keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Uimareita


Höyrypää pääsi tänään ihan pienesti uimaan ja jalka ei tunnu ottaneen siitä nokkiinsa. Eikä siitä kun samainen pölvästi juoksi täysiä päin ovea: "oho, se ei ollukaan auki... noo näitä sattuu". Ainakin eräille... Josko uiminen auttaisi rauhoittumaan, tontin edustalla rauhallisesti käppäily kun ei oikein tunnu vaikuttavan mihinkään ja Haurullahan liika energia näkyy aina lisääntyneenä riidanhakuisuutena ja ihan järjettömänä äänenkäyttönä kun jokainen rapsahdus pitää rääkyä. Joo, se oli kissa joka tuli sisään (sadannen kerran tänään kun niiden pitää tietenkin rampata edestakas), ei tartte haukkua joka ikinen kerta kun ei sieltä tule ketään vieraita. Eikä niille miljoonalle muullekaan jokapäiväiselle tapahtumalle, kiitos.

Hauru oli innoissaan kun pääsi rannalle, eka kerta tänävuonna, mutta se ei millään uskaltanut uimaan. Lopulta uhrauduin ja kahlasin veteen nykäämään mutiaisen niskavilloista niin syvälle että jalat irtoaa maasta. Kun se kuitenkin tykkää uimisesta. Taitaa taas mennä pari uimakertaa kunnes Hau saa kerättyä riittävästi varmuutta uidakseen ilman tukea. Maxin perässä se varmaan uskaltaisi mennä mutta kun tarkoitus on uida rauhallisesti niin se ei toistaiseksi käy. Menee siis kahluuhommiksi (kun minä en ui) jos mennään uudestaan nyt toipilasaikana :/ Hau haki pari kertaa frisbeetä mutta sitten vahingossa heitin sen pidemmälle mitä Hau uskalsi yksinään uida joten piti lähteä kotiin vaihtamaan koiraa.

Romppa remmin päähän ja saatiin frisbee pelastettua :) Roo oli fiksu, ensin se oli vähän epävarma kun se ei ole tottunut uimaan ilman että heitän sille jotain mutta tajusi se sentään lähteä kun viittoilin sille riittävästi. Hienosti se ui näyttämääni suuntaan ja aika äkkiä bongasi kelluvan lätyskän, taitava pelastus-talmaatti. Hyvä homma koska tuo frisbee on kuitenkin Haun lemppari leluja. Heitin Rompalle sitä vielä muutaman kerran ja sitten mentiin uimarannalle (hyi hyi!) kokeilemaan hyppääkö talmaatti laiturilta. No ei se oikein hyppää. Ekalla kerralla kun heitin kepin laiturilta, Roo epäröimättä pudottautui reunan yli ja vajosi tietenkin hetkeksi veden alle. Ei se siitä tuntunut hätääntyvän vaan haki kepin ja hienosti toi sen rannan kautta. Toisella kerralla yritin juoksuttaa Roolle vauhtilähdön, josko se sillä tajuaisi hypätä eikä vaan pudota reunan yli mutta ei, sama homma. Kolmatta kertaa Roo ei halunnut enää kokeilla sukeltamista ja katsoi hetken asiaa pohdittuaan parhaaksi hakea kepin rannan kautta. Ehkä kokeillaan tätä kuitenkin uudestaan, pitää vaan vähän kehitellä ideoita millä pilkun saisi hyppäämään eikä vajoamaan... Vaikka en kyllä tiedä olisiko se Roosta yhtään sen kivempaa ja mitäpä sen on väliäkään. Ei se kuitenkaan tarvitse laiturilta hyppäämistä yhtään mihinkään.

Tokoiltiin pikaisesti Siwan parkkiksella. Lyhyt paikallamakuu, oli levottomampi heti kun oli edes näin vähän häiriötä. Seuraamista, koetin seurauttaa sitä roskien yms. yli jotta pääsisi kieltämään haistelemisesta ja kerran se erehtyikin laskemaan päätänsä. Luoksetulo tehtiin myös, perusasentoon tuleminen ei ole ihan täydellinen parhaimmillaankaan. Pitäisi hioa sitä reippaammaksi ja tiiviimmäksi, ei se useimmiten ihan niin isoa lenkkiä selkäni takana tee mitä edellisellä videolla mutta parannettavaa on. Jokseenkin hölmöä kun se on niitä harvoja osia jotka Rohanille on opetettu oikeasti hyvin... Ei Roo edes taida ruveta kiepsahtamaan edestä, joissain tilanteissa se tekee sitä ja suorittaa kiepsahduksen ihmeen näppärästi kun miettii miten kömpelö rohjake se on mutta Roo on loppujenlopuksi kuitenkin enempi sellainen teen mitä on opetettu enkä ala soveltamaan tyyppi. Soveltaminen tulee kuvoihin lähinnä silloin kun se ei halua tehdä jotain, ei siksi että sen mielestä homma hoituisi paremmin sen omalla tavalla (mitä Hauru tekee).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti