torstai 3. toukokuuta 2012

Toko-katsaus ja rajavalvontaa



 Herra mutiainen on treenaillut paikallamakuuta piilossa (Hauru ei ole piilossa vaan minä siis...) kaikenlaisissa syrjäpaikoissa. Jos vaikka pikkuhiljaa yritettäisiin sitten lisätä jotain tosi kaukana olevaa ihmishäiriötä kun ensin mutille on kasvatettu tunnetta että vieraissa paikoissa on ihan turvallista vaikka minä en ole näköpiirissä?

Lisäksi ollaan leikitty, JEE! :D Olen aina yhtä innoissani kun Hauru edistyy leikkimisen saralla, edelleen toivon että joskus sitä voisi käyttää oikeasti palkkanakin. On se lelupalkka kuitenkin ihan eri kuin pelkät namit. Noutokapulaan tarttumisia lelun voimalla, ei se varmaan silti laukalla ala palauttaa "tositoimissa" mutta jos tämäkin auttaisi siihen ettei homma ällöttäisi ihan niin paljoa :D Ei nyt ole mitään hirveän isoa inspiraatiota treenailla mitään suurempia tokon saralla mutta pidetään taitoja yllä ja tehdä Haurulle selväksi ettei tartte olla niin vakavalla mielellä.

Kotioloissa tällä hetkellä ongelmana on lapset. Hauru ei ole koskaan tykännyt niistä mutta nykyään lapset kuuluu samaan kastiin vieraiden koirien kanssa. Pyörätkin Hau tykkäisi käydä toivottamassa hornan tuuttiin... Huokaus vaan. Selitys löytyy sentäs naapurista, eipähän tarvitse miettiä että mikä hitto sitä nyt pyörissäkin on yht'äkkiä alkanut ärsyttää. Naapurin lapsenlapset? riekkuu tuossa meidän piha-aidan takana, ajelevat siinä menevää tietä edestakaisin pyörillä (eli pyörä = lapsia kuten olen epäillytkin) ja välillä myös jäävät ihan siihen aidan viereen innostamaan Haurua raivon valtaan. Ovat siis omalla piha-tiellään enkä ole nähnyt niiden heittelevän mitään tänne tms. eli ongelma on 90% tällä puolen aitaa ja Hauru saa nyt vaan oppia jättämään nekin huomioitta. Hauru nimittäin tietää todella hyvin että aidan takana tapahtuvat asiat ei kuulu meille mutta lapset on sille niin iso punainen vaate ettei vaan voi. Varsinkin jos ne nauraa, kimittää tai ...luoja varjelkoon... katsoo Haurua. Mutta saisi nyt luvan opetella voimaan.



Pomppukoiran kanssa on tehty häiriötreenejä, paikallamakuuta niin että heittelen leluja, hypin ja juoksen yms. Ei sillä ole ongelmaa, ensimmäisen kerran kun menin sen selän taa ja juoksin täysiä ohi Romppa erehtyi lähtemään perään mutta se on ollut ainoa virhe jonka se on tehnyt. No mutta eihän sen ongelma kuitenkaan varsinaisesti ole häiriö vaan se että paikalla makuu on niin tyhmä liike ja Rohanit ei tee tyhmiä liikkeitä. Ne tekee vaan kivoja asioita ja niitä ei voi pakottaa, niih!

Luoksetuloa myös niin että minun takana on nameja tai leluja, kuten mölleissä oli, ja se on vaikeampaa. Usein Roo käy vähän haistelemassa niitä ja tulee vasta sitten sivulle. Selvästi tietää siis ettei niitä ole tarkoitus ottaa mutta ehkä se ajattelee että vähän voi käydä tsekkaamassa tarjottavia meikän selän takana... Mutta onnistumisia on alettu saamaan ja eiköhän pilkku ala tajuta että sivulle tarkoittaa sivulle vaikka olisi jotain houkutuksiakin.

Ja vielä samaan teemaan kuuluen seuraamista niin että maahan on kylvetty nameja mutta ei Rohan siihen lankaan mene, kyllä se tietää että talmataliaista yritetään jujuttaa. Noin muuten Roota on alkanut kiinnostaa hajut enemmän ja jos on ollut muita koiria paikalla niin se saattaa häipätä haistelemaan mutta keinotekoisiin yrityksiin luoda samankaltainen tilanne se ei mene.

Lauantaina 26. päivä on MH- kuvaus ja vähän jännittää, toivottavasti se nyt tulee luokse... olisi niin tyhmää joutua keskeyttämään sen takia että pilkulla on ajoittaisia aivonyrjähdyksiä lelujen palauttamisen suhteen. Pitäisi myös päättää haluanko että sille ammutaan vai ei. Uskoisin aika hyvin tietäväni miten Rohan tulee käyttäytymään noin muuten mutta laukauksista en ole ihan varma. Tai siis se on ääniherkkä joten varmastikin se reagoi niihin ainakin jotenkin mutta jääkö sille sitten joku trauma jos kaiken muun jännän päälle pilkkuparka vielä yritetään ampua? Tavallisesti se kyllä pääsee äänistä yli tosi nopeasti ja tottuu niihin mutta... hmmm. Roo on kuitenkin niin pehmeä enkä halua siitä ainakaan tekemällä tehdä ääniarkaa kun tällä hetkellä se ei ole lähellekään niin paha mitä voisi. Ei kai sillä ole väliä jos niistä kieltäydyn kun se kertoo koirasta ihan riittävästi minusta. Tosin Roo mahdollisesti joka tapauksessa kuulee edellisen koiran laukaukset joten ehkä voisi katsoa mitä se niistä tykkää ja päättää sitten vasta ihan viime tingassa... Tai sitten ei edes päästä sinne asti kuitenkaan niin turha pohtia moisia :p Rohanin kanssa kun ei mikään ole ikinä ihan varmaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti