perjantai 29. kesäkuuta 2012

Lisää tokoilua


Tässä päivänä eräänä vanhemmat hankki sellaisen valtavan, muovisen uima-altaan jonka kokoamisessa tarvittiin minun apua. Ja kun portti toiselle pihalle oli kerran auki niin myös Haurun apua. (Ei nyt puhuta siitä että portti oli auki kun minun olisi vaikea mennä suljetun portin läpi ja joku musta olento livahti jalkojen välistä.) Vanhemmat oli sitä mieltä ettei Haurusta ole kuin haittaa mutta hei, se on kuitenkin ihan kohtuullisesti koulutettu koira vaikka se onkin vähän... ööö... Höyrypää. Aluksi käskin mutin maahan seuraamaan kasaamista, kaikki blogin lukijat varmaan jo tietää sen varastelu-taipumuksista :D Hienosti se siinä malttoi ollakin mutta hyttysiä oli niin paljon että lopulta vapautin mudin ennenkuin se on ihan syöty. Uima-altaassakin oli jo seinät niin ei kai se ihan kauheaa vahinkoa saa aikaiseksi?

Ja ihan kiltisti se olikin, muti kehitteli kaikkea jännää puuhattavaa ja mm. kävi isossa pahvilaatikossa mökkeilemässä. Hau tosin löysi löysi grillaamisen jälkeen ulos unohtuneita roskia ja levitti ne pitkin poikin kun roskien seassa ei ollut mitään mikä olisi miellyttänyt mudin herkkiä makunystyröitä (esim. makkara on vaan niin yök). Häntä vaan heilui kun ehdotin ettei ihan joka roskaa välttisti tarvisi maistaa kun ne on kuitenkin kaikki pahaa, kuulee muttei kuuntele. Mutta en sille siitä sanonut sen kummemmin kun roskien seassa ei ollut mitän vaarallista ja pitäähän toisen saada välillä toteuttaa itseään? Vai?

Toko-puolella Haun kanssa on tahkottu pääasiallisesti noutoa ja luoksetuloa. Noudossa se kapula on ihan oikeesti tuotava ja luoksetulossa olisi suotavaa kuunnella mitä sanotaan eikä päättää tehdä stoppia mudin itsensä parhaaksi katsomassa paikassa riippumatta siitä missä kohdassa minä haluaisin sen tapahtuvan (tai ei stoppia ollenkaan jos tehdään läpijuoksua). Lopulta ärähdin sille jolloin korvat aukesi kuin taikaiskusta ja kyllä-mä-tiedän-ite-paremmin alkoi ottaa ohjeita vastaan huomattavasti tehokkaammin. Blaah. Ei kai mudeista ihan turhaan sanota että ne on ravistettava ennen käyttöä mutta kun haluaisin että se toimii koska se on kivaa ja kannattavaa :/ Ei se suuttumisesta yhtään itseensä ota tms., kunhan vaan alkaa ottaa hommat tosissaan mutta ei ole se tyyli millä minä tykkään tehdä.

Piilossa paikallamakuu ollaan tehty joka päivä, kerran Makkara oli häiriökoirana. Max nousi melkein heti kun menin piiloon (Maxiin voi aina luottaa näissä hommissa) ja häippäsi jonnekin sivummalle haukkumaan ja leikkimään omiaan. Hienosti Hauru pysyi mutta se tietääkin tämän ohjelmanumeron jo useilta vuosilta. Muutenkin mudi on, ensimmäisenä mainittuja lukuunottamatta, ollut varsin pätevä viime päivien treeneissä. Varsinkin sen jälkeen kun hermostuin.


Romppa Pomppukoira on ollut superhieno toko-talmaatti mutta ei ollakaan tehty mitään kauhean vaikeaa :D Silloin on tietty helppoa olla taitava. Seuraamisessa Roo on alkanut oppia pitämään ja korjaamaan itse paikkaansa vaikka olisi lelupalkka = intoa herkästi enemmän kuin taitoa jolloin pilkku kaahottaa ja irtoaa sivulle (ja joskus eteenkin). Kun askel tai muutama korrektissa paikassa saa patukan lentämään niin ehkä seuraaminen alkaa pysyä paketissa ilman että tarvitaan nameja rauhoittelemaan tilannetta. Takapäänkäyttöön olen tosi tyytyväinen etenkin kun kyseessä on valtamerilaiva Rohan, me ei kumpikaan tiedetä miten se kykenee tuollaisiin suorituksiin sekoamatta jalkoihinsa (ainakaan ihan aina).

Paikallamakuut on menneet hienosti, ääntely on nyt tosi pientä. Ihan nolla olisi tietysti optimaali mutta jo se että se ei huuda ihan suoraa kurkkua vaan päästää vain satunnaisia vinkauksia ja joikauksia on suuri voitto. Se on myös pysynyt tosi hyvin ja laitoin sillekin Maxin viereen makaamaan jotta se ehkä ymmärtää että siitä ei nousta vaikka vieruskaveri nousisi, kävisi puskassa kusella, koettaisi alkaa leikkimään kunnes mieleen tulee että nii joo oltiin tekemässä jotain ja palaa paikalleen makaamaan namien toivossa...

Hypyssä on joku klikki pilkun päässä auennut, toivottavasti se nyt pysyykin tällaisena! Roo lähtee hypylle paljon varmemmin kuin ennen, pitää olla vaan tarkkana koska se aika helposti ottaa minkä tahansa äännähdyksen tai käden minimalistisen heilautuksen hyppy-käskynä... Hypättyään se on ihan MÄ OON PARAS!!!! Joten ihan sama, puututaan yli-innokkuuteen joskus jos homma leviää ihan käsistä, en nyt halua rikkoa talmataliaisen uskoa omaan parhauteensa millään nipottamisella. Ja ei se (vielä) varasta niin kauan kun en anna sille mitään epämääräisiä "merkkejä" ja muistan ääntää hyyyvin selvästi jos aion sanoa jotain muuta kuin hyppy :P

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti