perjantai 20. heinäkuuta 2012

Reenailuita




Jospa raapustelisi meidän treeneistäkin taas sanasen tai pari muistiin vaikka eipä me nyt mitään maata mullistavaa olla tehty.

Rohan on keskittynyt tokoilemaan, ollaan mm. tehty alokasluokka läpi palkatta ilman mitään vireen laskemisia :D ja treenattu paikallamakuuta vaihtelevalla menestyksellä. Välillä se vaan on levoton ja piippaa vaikkei olisi häiriötä, välillä malttaa olla rauhassa mutta en nyt ihan ole keksinyt mitään selkeää syytä sille kummalla päällä sitä tänään ollaan. Silti luulisin että se ymmärtää paremmin että tarkoitus olisi ihan oikeasti olla liikkumatta eikä se enää lähde huitelemaan muualle ensimmäisestä harha-ajatuksesta. En vaan tiedä saako tuolle ikinä kunnollista suoritusvarmuutta kun keskittymiskyky on mitä on. Ehkä se kehittyy vielä pääkopaltaan... vaikka toisaalta en kyllä edelleenkään toivo että se rauhoittuu merkittävästi. Kun Roo on ihana juuri tuollaisena sekopäisenä vaikka se vähän haittaakin harrastuksia. 

Nouto ainakin edistyy, tänään ekaa kertaa koetettiin luovutusta kapulan kanssa. Vähän hinkkaamista ja rautalangasta vääntöä se vaati mutta saatiin lopulta kaksi kutakuinkin onnistunutta suoritusta :) Pallolla nouto onnistuu jo muuten oikeaoppisesti mutta vasta luvan kanssa lähtemistä ei ole otettu treenin alle. Pitäisi varmaan... 

Canicrossia ollaan tehty ihan vähäsen, aina on liian kuuma tai sataa kaatamalla tai ei pysty hengittämään. Tai muuten vaan laiskottaa :p Laji nyt muutenkin sopii paremmin viileämmille vuodenajoille. Mutta Rohan tykkää hommasta ja juoksee ihan kohtuu hyvin, ainoa vain että se haluaa jotain suuhunsa. Roo vaikka noukkii jonkun kepukan tienvierestä, ihan sama. Ei se muuten haittaa mutta kisoihin jos joskus haluaisi se pitäisi vierottaa tuosta tavasta. Mutta toisaalta eipä me olla treenattu ohituksia tms. ikinä, en tiedä yhtään menisikö ne hyvin vai hyvin huonosti. Kotiharrastus siis tämäkin, ainakin toistaiseksi. Enkä kyllä tiedä pärjäisikö talmatollo ja sen hyvin epäurheilullinen omistaja kauhean hyvin edes missään harrastussarjassa :D 

Vähän Rohan on tehnyt jälkeä mutta ei siitä taida tulla jälkikoiraa nyt kuitenkaan. Rohan kyllä tykkää hommasta ja on ihan pätevä nenänkäyttäjä mutta sille sopii kuitenkin paremmin vauhdikkaammat lajit ja kaikkeen ei aika riitä. Sitäpaitsi haluaisin kokeilla sen kanssa koirafrisbeetä mutta en ole vielä tilannut lätysköitä kun ei ehkä ehdittäisi treenaamaan. Mutta jos jättäisi jäljen pois niin :D Onkohan se vaan vähän turhan raskas laji, kun en halua tuota ehdointahdoin rikkoa ja se on vähän... hullu mitä tulee näihin koppien ottamisiin. Vaikka kai sitäkin voisi tehdä varovasti ja välttäen mitään megaloikkia. Toinen juttu on se, että pitäisi kai sitten opetella ensin itse heittämään ennenkuin voi lisätä koiran siihen kuvioon :/ Frisbeenheittokurssi. On kai sellaisiakin? 




Hauru on pääasiassa jäljestänyt, tänään mm. tehtiin jonkunlainen jälki kuudella kepillä ja kahdella kulmalla ja tämä jälki kyllä aika hyvin kuvastaa Haurun menoa ;) Meiltä jäi nimittäin pari keppiä metsään koska jälki oli sellainen laatikkomainen, molemmat kulmat siis samaan suuntaan, ja Hauru jossain vaiheessa haistoi sen tyhjän alueen yli että tuolla se jälki menee, voidaan oikaista sinne. Ja kun Hauru katsoo tietävänsä itse parhaiten niin mikään mahti maailmassa ei saa sitä vakuuttuneeksi että se on väärässä. Kun Hauru on aina oikeassa. Joten vaikka sen pakottaa jäljelle se ei aja sitä kunnolla kun Haurusta kepit ei ole niin tärkeitä kuin mitä päästä jäljen loppuun mahdollisimman tehokkaasti. Kepit ei muutenkaan sitä niin kauheasti innosta... vaikka kyllä se aika luotettavasti nykyään nostaa ne jos kohdalle sattuu mutta oikomisen ja liiallisen vauhdin vuoksi ei välttämättä aina satu.

Tokoiltukin on, lähinnä sen verran että pysyy asiat jotakuin hallussa. Haurulla on vähän omia mielipiteitään liikkeiden suoristustavoista (no mistäpä sillä ei olisi omia mielipiteitä...) ja minulla on motivaatio-ongelmia. En vaan tiedä saanko ikinä tuota kokeisiin. Kasvattitreffeillä jollekin mainitsin miten joka kerta kun kuulen näitä juttuja, että paikallamakuussa joku on noussut nylkyttämään vierustoveriaan tai muuta vastaavaa, päätän ettei Hauru ikinä mene mihinkään kokeeseen. No ystävällisesti hän sitten kertoi omia kokemuksiaan aiheesta. Kiitti vaan :P

Pitäisi Haurullekin keksiä joku uusi harrastus missä saisi uusia haasteita mutta toistaiseksi ei ole tullut mieleen mitään sopivaa. Voin vaan kuvitella kun Haurulle alkaisi selittää että nyt niinkun juokset tän frisbeen perään! Pitää joskus ladata tänne video kun opetin Haurulle temppua missä se juoksee vierivän hularenkaan läpi... Ei oikein tiedä itkisikö vai nauraisiko kun mudi löntystää renkaan perässä sen näköisenä että täysin älyvapaata puuhaa, lopulta rengas kaatuu kun sen kiinni saamiseen vaadittaisiin "hieman" reippaampaa vauhtia, sitten mutiainen pujottaa itsensä kaatuneen renkaan läpi ja löntystää takaisin sen näköisenä että tehtäiskö pliis jotain muuta?? Hauru ei koe tuollaisia juttuja millään tasolla mielekkäinä, se haluaa älyllisiä haasteita ja jättää fyysiset hommat talmatollolle. Olisi kiva harrastaa jotain missä ei tarvitsisi aina tuskailla motivoinnin kanssa vaikka onhan Haurulla jo nyt monia harrastuksia joissa motivaationpuutteesta ei näy jälkeäkään. Esim. naapureille raivoaminen, eläinten jahtaaminen ja jyrsijöiden lahtaaminen sekä hiekkakuoppa surffaaminen.

2 kommenttia:

  1. Verijälki voisi olla Haurulle omiaan :-).

    Terv. Terhi

    VastaaPoista
  2. Todennäköisesti olisikin :) Muuttaisikohan se vaan tilannetta huomompaan sen riistavietin osalta... no, pitää varmaan silti kokeilla.

    VastaaPoista