sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Canicrossaaja

Arvatkaa Roon ilmeestä onko mulla nami kädessä vai ei :D

Koska Roihulla alkaa olla jo ihan hyvin ikää, mentiin lenkin lopussa n. kilometrin pätkä canicrossia eli koirajuoksua. Remmin vähemmän liikunnallinen pää ei ole mikään juoksija joten kovin pitkiä matkoja ei ainakaan ihan heti vedellä :p mutta onneksi edes toinen meistä osoittautui lahjakkaaksi ja veto oli sen verran kovaa että kyllä meikäläisenkin oli pakko liikkua eteenpäin tavalla tai toisella :D Oli kyllä tosi hauskaa, pitäisi nyt hommata Rohanille vaan kunnon vetovaljaat, senkään puolesta ei siis mitään kovin huimia vetoharrasteita päästä vielä testaamaan. Rohan tosiaan veti hyvin ja tasaisesti, ohitti kivasti ja vaikka se ei suuntia osaakaan niin kääntyi risteyksissä kivasti sen perusteella, ettei täällä maalla nyt niin kauhean paljon ole reittivaihtoehtoja. Ainoastaan kun kutsuin Roippeen vierelle tien ylityksen ajaksi (kuunteli heti!) kesti aikansa ennenkuin sain pilkun taas siirtymään edelle. Rohan veti enimmäkseen laukalla, en tiedä sitten että pitäisikö opettaa se kuitenkin menemään ravia?

Jos muuten joku ihmettelee Roon hienoa kaula"pantaa" niin se on tosiaan ikään kuin kaulapanta funktioltaan. Vaikka sitä tapahtuu yhä harvemmin ja harvemmin, Roo välillä riehaantuu aika tavalla esim. meillä sisällä joten on kätevää että siinä on joku kohta mistä saa kiinni. Koska dalmis on aika liukas kaveri halutessaan, tai ainakin tämä dalmis. Tavallista pantaa en viitsi pitää turvallisuussyistä, esim. ettei leikkiessä kenenkään hammas jää pahasti johonkin lenksuun. Ihan noin leveä tuon pannan ei ehkä tarvisi olla mutta toisaalta onpahan toivottavasti vähän hellempi Romppaisen niskalle jos pilkullinen salama pitää vauhdista kopata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti