ilman koiria on sulaa hulluutta. Hauru oli ihan hiljaa vaikka tuijottikin minua taas sen näköisenä että OMG, pitääkö sun aina yrittää tapattaa meidät puhumalla kaikille murhaajille!!! Naapuri sanoi että siinäpä valppaan näköinen koira... Joo, niinhän se on :p Valppaana odottaa että vieras tekisi jonkun virheliikkeen että pääsisi hyvällä omatunnolla toivottamaan mokoman murhaajan hornan tuuttiin... Varsinkin kun naapurilla oli tappovälineet (eli sauvat, niille jotka eivät puhu luontaisesti Haurua) ihan pokkana kaikkien näkyvillä, ei tajunnut yhtään häpeillä niiden olemassaoloa. Onneksi hän huomasi että vahtikoira on valppaana niin selvittiin kuitenkin hengissä kotiin.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Autohulluus


Pitkästä aikaa pakkaslukemat oli sellaiset että Romppaisenkin kanssa päästiin tekemään kunnon useamman tunnin lenkki ilman pelkoa varpaiden jäätymisestä. Rohanin omistajana pääsee tosissaan kokemaan koiran joka ei useinkaan vaadi toistoja oppiakseen uusia käytösmalleja. Todella helppoa kun se oppi että aitaa vasten ei hypitä yhdellä kokeilulla mutta ei niin helppoa kun yhden oman mokan tapahduttua se on nyt vähän sitä mieltä että autoja voi mennä moikkailemaan ilman seuraamuksia. Olisi pitänyt huomattavasti tiukemmin ilmaista pilkulle mitä mieltä olen luoksetulokutsun tottelematta jättämisestä :/ Vähän pöllö olo tulee kun tyyppä edelleen ohittaa koirat kauniisti, ignooraa ihmiset jo tosi hyvin ja hevosetkaan ei olleet ongelma mutta sitten se koettaa hypätä lumiauran alle ja muutenkin kuikuilee kaikkien ajoneuvojen perään -.- No, sanoin sille aika rumasti asiasta jonka jälkeen alkoi dalmatialaisen päässä koneisto raksuttaa. Rohanista aina näkee kun se miettii, katsoo lähestyvää autoa ja minua vuoronperään ja pohtii että kumman valitsisi. Autot on nyt sitten tosi kivoja (miksiköhän? ei luulisi että pelkkä auton haisteleminen on näin palkitsevaa?) mutta toisaalta siitä tulee sitten sitä sanomista. Loppujen lopuksi Rohan valitsi minut ja taskusta ilmestyi ketunraato palkaksi. Saa nähdä miten huomenna. Yleensä ei kyllä tämän kaverin kanssa tarvitse samasta asiasta vääntää kovin pitkään edes sen jälkeen kun on tullut jotain sössittyä.

Paitsi se tavaroiden pois antaminen, Rohan ei meinannut millään uskoa että minun kanssa on kivempi leikkiä kuin yksin. Mutta nyt se aina palauttaa ketun minulle vedettäväksi :) Eikä tarvitse kuin vähän henkäistä 'irti' niin hurtta irrottaa otteensa ja jää silminnähden iloisena odottamaan että mitä kivaa me nyt sitten tehdään? Välillä edelleen Rohanille tulee SE ilme ja siinä saa olla tarkkana ettei Romppaista vahingossakaan painosta yhtään vaan tilanne pitää laukaista rennosti höpöhöpö- meiningillä mutta pääasiallisesti se on nykyään aina valmis jakamaan ihan kaikki parhaimmatkin tavarat minun kanssa. Ja olen siitä aina yhtä iloinen vaikka ei tämä nyt olekaan mikään uusi asia. Mutta lähestulkoon ainoa asia minkä eteen on tehty ihan tosissaan hommia Rohanin kanssa.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Norsun halaaja

Sorkke vaan mutta pakko julkaista tämäkin kuva :D

On ilmeisen vaikeaa ottaa valokuva kun toisella kädellä pitäisi operoida tuota pehmolelua ja toisessa kädessä on namit ja sitä kättä ei saa a) liikuttaa, b) peittää näkyvistä. Koska herra kuolen-nälkään menettää tasapainonsa jos namit heiluu kun sen pää alkaa heilua samassa tahdissa *facepalm* ja jos taas namit ei ole näköpiirissä niin tehtävän anto unohtuu täysin kun hei NAMIT HÄVISI OMG!!!! MAAILMANLOPPU ON KÄSILLÄ!!!! Jos joskus keksitään miten ihmiselle saa kolmannen käden niin ilmestyn heti leikkausjonoon. Eikä neljännestäkään varmaan olisi haittaa. Siis ihan vaan symmetrian vuoksi ja noin... :D Mutta, ainakin koirani osaa pidellä vaaleansinistä elefanttia halausotteessa n. 15 sekuntia (toistaiseksi).

Lisäksi on nyt otettu pari sessiota peittoon kääriytymistä, pakkasten kunniaksi. Ajattelin etukäteen että piece of cake, Hauru osaa kaikki tarvittavat osa-alueet: pitää tavaroita suussa, tehdä temppuja samanaikaisesti, kieriä ja mennä maahan. Ei siis voi olla vaikeaa. Unohdin vaan että Haun älykkyysosamäärä vaikuttaa olevan laskemaan päin, illuusio joka johtuu siitä että 70% aivokapasiteetista menee ruoan ajattelemiseen, 25% kaikenlaiseen ärhentelyyn (tässä tapauksessa mm. Maxille joka näytti himoitsevan Haurun nameja ihan selvästi) ja sitten sillä lopulla 5% pitäisi hoitaa kaikki muut hommat. En tiedä miten, mutta lopulta Hau oli aivan vakuuttunut että haluan että se seisoo etutassuillaan peitto suussa. Mikään käsky ei tuntunut uppoavan tajuntaan kun ihan varmana tää on se mitä haetaan ja missä *****leessä ne namit viipyy??!! Ihan hieno temppu tietty tuo Haurunkin versio, en vaan ihan tajua että miksi haluaisin jotain tuollaista...  kun nuo muut temputhan on ihan järkeviä koiralle opetettavaksi. Saatiin kuitenkin onnistuneita peittoon kääriytymisiäkin aikaiseksi vaikka en ole ihan vakuuttunut että Hau loppujen lopuksi tajusi mistään mitään. Ei ollut ihan optimaalinen oppimis-mielentila miltään osin.

Sen sijaan Hau on edelleen edistynyt urallaan ruoka-varkaana. Se käy läpi pöytiä ja kaappeja naurettavan taitavasti kun joku urpo on opettanut sille kaikenlaisten hyödyllistä... Hau osaa aivan täydellisen äänettömästi hypätä tuolille, pyörittää sen niin että selkänoja on kaappia päin, tasapainotella selkänojan päälle, avata kaapin oven, siirtää varovasti mahdollisesti edessä olevia purkkeja ja purnukoita ja sitten ottaa sieltä kaapin perukoilta koirankeksi- pussin. Ja noin miljoona muuta kätevää taitoa joiden ansiosta omistaja miettii että eikös täällä purkissa pitänyt olla pari herkkutikkua vielä? No en varmaan vaan muista että syötin ne noille jo kun eihän Hauru voi osata hakea ja avata purkkia, ottaa ne tikut, sulkea purkin ja laittaa sen takas kaappiin? No eipä.