keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Vaihdetaan joku outo metsästys-sekis paimenkoiraan

Hau täällä moi! Pitää kertoa teille yksi juttu mikä kävi kun tänään palvelijan kanssa mentiin ihan kahdestaan metsään niitä valokuvia meikästä ottamaan.

No ei sitten tullu kauheen montaa kuvaa kun sillä on noita henkisiä ongelmia, mutta huomasin ekaa kertaa että siinä on vielä potentiaalia ja se alkaa selvästi kiinnostua mun kanssa samoista harrastuksista!

Heti kun mentiin metsään, haistoin että siellä on jänes! Siis ihan varmana oli mutta en vaan oikein paikallistanut sitä vaikka haju oli ihan tuore ja just siinä hollilla.

No mä sit etsiskelin sitä ja palvelija vähän oli epäileväinen kun se osaa lukea mun elekieltä vähän turhankin hyvin välillä. Mutta oltiin sellaisessa paikassa, missä on tosi hyvä näkyvyys (kun jostain syystä mun vapailuoikeudet on aika tiukkaan rajattu vain palvelijan mielestä sopiville alueille) ja kun palvelija ei nähnyt kuin koskematonta hankea niin ei se sitten ottanut mua kiinni.

Mä tykkään aika monenlaisesta metsästyksestä. Palvelija taas oikein ei. Se sanoo että mä olen liian iso luolakoiraksi ja siksi en mm. saa päästää päiviltä supikoiria tai ulkoilevia kissoja vaikka luin että pienpetojen metsästäminen on tärkeää puuhaa kun ne ei edes kuulu Suomen luontoon. No mut kuiteskin. Tykkään myös linnuista, joko niitä voi lehauttaa lentoon maasta (hyvin kiellettyä paitsi jos ne on jotain naakkoja, niitä oon joskus saanut pölläyttää ihan luvan kanssa vaikka enhän mä mitään lupaa oikeasti tartte kun teen aina mitä tykkään) tai sitten haukkua puuhun.

Se lintujen puuhun haukkuminen on sellainen homma minkä palvelijan herkkä mieli kestää ja kun mitään jälkiä ei näkynyt missään niin se ajatteli että olen saanu vainun jostain linnusta. En tietty kertonut sille että etin pupua, kunhan vain vaivihkaa koetin paikantaa sitä hajun lähdettä.

Tää mun nenä on yleensä tosi hyvä mutta nyt se petti mut, jänes oli ilmeisesti tosi ovela. Lähein sit ettimään sitä vähän kauempaa ja palvelija kutsui mua kun sitä alkaa aina pelottaa jos mä meen kauhean kauas siitä. Kun se ei osaa kotiin ilman mua. No en ehtinyt meneen sen luo ja sitte sen volyymi alko vähän mennä karjumiseksi kunnes se lopulta tajus että mä en nyt ehdi hoitamaan sen läheisriippuvuutta, sorkke vaan. Oli vähän muita bisneksiä.

Tulin sitten lopulta takas kun en löytänyt sitä pupua mistään, hei en mä nyt jättäis sitä lopullisesti metsään vaikka se onkin vähän tollanen. Palvelija sitten kiros että mä en enää koskaan pääse vapaaksi ja se vaihtaa mut johonkin töppöjalkaan jonka saa juoksemalla kiinni. Mutta oikeasti se kyllä leppyy, on se tota sanonut ennenkin. No mutta lähettiin sit meneen, mä remmissä etten enää jättäisi sitä yksin, niin palvelija melkein kompastu siihen pupuun! Olin ihan että jes! Vihdoinkin oikea menininki, sekin alkaa innostua metsästämisestä! Mutta sit mun flexi takertu kuuseen ja palvelija seistä tönötti haavi auki niin pupu pääs karkuun. Tässä kuvassa mä vielä tsiikailen sen perään että jos sitä vielä näkyis.

Löydettiin me sitten sen pupun jäljetkin ja mä koetin jäljittää sitä mutta ei sitä sit taas löytynyt. Mutta miettikää, palvelija melkeen nappasi sen ensimmäisen saaliin! Harmi että se sitten lamaantu innostuksesta eikä kaapannut sitä takin sisään tai jotain... Kun mä oon nähny sen hampaat ja ne on... no... tiiätte ehkä. Ei ihan metsästyskamaa, ei millään pahalla.

Sitte me lähettiin kotia päin, vaistosin että palvelija oli aika kärttyisellä mielellä kun se pupu pääsi pakoon ja mulkoili mua vaikka hei ei oo mun vika että se tyhmä flexi oli tiellä! Muuten oisin varmana painellut sen perään ja oisin sillä tiellä ehkä vieläkin. Yritin kyl ihan kauheasti ettiä sitä uudestaan mut ei, varsinkin kun palvelija oli sitä mieltä että nyt mennään kotiin enneku menee hermo lopullisesti ääliö elukoihin. Eli siihen jänekseen.

Mmm... jänespaistia. Kotimatkalla nähtiin jotain koiria niin olin sitte aika kiltisti kun palvelija oli niin huonolla tuulella vieläkin. Sen täytyy oppia ettei metsällä aina tule saalista, varsinkin jos heti luovuttaa ekan epäonnistumisen jälkeen.

Just hauska lenkki mun mielestä! Ihan sama vaikkei niitä kuvia saatukaan. Mutta saatte kuulemma syyttä mua jos kyllästytte katsomaan sen pilkkupöljäkkeen namaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti