lauantai 4. helmikuuta 2012

Norsun halaaja

Sorkke vaan mutta pakko julkaista tämäkin kuva :D

On ilmeisen vaikeaa ottaa valokuva kun toisella kädellä pitäisi operoida tuota pehmolelua ja toisessa kädessä on namit ja sitä kättä ei saa a) liikuttaa, b) peittää näkyvistä. Koska herra kuolen-nälkään menettää tasapainonsa jos namit heiluu kun sen pää alkaa heilua samassa tahdissa *facepalm* ja jos taas namit ei ole näköpiirissä niin tehtävän anto unohtuu täysin kun hei NAMIT HÄVISI OMG!!!! MAAILMANLOPPU ON KÄSILLÄ!!!! Jos joskus keksitään miten ihmiselle saa kolmannen käden niin ilmestyn heti leikkausjonoon. Eikä neljännestäkään varmaan olisi haittaa. Siis ihan vaan symmetrian vuoksi ja noin... :D Mutta, ainakin koirani osaa pidellä vaaleansinistä elefanttia halausotteessa n. 15 sekuntia (toistaiseksi).

Lisäksi on nyt otettu pari sessiota peittoon kääriytymistä, pakkasten kunniaksi. Ajattelin etukäteen että piece of cake, Hauru osaa kaikki tarvittavat osa-alueet: pitää tavaroita suussa, tehdä temppuja samanaikaisesti, kieriä ja mennä maahan. Ei siis voi olla vaikeaa. Unohdin vaan että Haun älykkyysosamäärä vaikuttaa olevan laskemaan päin, illuusio joka johtuu siitä että 70% aivokapasiteetista menee ruoan ajattelemiseen, 25% kaikenlaiseen ärhentelyyn (tässä tapauksessa mm. Maxille joka näytti himoitsevan Haurun nameja ihan selvästi) ja sitten sillä lopulla 5% pitäisi hoitaa kaikki muut hommat. En tiedä miten, mutta lopulta Hau oli aivan vakuuttunut että haluan että se seisoo etutassuillaan peitto suussa. Mikään käsky ei tuntunut uppoavan tajuntaan kun ihan varmana tää on se mitä haetaan ja missä *****leessä ne namit viipyy??!! Ihan hieno temppu tietty tuo Haurunkin versio, en vaan ihan tajua että miksi haluaisin jotain tuollaista...  kun nuo muut temputhan on ihan järkeviä koiralle opetettavaksi. Saatiin kuitenkin onnistuneita peittoon kääriytymisiäkin aikaiseksi vaikka en ole ihan vakuuttunut että Hau loppujen lopuksi tajusi mistään mitään. Ei ollut ihan optimaalinen oppimis-mielentila miltään osin.

Sen sijaan Hau on edelleen edistynyt urallaan ruoka-varkaana. Se käy läpi pöytiä ja kaappeja naurettavan taitavasti kun joku urpo on opettanut sille kaikenlaisten hyödyllistä... Hau osaa aivan täydellisen äänettömästi hypätä tuolille, pyörittää sen niin että selkänoja on kaappia päin, tasapainotella selkänojan päälle, avata kaapin oven, siirtää varovasti mahdollisesti edessä olevia purkkeja ja purnukoita ja sitten ottaa sieltä kaapin perukoilta koirankeksi- pussin. Ja noin miljoona muuta kätevää taitoa joiden ansiosta omistaja miettii että eikös täällä purkissa pitänyt olla pari herkkutikkua vielä? No en varmaan vaan muista että syötin ne noille jo kun eihän Hauru voi osata hakea ja avata purkkia, ottaa ne tikut, sulkea purkin ja laittaa sen takas kaappiin? No eipä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti