lauantai 30. kesäkuuta 2012

Suojelu dalmatialainen?

Editoimaton kännykkä-video

Onko koirastasi suojeluun? tapahtuma oli siis tänään ja meiltä testattavana Rohan. Video kertonee enemmän kuin tuhat sanaa (jotka aion silti kirjoittaa) mutta Roo oli mielestäni ihan pätevä ja teki maalimies Ari Saareenkin positiivisen vaikutelman ollen hänen muistaakseen ensimmäinen dalmis jota hän on nähnyt "tositoimissa". Hänen mukaansa Rohan on vielä huomattavan pentumainen minkä huomaa mm. siinä että sen pitää mennä joka paikkaan tassut edellä :D Onhan se aika kakara vaikka täyttää 2 vuotta parin viikon päästä o_O Miten sekin voi olla jo niin "vanha"? Valehtelen aina ihmisille sen iän yms. faktoja kun luulen että se on nuorempi mitä se onkaan. En tosin muista ikinä muutenkaan sen tarkkaa syntymäpäivää, joskus heinäkuussa kai... Mutta silti, ei pidä sanoa enää ihmisille että se on vuoden ikäinen. Vaikka Roo meneekin vuotiaasta kuin väärä raha. :D

Aluksi paikalla näytti olevan vaan sakemanneja, valkkareita ja maleja + yksi Rohan xD Valkkarit taisivatkin olla selkeänä enemmistönä mutta ilmestyi paikalle sentään kääpiösnautseri ettei tunnettu olevamme ihan totaalisesti väärässä paikassa :D Rohan oli ihan hinku-vinku aluksi mutta rauhottui aika nopeasti sellaiseksi normaaliksi vähän vähemmän sekopäiseksi itsekseen. Sitten se saikin odotella autossa kun meidän vuoro oli vasta loppupäässä. Oli kyllä kiva katsella muiden koiria ja kuulla maalimiehen ajatuksia ja niitä vinkkejä leikkimisen parantamiseksi.

Rompan vuorosta ei tosiaan ole sen kummempaa sanottavaa, katsokaa video. En tiedä miksi mutta tuon koiran piteleminen on mulle jotenkin ääreisvaikeaa enkä siksi huomannut paljoa mitä tapahtuu kun yritin olla liikkumatta, silti siinä täysin onnistumatta. Kun Rohan EI ole edes kovin iso?? Olen pidellyt huomattavasti suurempaa kilomäärää remmin päässä paljon kevyemmin. Sen tiedän että siinä kun Roota yritettiin saada haukkumaan se alkoi pyrkiä sivummalle koska se huomasi maassa makaavan suojeluhihan ja muita leluja. Kun Rohan on tullut tänne leikkimään eikä mitään tuollaista outoa suhisevaa äijää katsomaan??? Rohan muutenkin haukkuu todella harvoin vaikka se muuten onkin äänekäs. Kunnolla uhattuna se haukkuu (mutta vaatii paljon enemmän että se kokee ihmisen riittävän uhkaavana koska ihmiset on parhaita ja rakastaa Roota) sekä välillä jos joku kopistelee meidän oven takana mutta ei aina silloinkaan. Kun kuunnelttiin lopuksi maalimiehen mietteitä, just kun hän sanoi jotain että Rohanin kanssa voi mennä mihin vaan vaikeuksitta huomaan että Roo nuolee jonkun katsojan naamasta meikkejä pois :D Siis vaikeuksia nämäkin on kuulkaas! Totta puhuen osaan todella arvostaa sosiaalista, helppoa ja reipasta koiraa kun on vähän toisenlaisten yksilöiden kanssa tullut eleltyä. Oon tullut vanhaksi?

Rompan vuoron jälkeen jäätiin vielä hetkeksi paikalle kun tulossa oli pari beauceronia. Beussi oli yhtenä vaihtoehtona ennen Haurua mutta pelkäsin että se on liian diesel kun halusin jotain bouvieria selkeästi menevämpää. Silti edelleen rotu kiinnostaa, ainakin ajatuksen tasolla, joten niitä tulee seurattua. Rohan sai tehdä paikallamakuun vähän syrjemmässä, se pysyi mutta huusi. Ei sinänsä yllättävää kun paikalla oli niin paljon kaikkea muuta jännempää. Lopulta se hiljeni = palkka ja vapaa. Tehtiin myös vähän seuraamista koirien ja ihmisten lomassa, ei mitään ongelmia, ja hyppy Rohanin mielestä vähän kummallisen penkin yli. Autoon se ei meinannut hypätä millään, kun lopulta lähdettiin, Roo menee vielä vähän leikkimään sen tyypän kanssa jookooooo? En tuu autoon! Mutta liinalla julmasti taas estettiin talmaattia :( Eläimillä on oikeus vapauteen, opittiin Numerot- sarjassa, ja Rohan on ihan samaa mieltä!

Saatiin paperi jossa Rohania on arvioitu asteella 1-5 seuraavasti:

Vietti: 2
Saalistaminen: 2
Puolustamista ei testattu
Otevoima: 2
Otekäyttäytyminen: 1

Eihän dalmatiankoiran ole tarkoituskaan olla mikään suojeluluppaus :D Mutta kiva harrastuskaveri se on ja potkua riittää moneen menoon ainakin tässä yksilössä.

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Kummituksia?



Meillä pärähti yöllä, vähän edellisen blogiviestin jälkeen, palohälytin huutamaan, ei mitään hajua miksi. Max ja Hauru hyppäsivät pystyyn ja olivat vähän ??? voitaisko saada lisäohjeita ??? Rohan taas meni palohälyttimen alle ja alkoi huutaa sen kanssa kilpaa sellaista ulvonnan ja haukkumisen välimuotoa. Paha ääni, joo. Jouduin vetämään hälyttimestä patterin irti että se hiljeni. Sen jälkeen kaikki kolme koiraa päätteli vaaran olevan ohi ja menivät takaisin nukkumaan :D

Tänään tehtiin Roon kanssa alokasluokka läpi palkatta, tosi hienosti meni ja Roo ei näyttänyt yhtään siitä pahastuvan :) Rohan lakkaa sillä sekunnilla toimimasta kun se ei koe hommaa hauskaksi ja kannattavaksi joten olen aika ylpeä että se jaksaa nyt tehdä noinkin pitkään palkatta, ilman mitään vireen laskua tms. (helpohkoissa olosuhteissa) Olen kiristänyt muutenkin vaatimustasoa, aluksi kun Rohania piti palkata n. sekunnin välein siitä hyvästä että se ei häipännyt omiin puuhiinsa ja väärästäkin toiminnasta piti palkata vähintään kehuilla kun Roo sentäs yritti. Mutta niin ei ole enää, toko on sen mielestä kivaa joten se jaksaa yrittää uudelleen ja paremmin. Pitää rohkeammin vaan lakata "lellimästä" sitä, samalla kuitenkin muistaen että sillä ei ihan oikeasti ole tippakaan mitään luontaisia intressejä tokoiluun joten intoa pitää jatkuvasti vaalia erilailla kuin noilla paimentimilla. Yhdessä vaiheessa palkkasin Roihua aika kaavamaisesti, juurikin kun olen jäänyt kiinni tuohon pakko-palkata ajatteluun: pakko palkata joka käännöksestä, joka perusasennosta, joka jäävästä jne., ja jos palkkaa ei sitten kuulunutkaan silloin kun "pitäisi" Roo selvästi vähän lannistui. Mutta nyt olen onnistunut pitämään palkkauksen vaihtelevampana ja opettamaan Roolle ettei se tarkoita että menee huonosti tai palkkaa ei tule enää ikinä. Tee kovemmin töitä niin kohta taskusta ilmestyy jotain supermahtavaa!

Noutoa tennispallolla ollaan tehty joka päivä ja välillä luovutus onnistuu lähes oppikirjan mukaan :) Tässä asiassa se on sen verran epävarma vielä että palkata täytyy hyvistä yrityksistäkin mutta ne onnistuneet saa sitten superbileet aikaan joten eiköhän se ala huomata kumpi on kannattavampaa. Pitää vain pysyä itse positiivisena ja muistaa ettei Rohan ole Hauru eikä voi odottaa että se Hauruksi muuttuisi. (Ja oikeasti hyvä niin. Jos olisi talmaatin kokoinen Hauru... Enpä taitaisi haluta asua sen kanssa...)


Haurulle itselleen pitää väsätä joku kiva lelu joka on pitkän narun päässä jos ei halua laittaa Haurua sinne narunpäähän. Voisi vapaammin tutustuttaa mutiaista lelupalkkauksen saloihin ilman että tarvitsee tehdä kynnyskysymystä siitä mitä se sille lelulle tekee sen voitettuaan... Kun leikkiminen on pidettävä mahdollisimman vapaana kaikesta stressistä ja odotuksista tai Hauru tekee totaalisen leikki-lakon. Ja Hau tykkää sitäpaitsi sellaisesta viehe-tyyppisestä leikistä.

Lisää tokoilua


Tässä päivänä eräänä vanhemmat hankki sellaisen valtavan, muovisen uima-altaan jonka kokoamisessa tarvittiin minun apua. Ja kun portti toiselle pihalle oli kerran auki niin myös Haurun apua. (Ei nyt puhuta siitä että portti oli auki kun minun olisi vaikea mennä suljetun portin läpi ja joku musta olento livahti jalkojen välistä.) Vanhemmat oli sitä mieltä ettei Haurusta ole kuin haittaa mutta hei, se on kuitenkin ihan kohtuullisesti koulutettu koira vaikka se onkin vähän... ööö... Höyrypää. Aluksi käskin mutin maahan seuraamaan kasaamista, kaikki blogin lukijat varmaan jo tietää sen varastelu-taipumuksista :D Hienosti se siinä malttoi ollakin mutta hyttysiä oli niin paljon että lopulta vapautin mudin ennenkuin se on ihan syöty. Uima-altaassakin oli jo seinät niin ei kai se ihan kauheaa vahinkoa saa aikaiseksi?

Ja ihan kiltisti se olikin, muti kehitteli kaikkea jännää puuhattavaa ja mm. kävi isossa pahvilaatikossa mökkeilemässä. Hau tosin löysi löysi grillaamisen jälkeen ulos unohtuneita roskia ja levitti ne pitkin poikin kun roskien seassa ei ollut mitään mikä olisi miellyttänyt mudin herkkiä makunystyröitä (esim. makkara on vaan niin yök). Häntä vaan heilui kun ehdotin ettei ihan joka roskaa välttisti tarvisi maistaa kun ne on kuitenkin kaikki pahaa, kuulee muttei kuuntele. Mutta en sille siitä sanonut sen kummemmin kun roskien seassa ei ollut mitän vaarallista ja pitäähän toisen saada välillä toteuttaa itseään? Vai?

Toko-puolella Haun kanssa on tahkottu pääasiallisesti noutoa ja luoksetuloa. Noudossa se kapula on ihan oikeesti tuotava ja luoksetulossa olisi suotavaa kuunnella mitä sanotaan eikä päättää tehdä stoppia mudin itsensä parhaaksi katsomassa paikassa riippumatta siitä missä kohdassa minä haluaisin sen tapahtuvan (tai ei stoppia ollenkaan jos tehdään läpijuoksua). Lopulta ärähdin sille jolloin korvat aukesi kuin taikaiskusta ja kyllä-mä-tiedän-ite-paremmin alkoi ottaa ohjeita vastaan huomattavasti tehokkaammin. Blaah. Ei kai mudeista ihan turhaan sanota että ne on ravistettava ennen käyttöä mutta kun haluaisin että se toimii koska se on kivaa ja kannattavaa :/ Ei se suuttumisesta yhtään itseensä ota tms., kunhan vaan alkaa ottaa hommat tosissaan mutta ei ole se tyyli millä minä tykkään tehdä.

Piilossa paikallamakuu ollaan tehty joka päivä, kerran Makkara oli häiriökoirana. Max nousi melkein heti kun menin piiloon (Maxiin voi aina luottaa näissä hommissa) ja häippäsi jonnekin sivummalle haukkumaan ja leikkimään omiaan. Hienosti Hauru pysyi mutta se tietääkin tämän ohjelmanumeron jo useilta vuosilta. Muutenkin mudi on, ensimmäisenä mainittuja lukuunottamatta, ollut varsin pätevä viime päivien treeneissä. Varsinkin sen jälkeen kun hermostuin.


Romppa Pomppukoira on ollut superhieno toko-talmaatti mutta ei ollakaan tehty mitään kauhean vaikeaa :D Silloin on tietty helppoa olla taitava. Seuraamisessa Roo on alkanut oppia pitämään ja korjaamaan itse paikkaansa vaikka olisi lelupalkka = intoa herkästi enemmän kuin taitoa jolloin pilkku kaahottaa ja irtoaa sivulle (ja joskus eteenkin). Kun askel tai muutama korrektissa paikassa saa patukan lentämään niin ehkä seuraaminen alkaa pysyä paketissa ilman että tarvitaan nameja rauhoittelemaan tilannetta. Takapäänkäyttöön olen tosi tyytyväinen etenkin kun kyseessä on valtamerilaiva Rohan, me ei kumpikaan tiedetä miten se kykenee tuollaisiin suorituksiin sekoamatta jalkoihinsa (ainakaan ihan aina).

Paikallamakuut on menneet hienosti, ääntely on nyt tosi pientä. Ihan nolla olisi tietysti optimaali mutta jo se että se ei huuda ihan suoraa kurkkua vaan päästää vain satunnaisia vinkauksia ja joikauksia on suuri voitto. Se on myös pysynyt tosi hyvin ja laitoin sillekin Maxin viereen makaamaan jotta se ehkä ymmärtää että siitä ei nousta vaikka vieruskaveri nousisi, kävisi puskassa kusella, koettaisi alkaa leikkimään kunnes mieleen tulee että nii joo oltiin tekemässä jotain ja palaa paikalleen makaamaan namien toivossa...

Hypyssä on joku klikki pilkun päässä auennut, toivottavasti se nyt pysyykin tällaisena! Roo lähtee hypylle paljon varmemmin kuin ennen, pitää olla vaan tarkkana koska se aika helposti ottaa minkä tahansa äännähdyksen tai käden minimalistisen heilautuksen hyppy-käskynä... Hypättyään se on ihan MÄ OON PARAS!!!! Joten ihan sama, puututaan yli-innokkuuteen joskus jos homma leviää ihan käsistä, en nyt halua rikkoa talmataliaisen uskoa omaan parhauteensa millään nipottamisella. Ja ei se (vielä) varasta niin kauan kun en anna sille mitään epämääräisiä "merkkejä" ja muistan ääntää hyyyvin selvästi jos aion sanoa jotain muuta kuin hyppy :P

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Juhannus-tokoa


Höyrypään kanssa aloitettiin parin minuutin piilossa paikallamakuulla, vaklasin sitä auton takaa. Muuten hyvä mutta jouduin käskemään sen takaisin maahan kun se alkoi rapsutella jotain hyttystä. Hauru on tosi herkkä hyönteisille (no mille se nyt ei ole, mokoma nössö :p ) ja pitäisi muistaa aina laittaa sille kunnon hyttysmyrkkypilvi leijumaan turkkiin.

Seuraamista, ihan normiHaurua eli sellaista pikkusievää, samoin kaukot. Nouto oli myös normiHaurua, ekalla kerralla se juoksi kapulan ohi haistelemaan jotain hajua, karjaisulla palautti hyvin ja oli ihan sen näköinen että vähänkö olin taitava kun toin tän :D Tokalla se lähti moikkaamaan yleisöä kapulan nostamisen sijasta, korjasi taas karjaisulla. Kolmannella se viimein tarttui kapulaan ilman mitään lisänumeroita mutta palautus oli vähän sellainen no siin on kapulas, onko hyvä nyt kysynpä vaan? Mulla on kaksi noutovammaista, toinen osaa mutta ei halua ja toinen haluaa mutta ei osaa.


Rohanin kanssa yritettiin vääntää pallonoutoa, paremmin se menee kuin aikaisemmin mutta ei silti mitenkään hurjan hyvin. Silti alan varovasti alan uskoa että ehkä se jonain päivänä vielä oppii noutamaan? Täyskäännöksiä vasemmalle ja muutenkin tekemiseen keskittymistä, täykkärit ei onnistu jos pilkku seuraa pää pilvissä mutta ne olikin nyt tosi hienoja. Liikkeestä maahanmenemistä kun se oli niin vaikeaa siellä kentällä, nyt meni ihan OK joskin Roo välillä ennakoi että heitän palkan ja pitäisi olla tarkempi ettei vahingossakaan palkkaa sitä silloin :/ Onko muuten kumma jos se ei mene kuin puoliksi maahan?? Roppakaupalla miinuksia ohjaajalle tästä aiheesta. Luoksepäästävyyttä, veljeni kopeloi sen naamaan ja ikäänkuin katsoi hampaat, ekalla kerralla Roo ei ihan ollut kartalla siitä mitä tehdään mutta sitten pari hyvää toistoa.

Paikallamakuu, kävin palkkailin säännöllisesti eikä otettu välimatkaa kun ympärillä oli kaikkea hälinää: huutavia ja juoksentelevia ihmisiä, autojen ovien paiskontaa yms. taitava talmataliainen selvästi muisti että pitäisi pysyä katsekontaktissa vaikka ei se siinä ihan täydellisesti onnistunutkaan.

torstai 21. kesäkuuta 2012

Kentällä


Oltiin niin edistyksellisiä että mentiin koirakerhon kentälle tokoilemaan, taas Rohanin kanssa kun mietin ettei siellä kuitenkaan ole ketään muita jolloin Haurulle ei siitä reissusta ole senkään vertaa hyötyä. No yksinään sitten oltiinkin mutta Rohanille on ihan hyvästä jo sekin että treenaillaan vähän vieraammilla paikoilla (vaikka käytiinhän me viime kesänä kentällä ihan ahkeraan) ja se saa nähdä taas pitkästä aikaa ihan oikean hyppyesteen eikä aina näitä viritelmiä :P

Aloitettiin sitten sillä hypyllä, sen varalta että jos joku tuleekin paikalle. Se olikin päivän parasta antia, Roo lähti reippaasti esteelle ja hyppäsi, ihan ekalla ja ilman että etukäteen näytin estettä sille :) Hyvä pilkkukoira! Pallo tietenkin palkaksi, sitten tehtiin vielä kerran koko liike ja hienosti meni.

Seuraamista, oli ihan ok mutta molemmilla taisi olla aika kuuma auringon paahtamalla hiekkakentällä ja se paras fiilis oli tiessään. Seuraamisen lomassa pari kertaa pyysin Rohania irtoamaan hypylle ja sen se teki hienosti. Vasemmalle käännökset sensijaan olivat todella huonoja ja muutenkaan Roo ei ollut niin skarppina mitä toivoisin. Kontakti kyllä pääsääntöisesti pysyi ja nenä ei painunut maahan.

Liikkeestä maahan ei onnistunut ollenkaan, ei voi mennä maahan syystä Ö. Tätä jouduttiinkin sitten hinkkaamaan aika pitkään ennenkuin tuli onnistuminen.

Paikalla makuu, olin noin 20 askeleen päässä, aikaa reilu minuutti kun jossain lähistöllä alkoi haukkua koira ja päätin lopettaa kun ollaan voiton puolella. Hyvän näköisesti Roo pysyi ja en ainakaan kuullut että se olisi huutanut.

Ennen kotiinlähtöä käytiin katsomassa agi-esteitä, lähinnä matalahkona ollutta A:ta, mutta pupu meni pöksyyn kun olisi pitänyt nousta maan yläpuolelle. Ei väkisin sitten, varsinkaan kun ei ole ketään auttamassa ja varmistamassa ettei pilkku pääse putoamaan, palkkasin vain muutaman kerran siitä että seisoi etujalat esteellä. Ensimmäinen tällainen koira jonka olen omistanut, kaikki muut ovat olleet rämäpäisempiä eivätkä ole pelänneet edes keinua. En silti epäile etteikö Rohanille noita pystyisi opettamaan, vaikka se keinu voisi kyllä olla melko haasteellinen.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Eläinkohtaamisia



Rohanin kanssa matkalla tokoilemaan kohdattiin akita isäntineen joiden kanssa jäätiin juttelemaan hetkeksi. Tai no koirat ei kauheasti jutelleet vaikka Rohan ensin vähän haukkui kun sitä jänskätti. Akita ei ollut yhtään tunkeileva ja olikin kuulemma 10 vuotias ja leppoisa tyyppi, joten hetken emmittyään ja mölistyään Roo uskalsi mennä haistamaan vähän lähempää ja huomasi että se oli ihan vaaraton vaikka Roo ei tuollaista olekaan ennen nähnyt. Vähän sitä piti sitten nuoren miehen mielistellä vanhempaa narttua(?) pesemällä sen huulet ja matelemalla jaloissa. Juteltiin tosiaan tovi ja akita pisti maate Rohanin puuhaillessa omiaan, mies sai tietenkin pusuja ja päällehyppimistä joltain tuhmalta dalmatiankoiralta.

Tässä välissä tehtiin BHn tottis mitä nyt seuraamiskaavio vedettiin läpi vain kerran ja osiin pilkottuna. On siinä aika tavalla seuraamista! Rohku teki kaiken tosi hienosti, seuraaminen oli hyvää ja useamman minuutin paikallamakuu (joskaan ei BH pituinen kuitenkaan) sujui hienosti ja Rohanin asteikolla levollisesti. Tuollaisissa paikoissa, missä ei ole oikeasti ketään mutta kuitenkin autoja menee ohi ja kuuluu koirien haukkua sekä ihmisten ääniä, on Roolle ihan riittämiin häiriötä paikalla makuuta ajatellen. Seuraamiset ja muut kuviot sitten onnistuu melkein missä vaan. Ja tällä kertaa valittiin sellainen parkkis missä kukaan ei voi livahtaa aidan taa järkyttämään pilkkua :p Kokeiltiin ensimmäistä kertaa jääviä niin että pysähdytään kun näin se kai nykyään tehdään, vähän tuntui oudolta sekä minusta että Rohanista mutta kai se on sitten olevinaan helpompaa.

Kotiin palattiin pienen lenkin kautta ja törmättiin niihin samoihin koiriin jotka nähtiin Haun kanssa muutamia päivä sitten, ainoastaan nyt ne olivat irti. Tulivat kunnon rähinällä iholle mutta eivät onneksi käyneet Rohaniin kiinni tai onnistuneet provosoimaan sitä, hienosti Roo malttoi katsoa mitä tapahtuu eikä reagoinut turhaan uhkaavaan tilanteeseen vaikka pilkku näyttikin aika valmiilta puolustamaan itseään jos tarve vaatii. Ja onneksi ei ollut Hauru mukana, tiedä taas mitä siitäkin olisi tullut... Ehkä koirat olisivat miettineet kaksi kertaa ennenkuin lähestyvät sitä mutta jos eivät niin... Täällä tulee niin usein näitä irtokoira-kohtaamisia että välillä mietin että pitää pysytellä jatkossa suosiolla joissain koirasosiaalisissa roduissa jotka on niin isoja ettei tarvitse ihan niin paljoa pelätä että ne menee rikki. Tähän asti meillä on ollut sillä tavalla hyvä tuuri että ne koirat jotka eivät syystä tai toisesta ole Haurua pelästyneet ovat olleet sitä selkeästi pienempiä ja päätyneet ottavaksi osapuoleksi.

Koirien palattua omistajansa luo kohdattiin vielä kissa tienreunassa. Rohanista se oli aika kiinnostava ja kissaa olisi voinut mennä katsomaan lähempääkin mutta heti kun Roo kurkotti vähän kaulaansa kissan suuntaan, se murisi ja köyristi selkäänsä. Ei väkisin, ajatteli Romppa ja jatkoi matkaa. Fiksu poika :) Muutenkin se on kyllä niin tilanteen tasalla useimmiten, lukuunottamatta ehkä niitä hetkiä kun se murisee metallitynnyreille... mutta nehän tunnetusti syö talmaatteja :D Sitäpaitsi niitäkin se meni heti tutkimaan lähempää vaikka tynnyrit olikin aika epäilyttäviä ensinäkemältä. Mutta paljastui että ne olikin vaan jotain tylsiä ruostekasoja.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Bouvieteristä loppui veto?





Onks jotain valittamista, häh?

maanantai 18. kesäkuuta 2012

tyhmiä sattumuksia


Höyrypään kanssa ensiksi Siwalla tokoilemassa. Seuraamista ja kontakti-treeniä jossa Hau tsemppasi tosi hyvin vaikka piti vähän kytätä kaikkia tyhmiä ihmisiä. Pikkuhiljaa se alkoi rentoutua ja sitten tehtiin nouto... ehhehee muti juoksi kapulalle ja jäi sinne pälyilemään epäluuloisena. Lisäkäskyllä herra muti tarttui lopulta kapulaan ja toi sen pää köyryssä ja pudotti kapulan mun jalkoihin sen näköisenä kun joku olisi aikeissa just hakata sen tai jotain. Joopa. Otettiin vähän vauhtinoutoa, koetin innostaa sitä leikkimään ja havaitsemaan että kukaan ei nyt aio syödä pientä mudiraukkaa ja se kapula on ihan oikeasti nostettava. (Koska vaikka sillä on muitakin ongelmia niin Hau vaan inhoaa noutamista ja käyttää hyväkseen kaikki kepulikonstit luistaakseen siitä hommasta.) Lopetettiin heti kun alkoi näyttää edes jotenkin järkevälle. Tehtiin vähän temppuja ja muuta pientä joista Hau tykkää ja voi rentoutua kauhean traumatisoivan noudon päälle.

Kotiinpäin palatessa mopsin omistaja jutteli naapurin kanssa, Hau sanoi sille tietenkin mitä pärrrkelettä sä teet mun alueella???!!!! Mutta hiljeni huomautuksesta. Jäätiin siihen tekemään aluksi kontaktiharjoituksia ja sitten vaan hengailemaan. Voidaan olla tässä ihan rauhassa vaikka vieressä on koira ja ollaan melkein kotipihalla. Menikin tosi hyvin kunnes. Mopsin omistaja oletti että halutaan tavata ja toi koiransa liian lähelle ja Hauru sai ihan hillittömän raivokohtauksen. Jee. Koetin korjata tilannetta palkkaamalla mopsin rauhallisesta katsomisesta yms. heti kun välimatka oli taas Haurulle siedettävämpi mutta en sitten tiedä oliko tuosta loppujen lopuksi mitään iloa. Olisi se mopsin omistaja jäänyt edes siihen seisomaan ettei Hau opi että rähinällä noista pääsee eroon mutta täysin ymmärrettävästi tyyppi pelästyi Haurun raivaria ja en ehtinyt siinä alkaa mitään sille selittämäänkään kun piti saada kikkura takaisin ruotuun :/ 

Voisiko joskus seisoa edes vähän ryhdikkäämmin että saisi kivan rakennekuvan??

Kysyttiin että koska lähden Rohanin kanssa koirakävelylle? No ehkä sitten kun se on vanha ja viisas. (Eli ei koskaan? ;D ) Tiedän nimittäin että Rohanin kanssa koko lenkki menisi siihen että minun pitäisi estää sitä kävelemästä keskellä autotietä, peltoa tai melko koiravastaisen naapurimme pihaa ja idea vesittyisi. Hauruakin jouduin välillä ohjeistamaan mutta se kuitenkin pääasiassa tietää että nuo on kiellettyjä asioita. Roo... ei oikein tiedä. Tai ehkä ennemminkin ei välitä tietää.

Rohanin kanssa on tehty paikalla makuu joka päivä jossain pienessä häiriössä, muuten on mennyt hyvin mutta kun oltiin koulun parkkiksella jotain poikia tuli mölyämään pensasaidan taakse ja Roota alkoi pelottaa joten se tuli minun luo turvaan. No ei ollut Roon vika vaikka hölmöä, miksi sen pitää pelätä ihan tuollaisia tavallisiakin ääniä silloin kun se ei tiedä mistä ne tulee? Jos ne pojat ei olisi olleet aidan takana piilossa se olisi ehkä noussut silti mutta ei pelon vuoksi vaan siksi että se tykkää pussailla lapsia. Poikien lähdettyä otettiin uusinta joka meni hyvin eli sitä ei kuitenkaan se paikka itsessään alkanut pelottaa.

Pihatokoiltiin tänään niin että kylvin koko autokaistan täyteen nameja ja tehtiin seuraamista ja luoksetuloja. Yhden luoksetulon aikana se pysähtyi syömään nameja ja sai vähän palautetta mutta muuten tosi hyvin vaikka välillä se vähän vilkuili herkkuja. Paikalla makuu niiden namien keskellä sen aikaa kun tein sille hyppyrataa mutta ei Rohan edelleenkään nouse tuollaisissa jutuissa, olin hetken aikaa jopa poissa näkyvistä eikä mitään ongelmaa. Hyppyrata koostui vaikka minkälaisista esteistä, ekalla se ei taaskaan tajunnut hypätä mutta sen jälkeen se hyppäsi aina, ihan sama millainen este sen edessä oli. Ollaan hypitty luonnossakin vähän kaiken yli ja aina kuiskaan sille että seuraavaksi hypätään mutta ei se ainakaan vielä tunnu tajunneen vihjettä. Roo ei ole tuollaisissa jutuissa se penaalin terävin kynä että saa nähdä alkaako se ikinä tajuamaan.

Ja sitten se isoin läpimurto ikinä: nouto :D :D :D Ei ehkä pitäisi juhlia liian aikaisin mutta olen saanut Rohanin tajuamaan että voi samanaikaisesti sekä istua että pitää tennispalloa suussa!! VAAAUU!!! Se tarjoaa sitä nyt ihan itsekin vaikka välillä edelleen pallo putoaa kun on niin vaikea tehdä kahta asiaa yhtä aikaa. Mutta välillä onnistuu :D Tuntuu kuin olisi tapahtunut joku suurempikin ihme. Jos se oppii tennispallon kanssa tekemään tuon luotettavasti niin varmaan siitä pikkuhiljaa voidaan siirtyä muihin leluihin ja ehkä jopa noutokapulaan :D

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Hau kartturina


Tänään lähdin Haurun kanssa koirakävelylle kun nehän on vähän niinkuin muotiakin. Eli omistaja seuraa koiraa joka saa valita reitin ihan mielensä mukaan (paitsi tietenkin jos se meinaa tehdä jotain vaarallista tai muuten vaan sopimatonta). Mulla oli gps päällä mutta puhelimesta loppui akku joten en nyt just saa tietoja siitä ulos ja muutenkin siitä puuttuu loppu mutta arviolta kuljettiin n. 20 kilometriä ja aikaakin meni sitten sen mukaisesti, yli neljä tuntia taidettiin luonnonhelmassa tarpoa. Luulen että tämä harrastus sopii huomattavasti paremmin kaupunkimiljööseen, ei tarvitse ehkä miettiä että: kiva... nyt se hullu valitsi tien joka vie naapurikuntaan eikä siellä ole yhtään risteystä takaisin kotiinpäin...

Tarkempi selostus joka ei varmaan ole kauhean kiinnostavaa luettavaa:

Ensiksi Hauru päätti, hetken pohtimisen jälkeen, lähteä meiltä Siwalle päin eli Kaanaantieltä Oitintielle. Vähän mietin että millainenkohan lenkki tästäkin tulee kun herra pysähtyi kahden metrin välein esittelemään pontevuuttaan (eli kuopi maata takajaloillaan). Yleensä kiellän moisen jos se menee ihan noin yltiöpäiseksi ettei päästä ollenkaan eteenpäin mutta ei siis tänään. Jotenkin edettiin kävelytietä Suojärventielle jota pitkin lähdettiin tarpomaan vähän reippaammalla vauhdilla. Rientolan pihalla vähän kierreltiin, siellä on usein irtokissoja mutta kun niitä ei näkynyt jatkettiin matkaa. Susikoirakasvattajan talolla Hau halusi jäädä kyttäämään niitä häkeissään raivoavia koiria mutta ehdotin että jospa jatkettaisiin matkaa kuitenkin? Käytiin metsän puolella polulla jota nämä koirat jäljistä päätellen käyttävän ahkerasti, se oli Haurusta aika jännää ja piti mennä matalana ja haistella hyvin tarkkaan kaikki paikat. Lopulta Hau katsoi kuitenkin parhaaksi palata takasin tielle ja jatkettiin matkaa.

Yleensä me käännytään Haaralantielle mutta Hau jatkoi eteenpäin, sen jälkeen kun oltiin ensin tuijotettu nurmikkoa ajavaa miestä. Hetken mentiin eteenpäin tosi päättäväisesti kunnes Hau poikkesi, tasan yhtä päättäväisesti, metsään tien oikealle puolelle. En usko että ollaan tuosta ikinä menty. Alettiin lopulta lähestyä jotain peltoa mutta sitä ennen oli kaistale hakkuuryteikköä ja sitä Hauru painatteli ristiin rastiin ihan onnessaan. Voin sanoa että en ollut todellakaan yhtä onnessani, maasto oli melko hankalakulkuista, Hauru piti kovaa vauhtia yllä ja fleksi tarttui kokoajan johonkin kun en uskaltanut Haurua irtikään päästä kun en tiedä ihan tarkalleen miten tuolla on taloja. Onnistuin pludaamaankin kun en havainnut maaperän kosteutta ennenkuin puoli jalkaa upposi mutaan... Lopulta, luojan kiitos, Hauru sai tarpeekseen hakkuualueen siksakkaamisesta ja lähti menemään taas kohti Suojärventietä.

Tulimme tielle juuri siitä kohtaa, mistä lähtee ilmeisesti nimetön metsätie kohti mm. Siperiaa. Ihan oikeasti. Hetken pyörittiin jonkun pihan tuntumassa mutta en antanut Haurun mennä pihalle joten lähdettiin sille metsätielle mutta melko pian Hau poikkesi taas metsään, tällä kertaa vasemmalle. Metsässä mentiinkin sitten ihan hurjaa kyytiä ja suunta vaihtui ihan antaumuksella joten menin aika sekaisin siitä että mitä me siellä oikein puuhattiin. Ainakin kiipeiltiin kaatuneiden puunrunkojen yli, Hauru pyöri jollain jäkäläaukealla niin että siitä tuli ihan vihreä ja kaikkea muuta mistä meikä taas kiittää. Jotenkin päädyttiin takaisin sille metsätielle, lähelle Iso-Saikaria ja jotain kesämökkiä. Lähdimme tietä eteenpäin kunnes Hauru pyräytti lentoon tienlaidasta jonkun ison kanalinnun ja olisi halunnut rynnätä sen perään mutta en antanut. Hauru ei halunnut valita mitään muuta suuntaa joten pakotin sen jatkamaan tietä kun sinne se oli ollut menossa ennen sitä lintua. Metsästämään mä en nyt rupea enkä myöskään aio minkään linnun perässä sinne Siperiaan eksyä, kiitos vaan. Lopulta Haurukin unohti linnun ja jatkettiin taas mutiaisen opastuksella. Varsinainen metsätie loppui mutta se jatkui polkuna jota Hauru lähti seuraamaan ja pian levenikin traktorin jäljiksi. Jotain peltoakin siellä näytti olevan ja metsässä jotain pellon kääntämistyökaluja tai jotain, ei mitään hajua. Niistä jokaista Hauru tutki tarkkaan, ehkä se ymmärtää niistä enemmän kuin minä.

Lopulta tultiin Lassilantielle ja siitä Hauru lähti reippaasti Oitintietä päin, tästä me kävellään muutenkin tosi usein. Tuijotettiin hevosia, koiria ja jotain miestä matkalla ison tien varteen. Oitintiellä Hauru kääntyi Sälinkäätä kohti ja hienosti kulki reunassa. Yhden talon pihaan se olisi taas halunnut mutta en antanut joten Hau kääntyi Vähäkyläntielle. Tälläkin tiellä tuijotettiin pihalla hommailevaa miestä, hevosia ja koiria. Hauru mietti kääntyisikö metsään yhden polun kohdalta, mistä me usein mennään, mutta lopulta jatkoi tietä pitkin. Kimparintiellekin se mietti ja kääntyi, sitten kääntyi takaisin ja lopulta tuli minulle marmattamaan. Sanoin että valiit nyt vaan mihin mennään, ei aina minun tarvi päättää. Jatkettiin pohdintojen jälkeen Vähäkyläntietä kotiin päin. Tien alta menevässä ojassa Hau kävi uimassa ja vietettiinkin siellä pitkän aikaa kahlaillen, ei armoa minulle joten yritin hyppiä kivien ja rantojen avulla Haurun perässä kun se kahlaili. Lopulta Hau hieman oikaisi metsän läpi hiekkakuopalle joka on tien varressa myöskin. Hauru lähti kapuamaan hiekkakuopan reunaa ja mietin jo että tuosta en kyllä pääse perässä edes konttaamalla mutta onneksi Hauru itsekin päätti ettei sittenkään ja palattiin tielle. Risteyksestä jatkettiin Vähäkyläntietä kunnes tultiin maataloon missä asuu rottweiler. Se ei ollut nyt pihalla mutta  aika kauan Hau varmisteli asiaa ennenkuin se uskalsi mennä ihan vähän pihan puolelle ja pontevasti potkia hajujälkensä jokaiseen ilmansuuntaan. Siitäs tiedät kuka on kingi, senkin tyhmä rotikka! Jatkettiin tietä eteenpäin ja katseltiin jotain ihmisiä pihatöissä. Yksi koira, joka on usein pihalla haukkumassa ei ollut siellä ja Hau olisi halunnut mennä sinne mutta en antanut, ei vaan voida mennä kenenkään pihoille tallustelemaan, joten matka jatkui.

Tikkatieltä Hau käntyi onneksi kotia kohti mutta Kaanaantiellä mudi kääntyi väärään suuntaan eli lenkki jatkui. Väärällä puolella tietä, kaikenlisäksi! Tuhma muti mutta sentään se kulki reunassa. Ohitettiin ensimmäinen Järvikulman risteys mutta toisesta käännyttiin. Meitä vastaan tuli pari koiraa joten Hauru menetti vapautensa hetkeksi, sitten jatkettiin Järvikulman lenkkiä eteenpäin kunnes tultiin taas Kaanaantielle. Tästä käännyttiin kotiinpäin. Hau olisi halunnut poiketa venerantaan mutta en antanut koska siellä oli nome treenit (tai ihan oikeita metsästäjiä mutta ei kai nyt saa mitään metsästää?) ja lisäksi ei päästäisi ikinä sieltä pois :p Annoin kuitenkin Haurun käydä ajamassa naakat pois pellolta, se on Haurusta ihan parasta ja minusta melko vaaratonta kun naakat ehtivät kyllä hyvissä ajoin pois mustan, huutavan ohjuksen tieltä. Käännyttiin Kartanontielle mutta kartanolla mun oli pakko laittaa lenkille loppu sillä Hau olisi halunnut mennä rantaan ja luultavasti sieltä Lukolle ja halusin kotiin vielä tämän vuorokauden aikana...

Ensikerralla vedenpitävät kengät mukaan! Ja ehkä eväät... Haurukin on vähän sen näköinen että on tullut seikkailtua, se on aivan takiaisten, risunkappaleiden ja erinäisten siementen peitossa :D Menee siis harjaushommiksi, onneksi sillä on sentään lyhyehkönä tuo turkki.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Tennispallo

Tällainen balleriinakoira on nyt ilmoitettu "Onko koirastasi suojeluun?" tapahtumaan :D Minun mielestä ei todella ole mutta saadaan ehkäpä jotain vinkkejä sen leikkimisen kehittelyyn.

Näköjään mä postaan nyt ihan urakalla kun kerta aloitin mutta tää on viiminen tänään... ehkä :p Romppaisen kanssa tokoiltiin pallo-palkalla ja se on Roon mieleen :) Vaikka se leikkii taisteluleikkejäkin enemmän kuin mielellään niin jahtaamisjutut on kuitenkin sille se paras palkka mutta kun palautusongelmien vuoksi ei olla sitä paljoa käytetty. Tänään pilkku kuitenkin taas kiikutti hienosti tennispallon jos ei nyt ihan käteen asti niin ainakin sen verran lähelle että sen saa helposti nostettua :D Oli kivaa kun tyyppi oli ihan tohkeissaan ja esitti parasta osaamistaan, jopa paikalla makuussa!

Kaksi minuuttia niin että kävin välipalkkaamassa ensimmäisen puolen minuutin jälkeen kun pilli pysyi melkein kokonaan kiinni ja levottoman hösäämisen sijasta pilkku makasi tarkkaavaisena mutta ei sen näköisenä että nousee hetkellä minä hyvänsä. Tää muutenkin toimii taas vaihteeksi aika hyvin, meillä on linjana nyt se että en palkkaa Rohania melkein ollenkaan paikallamakuusta, vähän vain silitän ja rauhoittelen sitä ja tuo liike on nyt vaan tehtävä ja siellä maassa on pysyttävä, ei muttia. Minkäänlainen ajatus esim. ruokakupista odottamassa tai pallosta taskussa kiihdyttää ja aiheuttaa mölyämistä. Vielä kun pilkun saisi olemaan edes puoliksi näin levollinen kun ympärillä on muita ihmisiä.... mutta kyllä se siitä, luulisin. Muuten katsoisin Roon olevan ihan koevalmis, palkkaamattomuutta pitää vielä treenailla mutta eiköhän se siitä. Ja mennä paikkoihin missä on kaikkia kivoja hajuja, haistelu on ISO ongelma jos pilkku ei syystä tai toisesta ole ihan täysillä mukana hommissa. Onneksi sentään sen virittely on miljoonasti helpompaa kuin Haurun mutta jos se epäonnistuu niin ihan turha kuvitella että talmaatti viitsii keskittyä johonkin tylsään ohjaajaan kun elämässä on niin paljon kaikkea muutakin jännää.

Vauhti


HauvaHaasteessa aiheena vauhti. Meillä Rohan on ehdottomasti se vauhdikkain otus, avoimilla alueilla se juoksee päättömänä ympyrää, lenkillä se juoksee tietä edestakas kun minä en kävele tarpeeksi nopeasti tai painattelee metsässä niin että tanner tömisee. Hauru ja Max yleensä innostuvat juoksemaan kunnolla vain jos on joku hyvä syy, niinkuin keppi.



Tuijottajat

Joskus kun me tokoillaan koiruuksien kanssa tuossa pihalla, tulee sellainen outo tunne että meillä on yleisöä... Melko varmuudella katit osaisi suorittaa kaikki liikkeet ihan oikeaoppisesti, sen verran intensiivisesti ne istuu ja tuijottaa meidän koulutushetkiä. Mutta ei ne ikinä alentuisi tekemään mitään tottelevaisuuteen viittaavaakaan.


keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Liikkeitä mitä ei osata

Pientä päivitystaukoa ollut kun oli mm. GW2 beta taas ja muuta kiirettä mutta poitsuille kuuluu hyvää. Haurun iho on ihan terveen näköinen ja pikkuista sänkeä kasvaa jo kaljuuksi vedettyyn länttiin eikä ontuminen ole palannut. Rompalle pitäisi nyt oikeasti opettaa että se ei saa käyttää hampaita ihmisiin edes leikillä. Roo hammastelee ihan surutta tietynlaisten leikkien lomassa ja vaikka sillä ei ole mitään tarkoitusta vahingoittaa niin se sattuu silti ja voinee olla vaarallistakin ainakin jos se leikkii jonkun sellaisen kanssa joka ei ole tietoinen tästä taipumuksesta. Rohan on kuitenkin huomattavan vahva otus eikä sitä ihan niin vain työnnetä pois jos innostunut pilkku päättää hypätä niskaan ja "purra" mistä kiinni sattuu saamaan.


Roon käsitys noudosta...


Tasapuolisuuden vuoksi Höyrypää löytää ruudun kulmamerkin :P

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Maxamakkara vanhenee

Max täytti eilen 8 vuotta, kasvattaja taas muisti herraa onnitteluilla kun meillä synttärit tavalliseen tapaan olisi muuten menneet ihan ohi. Tosin eipä Max kaikesta huolimatta järjestänyt kauhean hurjia juhlia kun sää oli niin huono ettei viitsitty mennä uimaankaan. Rain check!

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Moira ja Rohan ne yhteen soppii...

Salakuva

...ainakin Moirainen mielestä :p Moira on keksinyt että tässä talossa on sittenkin joku joka jaksaa seurustella Moikun kanssa 24/7! Raidallinen kehräyskone kulkee Roon perässä osallistumassa tai nukkuu sen vierellä aina kun tyhmä minä olen hätistänyt Moiran kimpustani. Olen koettanut tarkkailla häiritseekö Moira Rohania ja Rohan ei vaan voi/ kehtaa/ osaa sanoa sille mitään mutta ei, ainoastaan silloin kun Roo kävellessään kompastelee jaloissa pyörivään kissaan se tuntuu edes pienesti ärsyyntyvän itsepintaiseen ihailijaansa. Rohanilla on ihailtavan pitkä pinna koska Moiraine on todella ärsyttävä, sanoo talon kaikki muut asukkaat. Mutta Rohan on toisaalta myös jossain määrin läheisriippuvainen, vaikkei läheskään niin pahasti mitä Moiraine, joten sinänsä ei mikään ihme että pilkku tykkää kun on viimeinkin joku jonka kanssa voi näitä taipumuksia toteuttaa.

Haurun jalalle kuuluu hyvää, ei ole ontuminen palannut :) Tosin sen hot spotille ei kuulu ihan niin hyvää joten sairasloma jatkuu edelleen ja kiristää mudin pinnaa. Olikohan eilen kun Hau meinasi pölläyttää Maxin kun Max hidasteli oviaukossa osaamatta päättää tulisiko sisään vai menisikö ulos ja Hau ei mahtunut ohi. Moiraine päätti että hän ainaskin menee ulos ja livahti Haun jalkojen välistä terassille, huomasi että ulkona sataa enpä ehkä menekään... vai menenkö... Hieman vaarallista Moiralta jäädä siihen seisomaan mutta Hau hienosti imaisi kaikki turpaanveto- ajatukset sisäänsä kun se huomasi että kissa rynnisti tulilinjalle. Ja eiköhän me kohta päästä lenkkeilemään ihan kunnolla ja Hau saa purkaa energiansa johonkin sallittuun toimintaan. Hot spot on ainakin vielä tänään sen verran kipeä, vaikkei se varsinaisesti liikuntaa estäkään, että parempi ehkä ottaa vähän rennommin ja jättää isommat riekkumiset vielä hetkeksi pois ohjelmistosta. Ja jalallekin tietenkin parempi että varovaisesti aloitellaan liikkumista eikä mutiainen pääse heti ensimmäisenä rikkomaan itseään uudestaan jollain sekopäisellä hiekkakuoppa-rallilla.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Voihan muti

Hau eilen

Hau tänään

Huomasin että Haurulle on taas kehittymässä (tai on jo kehittynyt mutta se ei ole vielä kauhean paha) hotspot joten turkki sai lähteä. En tykkää :( Mutta minkäs teet. Uiminen ei vaan sovi Haurulle, sillä on niin älyttömän paksu turkki (vaikka sekä furminaattori että coat king heiluu ahkerasti) että bakteerit pääsee muhimaan vaikka turkkia yrittää pitää puhtaana ja kuivata uinnin jälkeen. Seuraavana kesänä vedän siltä karvat varmaan ihan suosiolla tai/ja jos lyhyt turkki ei auta niin Haurun uimiset jää sitten siihen. Harmi kun Haurusta on tullut suuri... ei voi ehkä sanoa vesipeto koirasta jota uiminen kuitenkin pelottaa mutta jotain sellaista kuitenkin. Se yrittää aina kääntyä rantaan päin ja on ihan myrtynyt jos sanon että nyt mennään jonnekin muualle. Rannalta se ei lähtisi ollenkaan, pitää heittää vielä yksi kerta ja sit yksi ja sit vielä yhden kerran ja :D Huomenna on eka päivä kun Hau ei saa kipulääkettä jalkaansa joten jännätään jatkaako se ontumista. Ja toivotaan että hotspot parantuisi nopeasti, olisi huomattavan kiva jos herra mutiainen olisi tänä kesänä terve eikä tarvisi taas vaan kökkiä kotona. Ja harmi mun nättiä poikaa, vaikka sivuutettaisiin trimmaajan olemattomat taidot niin onhan se paljon komeampi turkkinsa kanssa.