torstai 15. maaliskuuta 2012

Jeesusteippi pelastaa jälleen

Mudihepuli



Romppa on nyt menossa ensikuussa mölleilemään joten hyppyäkin pitäisi vissiin edes yrittää treenata... Niinpä aamulla kaivoin meidän "hieman" aikansa eläneen feikki-esteen ja Haurun kanssa askarreltiin sitä vähän edes toimivampaan kuntoon. Hauru makasi sivullaan olleen esteen päällä eikä suostunut edes tassuaan väräyttämään vaikka työnsin sitä / nostin sen alla olevaa estettä. Sensijaan se kyllä aina möngersi takaisin esteen päälle köllöttelemään kun olin saanut mudin heivattua vähän sivuummalle... Haurun ensiluokkaisen avustamisen seurauksena saatiinkin este pysymään taas pystyssä. Ainakin silloin kun Virallinen Häiriökoira ei kävellyt sitä päin, mitä sattui aika usein. En enää ihmettele että se tolvana kävelee vaikka mistä kun ei se kerran näe edes tuota estettä vaan menee tyynesti läpi vaan >( Äly hoi taas mutta ainakin siitä oli ihan kiitettävästi häiriötä kun se esteen kaatamisen lomassa oli muutenkin koko ajan strategisesti tiellä.

Rohanin kanssa siis treenattiin hyppyä. Koska ongelmaa ei juurikaan esiinnyt tutuissa paikoissa vaikeutettiin niin että käskin aina esim. seuraamisen lomassa Roon irtoamaan hyppäämään. Muutama virhe tulikin esiin ja Roo ehkä alkaa tajuta että sen pitää oikeasti ylittää se este. Se että juoksee esteen vierestä, siitä huolimatta että tekee siinä kohdalla pienen loikan tyhjän yli, EI ole tämän liikkeen korrekti suoritustapa, sori vaan. Ongelmana tässä saattaa olla että Roo alkaa karata hypylle koska Rohanilta yleensä todellakin saa sitten roppakaupalla sitä mitä vahvistaa. Mutta ylitetään se este sitten tulevaisuudessa. Jos nyt ensiksi ylipäätään saisi pilkun hyppäämään muuallakin kuin omalla pihalla tai kentällä.

Hyppäämisen ohessa siis seuraamista, etenkin käännöksiä ja mahdollisimman pientä ympyrää vasemmalle. Ei se vaan oikein lakkaa näkymästä, että Roon kanssa on lähdetty vähän soitellen sotaan... On ehkä joku syy miksi yleensä opetetaan oikea tekniikka ensin eikä yritetä hioa mokomia pikkuasioita jälkikäteen :p Jotenkin vaan ajattelin ettei Rohanista nyt niin hyvää tokokoiraa tule niin voidaan hyvin vetää mutkat suoriksi. Joo.

Maahanmenon tekniikkaa olen myös yrittänyt vähän muokata, samalla kun kriteerinä on ollut kyynärien iskeytyminen lattiaan. Ehkä tämän hetkinen tyyli on hieman parempi (mikäli Roo joskus edes tottuu menemään tähän asentoon ilman apuja) mutta ei se edelleenkään ole täysin korrekti. Vaikka mitä väännään, tönin, työnnän ja houkuttelen niin jotenkin tuo koira ei vaan mene maahan oikeaan asentoon, se on aina jotenkin vinossa tai jalat harallaan tai painopiste ihan missä sattuu tai liian jännittynyt tai liian lötskö tai asioita joille ei varmaan ole edes nimeä. Siis silloinkin kun tehdään sellaisissa olosuhteissa missä pilkkua ei ällötä maahan meneminen. Jos laittaisi vähän jesaria kyynärpäihinkin...


-

Haukkusen kanssa luoksetulon pysäytystä sekä seisomaan että maahan vaihtelevissa kohdissa, Hauru kun omasta mielestään tietää missä sen pitää pysähtyä ja ihan sama mitä minä käskytän. Joopa taas. Vähän yllätyksellisyyttä peliin niin menee mutin pasmat sekaisin. Maahanmenoa ei olla ennen tehty mutta ei siinä ollut ongelmaa kun pidin matkat lyhyempinä, ekalla kerralla Hau heittäytyi maahan, alkoi miettiä että ei tää liike näin mene ja nousi sellaiseen kyykkäysasentoon :D Mutta sen jälkeen viitsi kuunnella mitä minä sanon ja meni maahankin hyvin.

Seisomista ja maahanmenemistä myös juoksuseuraamisesta. Ja muutenkin vähän seuraamista ja käännöksiä.

Avon kaukot, juuri kun sanoin maahan Rohan ulvahti ja Hauru katsoi sitä mutta totteli silti. Varmaan eka, yleensä jos Haurun keskittyminen yhtään herpaantuu niin ihan turha kuvitella että se mitään vaihtoja enää tekisi. Maahan on kyllä sille helpompi kuin istumaan nouseminen.

Ja sellaista yleistä hösäämistä, varsinkin nykyään kun Rohan on vastapainona, huomaan miten tosikkomaista Haurun tokoilu on ja minäkin olen paljon jotenkin jäykempi. Ei se nyt niin vakavaa voi olla. Hauru on alkanutkin vähän rentoutumaan, aluksi sitä selvästi ärsytti kun pelleillään kesken tiukan työntekemisen. Haurun kanssa on vaan vaikea löytää tasapaino, kun toisaalta sille ei voi antaa löysää tai se ei pysy enää käsissä minulla. Mutta voi olla iloinen vaikka pitää koiran tiukasti hallinnassa, luulisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti