maanantai 16. heinäkuuta 2012

11 kysymystä



Laura haastoi vastailemaan kysymyksiin ja sehän sopii.

1. Kerro kuinka sinusta tuli koiranomistaja. 
Tartunta on saatu jo lapsena, vanhemmat on eläinihmisiä joten meillä on ollut mm. kissoja ja hevosia. Joskus 90- luvun alussa tuli 2 tanskandoggia vuodeksi hoitoon ja tämän kokeilun jälkeen vanhemmat ottivat kaksi doggipentua ihan omaksi. Siitä he hurahtivatkin koiriin ihan totaalisesti ja ovat kasvattaneet muutaman doggipentueenkin, mukaanlukien myös ensimmäisen oman koirani Avallonin (ja paria vuotta myöhemmin Ambaran). Minulla itselläni oli monenlaisia, säännöllisesti vaihtuvia haaverotuja (mitä nyt voi lapselta odottaa) mutta tanskandoggi ei tainnut yleensä kuulua ainakaan kärkipäähän. Harlekiiniä en ainaskaan halunnut, kirjavat koirat on rumia. Enkä narttua. Ja pentueestaan Avallon, joka erottui muista pennuista selkeästi jo 5 viikkoisena hieman erikoisen luonteensa puolesta, oli se kaikkein vähiten oma suosikki. Teinin pää taisi kuitenkin kääntyä nanosekunnissa siinä vaiheessa kun sanottiin että tämä, ota tai jätä :D Hyvä koira Avallonista lopulta tuli ja se opetti paljon vaikka helpompi luonne olisi kenties ollut parempi ensikoiraksi.

2. Miten päädyit nykyään harrastamiesi lajien pariin? 
Koirien kouluttaminen on minusta ollut kiinnostavaa niin kauan kuin muistan. Yksi perheemme koirista oli kodinvaihtajana tullut wsspanieli Calle jolle oli opetettu kaikenlaista sen edellisen omistajan toimesta. Sitä me siskoni kanssa "koulutettiin" tokoon ja kun vanhemmat alkoivat olla aika tiiviisti mukana koiraharrastuksessa ja doggiyhdistyksessä päästiin (ja välillä jouduttiin) myös kaikenlaisiin tapahtumiin mukaan tutustumaan juttuihin. Ensimmäisten koirieni kanssa en kuitenkaan varsinaisesti harrastanut mitään mutta Maxin kanssa sitten onkin käyty läpi varmaankin kaikki koiralajit mitä nyt Suomesta muutama vuosi takaperin löytyi, varsinaisia metsästys- juttuja ja suojelua lukuunottamatta. Minusta kaikki on ollut hauskaa ja kiinnostavaa joten lajit on valikoituneet pääasiallisesti koirien mieltymysten mukaan vaikka se, että asun melkein huitsin nevadassa ilman autoa, rajoittaa sellaisten lajien säännöllistä harrastamista missä tarvitaan paljon välineitä (agility) tai muita ihmisiä (haku).

3. Mitä lajia haluaisit kokeilla tai opetella (jos sinulla olisi erilainen koira)? 
Yllä taisikin tulla jo selitettyä että kaikkea on oikeastaan jo tullut vähintään kokeiltua, sen puoleen ei ole mitään erityisiä haavelajeja. Suojelukin voisi olla ihan kiinnostavaa mutta en ole täysin vakuuttunut että minusta olisi siihen vaikka olisi millainen koira...

4. Montako koiraa on maksimi? 
Minulla on ollut parhaimmillaan neljä koiraa ja kyllä niiden kanssa pärjäsi ihan hyvin mutta ei se ideaalia ollut. Haluan käydä koirieni kanssa säännöllisesti lenkeillä ihan kahden kesken ja muutenkin puuhastella niiden kanssa ilman laumaa ja neljän kanssa se tuntui toisinaan vähän rasitteelta. Nyt on kolme ja se on ihan passeli luku. Eli neljä on ehdoton maksimi, mieluummin ei kyllä kolmea enempää.

5. Uros vai narttu? 
Uros. En oikein tiedä edes miksi mutta en näillä näkymin tule enää narttua tietoisesti ottamaan. (Jos meille jatkossakin jostain vaan jotenkin kummasti ilmestyy kodinvaihtajia niin ne saattaa tietty olla mitä vaan...)

6. Mikä on ollut vaikein liike/osasuoritus/ohjaus/tms opettaa koiralle? 
Rohanin nouto. En ole ikinä eläissäni joutunut niin montaa kertaa menemään ns. kulman taakse rauhoittumaan kuin mitä opettaessani noutoa talmatollolle. Ja sehän ei sitä vieläkään osaa...  Mutta se osaa jo juosta heitetyn pallon perään, tuoda sen minulle ja mahdollisesti jopa istuutua luovutusasentoon ilman että pallo oho vaan putoaa maahan tai talmaatti sinkoaa kesken kaiken jonnekin puuhailemaan omiaan *headdesk* Mutta siis aivan valtava läpimurto ja varmaan se jalostuu joskus noudoksi. Ehkä. Ainakin tämä koettelemus toivottavasti jalostaa minulle sellaiset lehmänhermot että voin lyödä rahoiksi kirjoittamalla zen- oppaita. 

Haurulle ja Maxille ei ole oikeastaan ollut mitään erityisen vaikeaa opetettavaa, tai olen autuaasti unohtanut. Jos ei nyt siis mennä arkielämän juttuihin jolloin löytyisi mm. Maxin eroahdistus ja Haurun koirien sietäminen. 

7. Tähtihetkenne? 
Vaikeaa. Ei nyt tule mitään selkeitä tähtihetkiä mieleen. Parhaita on kaikki ne hetket kun koira toimii paremmin kuin luulisi, yleensä arkielämässä ennemmin kuin harrastuksissa.

8. Koska on hävettänyt eniten? 
Ambara tykkäsi kovasti puutarhanhoidosta ja osasi mm. auttaa kukkapenkkien kääntämisessä. Eräänä kesänä oltiin kaverini kanssa pihallamme jota ei oltu tuolloin vielä aidattu ihan kokonaan. Avallon ja Ambara olivat meillä siinä kanssa ja Ambara tottelevaisena koirana vapaana. Huomasin kyllä että naapurin rouva touhusi pihallaan mutta en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Ambara sensijaan kyllä huomasi ja kun menin käymään sisällä jostain syystä, Ambara häippäsi naapurin pihalle, suoraan uuden kukkapenkin kimppuun. Kaverini koetti kyllä käskeä sitä mutta eihän Ambara "vierasta" totellut. Piti sitten mennä naapurille kertomaan että anteeksi mutta koira kaivoi hetki sitten istuttamasi tulppaanit ylös maasta... 

9. Mitä haluaisit saavuttaa? 
No tuota... En kai mitään? Olen joo tosi kunnianhimoinen :P Kokeissa olisi tarkoitus käydä jotta on jotain selkeitä päämääriä koulutukselle, itsekseni hypin liikaa asiasta toiseen keskittymättä mihinkään. Lisäksi kokeiden avulla voi todistaa että piskit osaa jotain muuallakin kuin kotona mutta noin muuten ei kauheasti kiinnosta. Kouluttajana olisi kai ihan kiva kehittyä sekä saada koirista miellyttäviä seuralaisia ja edes suunnilleen yhteiskuntakelpoisia? Niin miksiköhän meillä noi koekäynnit on "vähän" vähissä :D

10. Miten valitset koiriesi nimet / millaisista nimistä tykkäät, mainitse joitakin? 
Avallonin virallisen nimen valitsi Avallonin kolmas kasvattaja hänen lempikirjansa Avalonin usvien mukaan. (Ai miksi siinä on kaksi ällää? Näitä sattuu paremmissakin piireissä :D ) Olen itse lukutoukka joten se tuntui hyvältä kutsumanimeksikin. Sittemmin kaikki minun elukat onkin nimetty kirjoista tutuilla nimillä. (Paitsi Max jonka alkuperäisen kodin antaman nimen päädyin pitämään vaikka en siitä suuremmin pidä.) 

Tykkään vähän erikoisemmista nimistä, ei sen tarvitse olla ainutlaatuinen mutta jokatoinen vastaantuleva koira ei saa kantaa samaa nimeä, ja ihan selkeitä ihmisten nimiä pyrin välttämään (joo, tiedän ja tiesin jo nimeä valittaessa että Hauru on suomalainen sukunimi...) mutta muuten nimi voi olla melkein minkälainen vaan. Vaikka minulle luonnetestituomari selitti ettei Avallonin nimi voi olla Avallon kun koirilla ei ole kuin korkeintaan kaksitavuisia nimiä, että mikä sen oikea kutsumanimi on?? :D Mitähän hän olisi sanonut Aziraphalesta joka Haurusta olisi ehkä tullut muuten mutta en halunnut jokaisen koirani nimen alkavan samalla alkukirjaimella. (Nyt kaikki lukijat huokaa helpotuksesta kun Hauru ei saanut tuollaista kauheaa nimeä :D Sitäpaitsi Hauru olisi muutenkin enemmän Crowley.)

11. Rakastettavin luonteenpiirre koirassasi? 
Haurussa parasta on sen aivot :D Eli siis älykkyys. Hauru aina ajattelee asioita, kiinnittää huomiota ihan kaikkeen ja vetää sitten omia johtopäätöksiään. Ja itsenäisesti toteuttaa näitä näkemyksiään hämmästyttävällä päättäväisyydellä mikä on myös aika rasittavaa mutta enimmäkseen kuitenkin tykkään. Koska silloinkin kun Hau tekee juttuja mitkä tosiaan saisi jäädä tekemättä on pakko ihailla sen järjenjuoksua.

Rohanissa iloisuus, se on ihan käsittämättömän iloinen. Aina. Ja jos se nyt joskus se ei jostain asiasta tykkää se unohtaa sen hetkessä ja taas on kivaa, parasta ja totaalisen mahtavaa.

Ja Maxissa varmaankin tietynlainen tasaisuus jota en osaa oikein määritellä kun toisaalta Maxilla on kuitenkin aika isojakin ongelmia, ehkä hermorakenne on surkea tai joku muu palikka eksynyt väärään paikkaan. Mutta Max on kaikesta huolimatta sellainen luotettava perhekoira jonka kanssa ei mitään vakavia ylilyöntejä tarvitse pelätä suuntaan tai toiseen.



Tylsästi en (taaskaan) lähetä haastetta eteenpäin, se on vaan niin ylivoimasta olevinaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti