perjantai 30. maaliskuuta 2012

traveling at the speed of light






Sain synttärilahjaksi ison noutokapulan (ja tunnarikapuloita paketin) ja vaikka se ei sentään kaksikiloinen ole niin aika iso kuitenkin mutta testattuani sitä Roolle niin se on oikeastaan ihan hyvä. Tuota ei ole ihan niin helppo pallotella mutta ei Rohanilta niskat nyrjähtäneet tai mitään ainakaan pikaisen ensikäytön aikana. Kun sehän on ihan oikea huoli liian ison kapulan kanssa :p

Roon kanssa tänään otettiin aluksi seuraamisen tekniikkaa, toi on kyllä hassu nykyään. Nyt kun se on oppinut vääntämään itseään niin tyyppä ei meinaa pystyssä pysyä kun sillä on niin kiire korjata asentoaan minun kuviteltujenkin liikkeiden mukaan :D Yritteliäs tyyppi ja peruuttaminenkin onnistuu kunhan otetaan vain askel kerrallaan eikä sitäkään liian nopeasti, muuten pilkkukoira on selällään kun se unohtaa liikuttaa takapäätään vaan nostaa vaan etujalat ilmaan ja vetää niitä siitä taaksepäin... Pitäisi ehkä vähän hillitä sen intoa koska tuo menee taas totaalisen yli mutta toisaalta ehkä se siitä ajan kanssa. Tuo on kuitenkin ihan uusi taito Roihulle niin pitäähän sitä esitellä.

Sen jälkeen tehtiin palkatta lyhyt pätkä seuraamista, liikkeestä seis ja luoksetulo. Rohan oli oma sekopää itsensä, se osaa tosi hyvin mutta kun se hosuu ja häseltää ihan käsittämättömästi. Hallinta on kuitenkin tavallaan tosi hyvä (onkohan tosi hyvä ja tavallaan yhdistettynä todellisuudessa välttävä) ja siirtymissäkin Rohan kuitenkin ikäänkuin toimii sen ansiosta vaikka kaunista se ei olekaan. Jotenkin luulen että meidän möllitoko menee samalla tavalla kuin viimeksikin, tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu etenkin kun yrittää tokoilla pilkullisen sählärin kanssa :D

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Pidä




Oikeasti Roon kanssa ei sittenkään laitettu noutoa takaisin tauolle, kun rupesin miettimään että esineruutuakin ajatellen olisi ihan kiva että koiralla olisi jotain haisua noutamisesta :p Eli tehdään päivittäisiä pitotreenejä, nyt taas tuo tuntuu kyllä niin... hmmm... no sanotaan vaikka että ei Haurulta. Rohanilla on aina pitoharjoituksissa sellainen tyhjä katse naamalla että epäilisin ettei pilkulla tapahdu minkäänlaista aivotoimintaa mutta se on todistanut minut vääräksi niin monta kertaa jo että en sano enää mitään. Paitsi vähän :D Ja kiltisti se istuu kapula suussa, täysin mälväämättä ja pudottelematta, joten periaatteessa ei kai voi valittaa.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Tokoa Siwalla


Pysähdyttiin lenkin päätteeksi Siwan parkkikselle ottamaan Haurun kanssa piilossa paikallamakuu. Siellä olikin jonkin verran toimintaa (siis asiakkaita) joten katsoin Haurulle perimmäisestä nurkasta suojaisan paikan missä kukaan ei voi lähestyä sitä yllättäen ja menin auton taakse piiloon. Hauru pysyi, kuten aina, vaikka ihmisiä liikkui ja Haurua pelotti :/ Ei sitten tehty sen kummemmin aikaa ja lyhyen makuun aikanakin olin enimmäkseen näkyvillä.

Sen jälkeen koetin saada paineistumista pois pienellä seuraamisella, perusasento kun on Haurun turvapaikka johon se muutenkin pyrkii erilaisissa tilanteissa. Tehtiin myös luoksetulon pysäytys. Ihan ok vaikka ihmiset edelleen silminnähden jännittivät Haurua.

Joissain asioissa Hauru on ihan selkeästi mennyt huompaan suuntaan, me ei voida esim. enää ollenkaan treenata parkkihalleissa tms. missä on ilmastointi joka hurisee. Tosin ainahan Haurulle on hurina ollut ongelmallista, koirakerhon vanha treenikenttä oli kuplahallin vieressä ja Hauru pelkäsi sitä kuin ruttoa. Lapsetkin on aina olleet vähän epäilyttäviä mutta nykyään ne on niin pelottavia että siihen ei ole ollenkaan luottamista edes tuttujen lasten kanssa. Toisissa asioissa taas ikä on parantanut asioita, Hauru on saanut lisää itsevarmuutta ja hermoja, se ei enää reagoi kaikkeen epämiellyttävään räjähtämällä vaan pystyy toimimaan hillitysti ja "loogisesti", esim. ottamalla etäisyyttä tai kysymällä minulta apuja ja muutenkin pahin terä on alkanut hieman hioutua. Saa nähdä mihin suuntaan kikkura kehittyy kun aletaan enemmän taas treenailemaan häiriössä, kovasti haluaisin sille ainakin sen ykkösen avoimesta mutta katsotaan.



Romppa-pompallekin häiriö oli aika iso, kun mentiin reippaasti ihan oviaukon lähelle treenailemaan. Ne kaikki ihmiset oli Rohanin rakkaita tuttuja! Kontakti treeniä siis tehtiin pääasiallisesti ja leikittiin häiriössä. Hienosti palautti lelun ja kaikkea, ihan tyytyväinen saa olla hönö-koiraan :)

Paikallamakuu, kävin muutamassa välissä kauempana mutta pääasiallisesti pysyin ihan vieressä ja palkkasin pysymisestä. Rohanin hännän heilutus kiihtyi sen mukaan, mitä useampi ihminen parkkiksella oli mutta ei noussut. Vapautuksesta se tosin meinasi rynniä samantien lähimmän tyypin syliin että edelleen tarvitaan lisää treeniä siihen että vapautus ei kuitenkaan meinaa että tee ihan mitä huvittaa.

Vähän seuraamista ihmisten seassa, tosi hyvä kontakti josta reippaalla kädellä palkkaa. Tehtävä oli kuitenkin tosi vaativa tuollaiselle sosiaalisuus-ihmeelle.

Liikkeestä maahanmenoja, nyt onnistui ihan seuraamisestakin :) Tuo on kyllä ihme tyyppi, ihan järkky tuuliviiri mutta kuitenkin sen onnistuu jotenkin keskittyä itse asiaan. Liikkeiden välit pitäisi kyllä saada jotenkin järjellisiksi.

Ja piti laittaa että Roo on alkanut aina välillä tarjoamaan sivulle tuloa edestä kiepahtamalla, se on kai tajunnut että niin säästää aikaa :D Ihan sama minulle, kummin se haluaa tehdä ne kunhan asento pysyy silti suorana joten en ole ottanut siihen kantaa sen kummemmin, katsotaan mikä sille itselle alkaa tuntua mieleisemmältä.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Asfaltti-tokoa

Rohanin naamataulu on onneksi aika monimuotoinen... siihen ei helpolla kyllästy kun se näyttää joka kuvakulmasta erilaiselle :D Edestäpäin joskus ihan normaalille jopa.

Ylhäältä kuvattuna on havaittavissa jotain... outoutta kuonon alueella.

Sivuttaisesta kuvakulmasta paljastuu että Roon pää on ihan puikula

Ja tätä ei taas voi selittää muuten kuin: se on Rohan.

Tokoiltiin Roihun kanssa jalkakäytävällä, tarkoituksena siis treenailla sitä maassa makaamista. Paikallaan Roo pysyi tosi hyvin eikä näyttänyt tällä kertaa kovin huolestuneelta vaikka sahan pihalla kulki isoja koneita hommissa, lisäksi häiriönä oli satunnaisia pyöräilijöitä.  Edelleen se 20 askelta matkaa, aika melko olematon kun ei nyt yhdistetä sitä vielä tähän. Tosi kauniisti kaikenkaikkiaan.

Pikkupätkä seuraamista, hyvää joskin aika avonaista kuten aina lelupalkalla. Pitäisi ehkä treenata vaan nameilla tätä vaikka toisaalta sitten niiden kanssa se estää että... joo. Mutta hyvästä pätkästä palkka.

Sitten liikkeestä maahanmenemistä. Jos kävelen selkä edellä, onnistuu. Seuraamisesta ei onnistu kovin luotettavasti. Harjoituksen puutetta talven jäljiltä, ei kai siinä mitään. Onneksi kaikki sulaa kovaa vauhtia. Tehtiin kuitenkin liian monta toistoa, luulisin. Vaikka Rohan jaksaa tosi pitkään ja toistotkaan ei ole varsinaisesti ongelma niin tuollaiseen ihan selkeään hinkkaamiseen se kyllästyy mikä ei ainakaan paranna tilannetta. Se kuitenkin tietää itsekin ettei ihan mene putkeen ja eihän se Roon vika ole että joku asia on puutteellisesti hallussa. Lisäksi pitäisi keskittyä omaan äänenkäyttööni. Haurulla maa- on sellainen ihan järkky kiljaisu ja se on vähän nolo julkisilla paikoilla (joskin erottuu tosi hyvin kieltämättä... varmaan kaikki kuulee...) joten Roolle olen opettanut hillitymmän version mutta en aina muista käyttää sitä ja luulen että käskyjen erilainen äänenpaino sekoittaa pilkkua vielä kaiken muun päälle. Varsinkin jos hommat ei onnistu niin jotenkin luisun siihen Haurun käskyyn. Tyhmää. Lisätään listaan, opettele kävelemisen lisäksi puhumaan...

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Vaihdetaan joku outo metsästys-sekis paimenkoiraan

Hau täällä moi! Pitää kertoa teille yksi juttu mikä kävi kun tänään palvelijan kanssa mentiin ihan kahdestaan metsään niitä valokuvia meikästä ottamaan.

No ei sitten tullu kauheen montaa kuvaa kun sillä on noita henkisiä ongelmia, mutta huomasin ekaa kertaa että siinä on vielä potentiaalia ja se alkaa selvästi kiinnostua mun kanssa samoista harrastuksista!

Heti kun mentiin metsään, haistoin että siellä on jänes! Siis ihan varmana oli mutta en vaan oikein paikallistanut sitä vaikka haju oli ihan tuore ja just siinä hollilla.

No mä sit etsiskelin sitä ja palvelija vähän oli epäileväinen kun se osaa lukea mun elekieltä vähän turhankin hyvin välillä. Mutta oltiin sellaisessa paikassa, missä on tosi hyvä näkyvyys (kun jostain syystä mun vapailuoikeudet on aika tiukkaan rajattu vain palvelijan mielestä sopiville alueille) ja kun palvelija ei nähnyt kuin koskematonta hankea niin ei se sitten ottanut mua kiinni.

Mä tykkään aika monenlaisesta metsästyksestä. Palvelija taas oikein ei. Se sanoo että mä olen liian iso luolakoiraksi ja siksi en mm. saa päästää päiviltä supikoiria tai ulkoilevia kissoja vaikka luin että pienpetojen metsästäminen on tärkeää puuhaa kun ne ei edes kuulu Suomen luontoon. No mut kuiteskin. Tykkään myös linnuista, joko niitä voi lehauttaa lentoon maasta (hyvin kiellettyä paitsi jos ne on jotain naakkoja, niitä oon joskus saanut pölläyttää ihan luvan kanssa vaikka enhän mä mitään lupaa oikeasti tartte kun teen aina mitä tykkään) tai sitten haukkua puuhun.

Se lintujen puuhun haukkuminen on sellainen homma minkä palvelijan herkkä mieli kestää ja kun mitään jälkiä ei näkynyt missään niin se ajatteli että olen saanu vainun jostain linnusta. En tietty kertonut sille että etin pupua, kunhan vain vaivihkaa koetin paikantaa sitä hajun lähdettä.

Tää mun nenä on yleensä tosi hyvä mutta nyt se petti mut, jänes oli ilmeisesti tosi ovela. Lähein sit ettimään sitä vähän kauempaa ja palvelija kutsui mua kun sitä alkaa aina pelottaa jos mä meen kauhean kauas siitä. Kun se ei osaa kotiin ilman mua. No en ehtinyt meneen sen luo ja sitte sen volyymi alko vähän mennä karjumiseksi kunnes se lopulta tajus että mä en nyt ehdi hoitamaan sen läheisriippuvuutta, sorkke vaan. Oli vähän muita bisneksiä.

Tulin sitten lopulta takas kun en löytänyt sitä pupua mistään, hei en mä nyt jättäis sitä lopullisesti metsään vaikka se onkin vähän tollanen. Palvelija sitten kiros että mä en enää koskaan pääse vapaaksi ja se vaihtaa mut johonkin töppöjalkaan jonka saa juoksemalla kiinni. Mutta oikeasti se kyllä leppyy, on se tota sanonut ennenkin. No mutta lähettiin sit meneen, mä remmissä etten enää jättäisi sitä yksin, niin palvelija melkein kompastu siihen pupuun! Olin ihan että jes! Vihdoinkin oikea menininki, sekin alkaa innostua metsästämisestä! Mutta sit mun flexi takertu kuuseen ja palvelija seistä tönötti haavi auki niin pupu pääs karkuun. Tässä kuvassa mä vielä tsiikailen sen perään että jos sitä vielä näkyis.

Löydettiin me sitten sen pupun jäljetkin ja mä koetin jäljittää sitä mutta ei sitä sit taas löytynyt. Mutta miettikää, palvelija melkeen nappasi sen ensimmäisen saaliin! Harmi että se sitten lamaantu innostuksesta eikä kaapannut sitä takin sisään tai jotain... Kun mä oon nähny sen hampaat ja ne on... no... tiiätte ehkä. Ei ihan metsästyskamaa, ei millään pahalla.

Sitte me lähettiin kotia päin, vaistosin että palvelija oli aika kärttyisellä mielellä kun se pupu pääsi pakoon ja mulkoili mua vaikka hei ei oo mun vika että se tyhmä flexi oli tiellä! Muuten oisin varmana painellut sen perään ja oisin sillä tiellä ehkä vieläkin. Yritin kyl ihan kauheasti ettiä sitä uudestaan mut ei, varsinkin kun palvelija oli sitä mieltä että nyt mennään kotiin enneku menee hermo lopullisesti ääliö elukoihin. Eli siihen jänekseen.

Mmm... jänespaistia. Kotimatkalla nähtiin jotain koiria niin olin sitte aika kiltisti kun palvelija oli niin huonolla tuulella vieläkin. Sen täytyy oppia ettei metsällä aina tule saalista, varsinkin jos heti luovuttaa ekan epäonnistumisen jälkeen.

Just hauska lenkki mun mielestä! Ihan sama vaikkei niitä kuvia saatukaan. Mutta saatte kuulemma syyttä mua jos kyllästytte katsomaan sen pilkkupöljäkkeen namaa.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Lisää kuvia eiliseltä

Mitäs pilkku?

Öööh....

No tota...

Voinko saada helpomman kysymyksen?


Nyt on ollut välillä kävelytiet ihan kuivia ja ollaan päästy Rohanin kanssa treenailemaan paikalla makuuta siellä ja kasvattamaan matkaa. Talvella sisällä on aikaa lisätty kyllä, ei mikään ongelma, välimatkaakin niin paljon kuin vain pystyy (ei kauheasti, kun en missään kartanossa asu) ja otettu myös lyhyitä piiloon menemisiä. Mutta sisällä kotona se ei kuitenkaan ole ihan sama kuin ulkona. Sellainen 20 askelta on aikalailla Rohanin kipuraja tällä hetkellä, siinä se vielä pysyy mutta ilme on jo vähän huolestunut. Ja tänään tuli taas lunta = ei voi ottaa kunnollista treeniä kun on märkää. Saa nähdä, paljonko päästään harjoittelemaan ennen möllejä. Jos säät ei suosi niin täytyy suosiolla jäädä vähän lähemmäs ettei pilkku kuvittele että se aiotaan hylätä. Treenailtiin kuitenkin niin että Roo makoili tuossa terassilla, kun se oli jo kuivunut. Minun kävellessä poispäin sillä oli taas vähän huolestunut ilme ja kyynärät nousi vähän (hyvä vakoilla esim. ikkunan heijastuksesta) mutta kun käännyin ympäri se rentoutui. Kun en mennytkään kokonaan pois. Ja siinä tyyppä pysyi hievahtamatta vaikka Sapira ilmestyi yhtäkkiä näköpiiriin. Aika taitava! Tosin ei puhuta siitä mitä tapahtuu kun tuttu ihminen ilmestyy yhtäkkiä paikalle... ;) 

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Roo etsii juuriaan

Rohan poseeraa...
eli luvassa iso liuta kuvia. Seuraavalla kerralla kun inspiraatio ja hyvä ilma sattuvat samalle päivälle, kuvataan sitten Haurua mutta nyt on luvassa pelkkää Röhköpossua.


Rohanilla oli lähes täydellinen hankikanto ja se painatteli menemään ihan onnessaan kun ei olla vähään aikaan käyty metsässä. Minä taas upposin polvia myöten suunnilleen joka askeleella, epistä.


Pilkku ei yhtään tajunnut miksi minä en tullut perässä ihan yhtä sujuvasti :p

Näillä pääsee hyvin hangessakin

Hei, tuolla on varmaan jotain!!!

Joo, varmana on!

Huhuu, onko ketään siellä??

Roolla oli jotain ihan omaa kivaa koko lenkin ajan



Ehkä se etsi Moriaa koska sitä kautta löytyisi se toinen Rohan ja Roon täytyy omistaa se paikka, eikö?


Täältä sinne mennään, ihan varmana!!!



Vai oliko se sittenkin tässä kohtaa...


Jotenkin vaikea kuvitella että Rohan etsisi myyriäkään kun ei se ole koskaan osoittanut pienintäkään kiinnostusta aiheeseen mutta jotain tosi kiinnostavaa siellä lumen alla ilmeisesti oli.


Rohania kiinnostaa kaivamisen lisäksi maisemat

Ja kiipeily hankien päällä



Talvella dalmatialaisen on vähän helpompi sulautua maastoon

Kallion päällä lumi oli niin pehmeää että Rohankin jo upposi, ihan oikein sille :p

Tuota... voidaanko mennä takaisin sinne hyvälle alueelle...