torstai 30. elokuuta 2012

Toko-kurssi 1/6




Romppaisen eka kurssikerta siis oli ja meni, kouluttajana Sari Malin.

Aluksi katsottiin perusasentoa, Roolla se on kuulemma muuten hyvä mutta se tulee hieman liian eteen. Niinhän se tulee ja pahemmaksi menee kun otetaan mukaan seuraaminen... Ei varsinaisesti liity mihinkään mutta kouluttajasta tuntui myös olevan hieman erikoista että Rohan kiertää takaa. Ilmeisesti siis kukaan ei nykyään enää opeta noin? Olemme muinaisjäänne mutta en edelleenkään usko että Rohan pystyisi tulemaan edestä täysin oikein vaikka sen ruumiinhallinta on kyllä parantunut. Mutta valtamerilaiva se on silti ;) (Ja se kun koira tekee edestä kiepsahduksen huonosti/väärällä tekniikalla on ruman näköistä minusta.)

Tehtiin luoksepäästävyyttä rivissä, kouluttaja tuli vain Roon eteen seisomaan ja palkkailin sitä katsekontaktista. Ihmisen lähestymisen Roo vielä kestää istumassa vaikka häntä alkoikin heilua aika villisti ja oltiin jo vähän niillä rajoilla että pysyykö vai ei.

Rohan alkoi vähän vinkumaan ja muutenkin olemaan levoton heti kun mentiin riviin, se siis tietää että se tarkoittaa paikallamakuuta ja siitä Roo ei tykkää. Olimme rivin alkupäässä ja tehtiinkin paikallamakuu sillä aikaa kun kouluttaja otti muiden kanssa luoksepäästävyyttä. Pysyin melko lähellä ja palkkailin kun suu pysyi kiinni pidempiä aikoja. Mietin että jos sitä pelottaa jäädä makaamaan vieraiden koirien kanssa koska nyt se ei ollut edes niin super-kiihtynyt mitä kokeessa ja alkoi tosiaan vinkua heti kun se tajusi mikä liike on tulossa. Vaikka ei se sitä muuta että vireenhallinta mättää mutta on varmaan yksi osatekijä. Roo ei kuitenkaan pohjimmiltaan ole kovin itsevarma koira joten voihan se olla liian jännääkin kun tuki ja turva menee sinne kauas seisomaan ja jättää pilkkuparan pärjäämään omillaan.

Sen jälkeen katsottiin liikkeestä maahanmenoa. Rohan osaa tämän minusta hyvin mutta jää herkästi vinoon, varmaankin osa-syynä se että sen seuraamispaikka ei ole ihan paras. Kiinnittämällä huomiota palkan suuntaan se on suoristunut ihan mukavasti ja se teki nytkin tosi hienosti kun treenailtiin. Sitten kouluttaja tuli katsomaan ja Roo unohti mitä maa tarkoittaa... hyvä ajoitus vaan eipä siitä sen kummempaa kuitenkaan.

Lopuksi vielä luoksetuloa, kerroin että Rohan tekee sen kiekan minun selän takana. No joo, näytettiin sitten liike ja sehän lähti ihan lapasesta ja teki oikein kunnon kunnarin mun ympäri. Ei nyt millään tavalla tyypillinen suoritus mutta ongelma tuli kai ainakin harvinaisen selväksi :D Kouluttaja ehdotti että jos nyt alkuun kokeilisi vaihtaa käskysanaa koska käytän tuota sanaa muissakin tilanteissa joten sen merkitys tosiaan on Rompalle varmaan aika epäselvä. Ja tietenkin tehdään vaan lisää tekniikkaharjoituksia pienemmästä vauhdista niin kyllä se jonain päivänä alkaa kääntyä täydestäkin vauhdista? Toivossa on hyvä elää.

Tunnin jälkeen Romppa meni vielä auttelemaan bussihommissa josta siis nuo alun hienot kännyräpsyt. Romppa auttoi tankkaamaan ja tarkastamaan onko bussi hyvin parkkeerattu. Roo olisi myös halunnut ajaa mutta en antanut sen kavuta kuskinpenkille :( Tyhmä minä mutta en kyllä uskalla mennä sellaisen bussin kyytiin jossa Roo on kuskina, sori vaan. Katsotaan asiaa uudestaan jos Rohan saa joskus ajokortin mutta tällä kertaa Roo sai tyytyä katsomaan vierestä. Varikolla Roo bongasi bussivarkaan hiippailemassa ja huusi sille että mein busseja on sitte turha himoita!!! Yritin taas torpata Rohania selittämällä että se tyyppi oli töissä siellä mutta Rohan tiesi että se oli joku outo hiippari. Yöllä ei katsokaas liiku muita, kaikki kunnon kansalaiset ovat kotonaan siihen aikaan. Hauru olisi niin ylpeä!

perjantai 24. elokuuta 2012

Kyllä se kotona osaa!!



Romppaisen kanssa on pääasiassa hömpötelty kaikenlaista nyt nämä pari päivää mutta vähän on pitänyt tarkastella niitä ongelmakohtiakin. Toi luoksetulon loppu on sellainen mihin saa antaa nerokkaita vinkkejä jos niitä löytyy. Se toimii pienemmissä vauhdeissa joten yksi vaihtoehto olisi opettaa Roo tulemaan koottua laukkaa, auttaisi ehkä seuraavissakin luokissa koska voiko se tehdä siistejä stoppeja tuosta vauhdista? Pitää kai joskus kokeilla. Mutta Rohanissa ei oikein ole mitään koottua joten mitenköhän se vauhdin säätely edes tapahtuisi? Tai sitten voisi kokeilla käsimerkkiä hidastamaan Roota kun se on jo melkein perillä ja sitten häivyttää sen? Mutta onkohan vaikea sitten pitää niin ettei se ala hidastella liian aikaisin. Tai jotain ihan muuta? Tämä meidän pyörähdystekniikka ei toimi joten jotain muuta pitää kyllä keksiä.

Hypyssä laitoin tänään ylimääräisiä lautoja esteen vierelle kuten kokeessa oli. Se aiheutti Rohanissa epävarmuutta mutta herra valkkasi kyllä sen oikean esteen :D Sen huomaan että Roo pyrkii hyppäämään oikealle ja muutenkin on nähtävissä että olen ilmeisesti ajattelematta heittänyt sille palkan aina oikealle ja oikeasta kädestä joten pilkku on ihan vakuuttunut että sinne päin kannattaa suunnistaa.

Seuraamisessa pitää myös kiinnittää huomiota palkan suuntaan ja ...yllätys yllätys... edistämiseen. Oliskohan kouluttajassa vikaa kun kaikilla kolmella koiralla on sama ongelma :P Ja videolta tajusin että noi molempien seuraamisten lähtömokat oli niin itse aiheutettuja. Roo korjaa asentoaan ja valmistautuu kääntymään sen perusteella miten minun hartialinja on joten jos väännyn katsomaan liikkuria joka on mun selän takana niin hei ei se pysy paikoillaan istumassa...

Paikallamakuulle en nyt oikein tiedä onko mitään tehtävissä näissä meidän tavistreeneissä koska se ei nouse vaikka miten porukalla sitä häirittäisiin. Ongelma on siis mielentilassa ja/tai vieraassa ympäristössä. Mitkä on vähän sama asia koska Rohanista kaikki maailmassa on niin pirun siistiä että se on jo meidän tuttuakin tutummalla kusetuslenkillä ihan onnessaan kun on puita, teitä, peltoa ja siis ihan kaikkea superia! Ja jos se on ihan sekaisin innosta jo siitä että se pääsee sille samalle lyhyelle lenkille mikä me tehdään useita kertoja viikossa niin arvatkaapa vaan kuinka innoissaan se on ympäristössä joka on täynnä uusia ihmisiä ja kehänauhoja ja tarjoilupöytiä ja... Toinen on vähän onnellinen. Ja hullu. Mutta kuvittelisin että pitää vaan sitkeästi jatkaa vireen hallinnan treenaamista (vieraissa paikoissa) ja teroittaa pilkun aivoihin ettei kiihtyneenäkään sovi nousta. Mutta rauhallisen paikallamakuun saavuttaminen olisi tärkeintä jo siksikin että ei se voi ylemmissä luokissa varsinkaan huutaa koko sitä... mitä se nyt on, 4 minsaa EVLssä? Tai voi koska se on Rohan mutta tuomarit ei varmaan kiitä vaikka se kuinka hyvin pysyisi aloillaan ;)

Hitsi kun päästäisiin säännöllisesti ohjattuihin treeneihin :/ Mutta keskiviikkona alkaa alo-avo kurssi jolle päästiin mukaan, onhan sekin jo jotain.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Rohanin virallinen tokodebyytti


No voi mun pilkkukoiraa :D Se on vaan ihan paras vaikka sanotaan nyt heti alkuun että ei saatu ykköstä. Mutta lähellä se oli! Tulosrivi on seuraava:

Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 0
Seuraaminen kytkettynä: 9
Seuraaminen taluttimetta: 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10
Luoksetulo: 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Estehyppy: 0
Kokonaisvaikutus: 9

YHTEENSÄ: 140 /200 SIJOITUS: 7/9
Tuomari: Marita Packalén

Juuri kun oltiin lähdössä meiltä koepaikalle taivas repesi ja alkoi ihan hillitön sade ja ukkostakin saatiin. Rohan, joka oli ollut innoissaan lähdössä jonnekin, päätti että en muuten tuu ja meni terassille istumaan sen näköisenä että haluan sisään, ei oo kivaa :( Jaa jaa, lupaava alku mutta toi sade oli kyllä niin hillitön että auton ajaminenkin oli jo vähän riskialtista. Mutta koepaikkaa lähestyttäessä sade lakkasi ja tiet oli ihan kuivat, meiltä siis tuohon kentälle on vajaa 10 kilometriä. Aika hyvä tuuri :P Ilma näytti hieman tummalta ja ukkonen jylisi satunnaisesti mutta tippaakaan ei satanut. Täällä kotona on edelleen samanlainen ilma kuin lähteissä.

Rohan oli ryhmäliikkeisiin mentäessä ihan ylivirittynyt, en vaan saanut sitä rauhoittumaan ennen kokeen alkua. Vierustovereina meillä oli keskari villis ja berni. Maahan Roo meni ihan OK ja jäi hyvään asentoon (ei siis puolimakuulle) mutta vinkui niin että kaikki varmana kuuli että Rohan on suoritusvuorossa. Mielentila oli sellainen että tiesin että jos se saa pienenkään tekosyyn se varmana nousee. No se viereinen villis nousi ja hetken päästä Rohan seurasi esimerkkiä. Taas!!! Voi hitto, ja tota ollaan nyt treenattu että jos naapuri nousee niin sinä et silti >( Mutta joo, vire oli mitä oli ja paikallamakuu on epävarma, tiedän. Rohan seisoi aika kauan paikoillaan mutta lopulta alkoi ottaa epävarmoja askelia minua kohti joten kävin kytkemässä sen. 

Yksilöliikkeet Roo suoritti aikalailla parhaan osaamisensa mukaan, vähän ylimääräisiä kauneusvirheitä noissa molemmissa seuraamisissa kun vire oli edelleen aikalailla taivassa. En uskaltanut kehua sitä liikkeiden välillä paljoa ettei se lennä jonnekin stratosfääriin mutta ei se kehuja vissiin kaivannutkaan. Sitten se hyppy. Siis toinen liike joka me näköjään osataan nollata vaikka treenataan sitäkin hiki hatussa. No mutta virhe oli nyt erilainen eikä oikeastaan Rohanin vika. Se nimittäin lähti hypylle ja hyppäsi esteen vieressä olevien niiden ylimääräisten lautojen yli ja jäi sinne hienosti seisomaan. Ihan nappisuoritus mutta olisit rakas hypännyt sen esteen etkä niitä lautoja XD

Jos Roo olisi saanut siitä kympin me oltaisiin kai saatu ykköstulos makuusta huolimatta? Tai jos se olisi rääpinyt paikallamakuusta edes vitosen. Jossittelut ei kuitenkaan auta, katsotaan uutta matoa koukkuun. Mutta ensin päästään toivottavasti kurssille treenaamaan paikallamakuuta varmemmaksi. Oli mukavaa kun joku tuli kokeen jälkeen sanomaan "se on todella upea koira, paikkamakuu vaan kuntoon" tjsp. Olen niin samaa mieltä! 

Kokeen henkilökunta oli mukavaa ja tuomari samoin vaikka meillä olikin näkemyseroja :P Taputin Roota paikalla makuun jälkeen ja nauroin kun se hyppäsi niiden lautojen yli vaikka ei saa kuulemma palkata koiraa silloin kun se tekee väärin. En myöskään saisi syöttää sille nameja ennen kehää kun palkka tulee vasta töiden jälkeen, ei ennen. Mjaa, en nyt näe tätä ihan noin. Syötän aina Rohanille nameja ennen treenejä jos se ottaa katsekontaktin, se on meidän rituaali jolla saan sen kuuntelemaan itseäni (se aluksi taas vain veti remmissä, haisteli maata ja yritti hyppiä ihmisiä päin ihan kuurona muulle maailmalle) ja ilmaisen sille että ollaan menossa tekemään hommia enkä nyt näe siinä mitään haittaa. Ja tuo hyppy taas, no ensinnäkin se oli tehnyt hienoa työtä siihen asti ja toisekseen se itseasiassa teki tarkalleen niinkuin sille on opetettu. Eihän sitä voi siitä syyttää? Rohanin kieltäytymistaipumuksen vuoksihan me ollaan treenattu paljon sitä että sen pitää käskyllä mennä ja hypätä mitä vain esteen ulkonäöstä tai sijainnista riippumatta. En tiedä miksi se piti lautakasaa parempana valintana kuin varsinaista estettä, jota se vielä katsoi ainakin kaksikertaa ja siksi kuvittelin että se nyt tietää mitä me ollaan tekemässä. Mutta ei sen kanssa ole koskaan treenattu että meillä olisi kaksi vierekkäistä estettä ja sen pitää valita niistä oikea :D Se on vaan dalmaatti hei ja haluan että sille jää kokeesta sellainen olo että se oli maailman paras koska se oli eikä koe ole koulutustilanne (vaikka tiedän kyllä että oppiihan se siinä kokeen aikanakin). Jos se joskus perseilee tahallaan tai se ei muuten vain anna 100% itsestään saatan korjata näkemystäni mutta nyt pysyn kannassani. Koska olen itsepäinen ja saan ainakin sitten syyttää itseäni jos pilaan Rompan :D 

Video yksilöliikkeistä tulee tuohon alle kunhan se on ladannut, patterit loppuu vähän turhan aikaisin mutta on siinä se hyppykin, ikäänkuin. Lisäksi kuvaajalle sattui pieni moka ja laatu ei päätä huimaa mutta kyllä siitä ihan selvää saa jos kiinnostaa :) Minua ei ainakaan haittaa, kiva vaan että sai videota.

tiistai 21. elokuuta 2012

Maanantaita




Luvassa ihan hirmuinen maratooniteksti mutta oli niin hauska, vaikkakin ihan tuiki tavallinen, päivä että pitää naputella muistiin.

Ensiksi lähdettiin puuhastelemaan Herra Höyrypään kanssa. Se ei oikein ole hyväksi (liian kiihdyttävää) mutta Hauru sai katsoa kun tein sille jäljen heinä"pellolle". Ei ollut siis oikea pelto vaan hoitamatonta joutomaata. Koska Hauru on nyt vihdoin alkanut pitää ruokaa tavoiteltavana asiana eikä välttämättömänä pahana, se on saanut näin 4 vuoden iässä ajaa elämänsä käytännössä ensimmäiset namijäljet :D Koska ongelmana on että Hauru jäljestää ihan mitä haluaa olen nyt tehnyt sille nurmikoille yms. alueille muutamia namijälkiä. Ei kauhean pitkiä sillä namijäljen tekeminen on älyttömän tyhmää verrattuna siihen että käppäilee vaan ja vähän merkkaa, mutta sen verran pitkiä kuitenkin että niissä on jotain ideaa. Ja aika paljon kulmia.

En tiedä toimiiko mutta ajatuksena on nyt ollut että ruoka kannustaisi sitä jäljestämään tarkemmin + jos herra mudi kaahottaa omiaan nappaan sen kainaloon (hmm... kuulostaa sulavammalta kuin todellisuus, aina kun Haurua pitää kantaa tulee ikävä rotumääritelmän kokoista mudia) ja jäljestäminen loppuu siihen paikkaan. Palataan melkein pentuharjoituksiin... Mutta nyt tehdään mitä minä haluan tai ei tehdä ollenkaan. Olen taas tosi ärsyttävä päällepäsmäri Haurun mielestä mutta minkäs teet. Jälki vanheni sen aikaa kun käytiin n. 5 kilsan lenkki eli luultavasti noin tunnin verran. Ja herrapa viitsi jopa ajaa sen kohtalaisen rauhallisesti eikä pyrkinyt oikomaan. Ihan ei sähläämiseltä vältytty mutta päästiin loppuun hyväksyttävällä tavalla.

Jäljen vanhentamis-lenkki oli ihanan rento ja tapahtumaköyhä. Hauru on kyllä hauska kun se tietää nämä meidän lenkkimaastot ja tavat niin hyvin. Kun lähestytään taloja joiden pihalla saattaa olla koiria Hau tulee jo hyvissä ajoin sivulle kävelemään. Jos sillä on jano se tietää mistä kohdasta voi poiketa järvelle, suot ja sellaiset ojat joissa on melkein aina vettä. Se tietää missä on hyvät metsät, ne alueet joissa se saa olla irti ja mihin kaikki tiet vie = mihin kannattaa kääntyä risteyksestä. Auton lähestyessä pitää hidastaa ja pysytellä tienlaidassa kunnes se on mennyt ohi jolloin voi taas kirmata koko flexin pituudelta. Niin automaattista :D

Tarkoitus oli mennä vielä vähän tokoilemaan mutta sitten puhelin soi, haluaisinko Lukolle? Katsoin että puoli tuntia aikaa olla pysäkillä, ollaan kotoa arviolta 3 kilsan päässä ja haluan vaihtaa koiraa... joo ehdin tulemaan. Ehkä? Mentiinkin sitten aika haipakkaan kotiin, vaihto kikkurasta pilkkuhirviöön ja reipasta marssia pysäkille. Oltiin perillä aika tarkalleen samaan aikaan bussin kanssa :D Ihan kevyesti ehdittiin siis. Rohanista bussin ilmajarrut(?) oli edelleen oudot mutta ei se arastele niitä, ihmettelee vain ja bussilla on kiva matkustaa.

Roo on kyllä aluksi uudessa paikassa aikamoinen pyörremyrsky :D Mutta onneksi se rauhoittuu aika äkkiä sellaiseksi melkein hyvätapaiseksi kaveriksi. Olen huomannut että Roo on alkanut välillä tuijotella asioita. Parkkihallissa se huomasi että katossa meni jotain putkia ja niiden liittymäkohdat oli paksumpia kuin itse putket. Niitä liittymiä se katseli ja ihmetteli oikein hartaudella. Tänään se jäi tuijottamaan sellaista sulakekaapin näköistä jotain sähköpaanelia tms. ja isoa pressukatosta. En tiedä onko se huono merkki mutta toivottavasti ei. Ei se ainakaan tunnu mitenkään pelkäävän niitä, enemmän Rohanin olemus on kuin se pohtisi niiden tarkoitusta. Ihmiset rakentaa kaikkea kummaa mitä talmataliainen ei voi käsittää.

Käveltiin kotiin riistanhoitoalueen läpi, ajattelin ettei siellä nyt varmaan metsästäjiä ole keskellä työpäivää maanantaina. No eipä, haukusta päätellen... Olisikohan aiheellista kaivaa taas liivit esiin kun menee metsään. Yhdessä puskassa rapisi kauheasti, joku lintu Roon käytöksestä päätellen, ja treenattiin sitä että Rohan ei ole lintukoira. Eli käveltiin puskan ohi ja jos ei yrittänyt rynnätä puskaan pölläyttämään sitä se sai tennsipallon. Ihan hyvä, remmissähän Rohan tietenkin oli mutta ei sitä olisi edes tarvittu. Ehkä siitä tulee vielä sellainen ettei se ajata lintuja silloinkaan kun en ehdi kieltää ensin. Linnut on vaan tylsiä kun jos niille sanoo että seiso tuossa, me vähän treenaillaan, niin ei ne usein tottele. Oravista puhumattakaan, ne ei ole senkään vertaa yhteistyöhaluisia.

Rohan löysi jonkun tosi hienon puunkappaleen jota se kantoi ylpeänä ja juoksutti sitä ympyrää mun ympärillä. Mutta käskystä se tuli silti luokse ja pudotti puun maahan siksi aikaa että sai vähän namia palkaksi. Sen jälkeen puu sai taas kyytiä. Huikaiseva ero siihen koiraan joka juoksi pellolla kepin kanssa varmaan 10 minuuttia suostumatta tulemaan luo kun hei keppi! Ei voi tulla! Silloin piti etsiä toinen keppi jonka avulla sain sen lopulta huijattua tulemaan luokse :P

Romppainen kävi vielä uimassa, ei ollut ihan suunniteltua mutta se tuli niin iloiseksi kun se huomasi että oltiin lähellä järveä etten raaskinut sitten kieltääkään. Sen iho ei ole nyt ihan priima-kunnossa vieläkään mutta se on ihan ehjä joten ehkä se ei haittaa jos pilkku vähän uiskentelee. Oltiin jo melkein kotona kun meitä vastaan käveli pariskunta kahden koiran kanssa joista toinen alkoi tempomaan meitä kohti jo hyvissä ajoin. Rompan otin sivulle ja hyvin lyhyelle remmille varmuuden vuoksi, jos tuo toinen koira pääsisikin irti kun kaikesta näki mitä tuleman pitää. Tämä toinen koira käyttäytyi aikalailla samoin kuin Hauru välillä, tuli kovin tuttu olo. Roo ohitti sen kuitenkin nätisti, vähän sitä kyllä jännitti kun mentiin niin läheltä.

Oli tosi hauskat lenkit molempien poikien kanssa, ei sinänsä ihme kun minulle on sattunut maailman parhaat koirat ;)

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Tokoa sateessa


Romppaisen kanssa meillä on ollut sellainen kumma tuuri että ei olla päästy pitkään aikaan tokoilemaan sateessa. Sadetta on riittänyt mutta aina sellaiseen aikaan että olen tekemässä jotain muuta mitä ei voi keskeyttää, olen paimentimien kanssa ulkona ilman Romppaista (Hauru kyllä tarviikin enemmän sade-treeniä, ei sen puoleen) tai sitten tässä yhtenä päivänä sateessa käveltiin kentälle ja sade lakkasi sillä sekunilla kun oltiin perillä >( Ihan käsittämätöntä! Nyt viikonloppuna en ole ehtinyt noiden kanssa touhuta niin paljoa kun on pitänyt vahtia naapurien koiria* mutta tänään kun alkoi sataa rynnistettiin heti ulos ja jäätiin pihalle ettei sade varmana lakkaa ennen aikojaan :D

Aloiteltiin noudolla koska se on kivaa vaikka tulisi pieniä miehiä taivaalta. (Tai no Roosta olisi varmaan muutenkin ihan kivaa jos sataisi mini-ihmisiä...) Rohan osaa kokonaisen noudon, en ole tainnutkaan kertoa. Tai olen kerran kokeillut ottaa kaikki osaset yhdessä ja osasi ainakin sen yhden kerran :P Pakko oli kokeilla kun osaset tuntuu loksahtavan kohdilleen mutta oikeasti treenataan edelleen motivaatiota palauttaa kapula suoraan ja silti nopeasti. Olen nimittäin huomannut että Roo pyrkii palauttamaan ravilla kun se tietää ettei kapulalla saa leikkiä ja sitä en nyt halua hyväksyä yhtään. Sellainen suo tuon toisen kanssa kun ajattelin että vauhti tulee ajan myötä kun liike tulee varmaksi. No ei todella, siitä ravaamisesta vain tulee pinttynyt tapa. Ylläri?? Oppia ikä kaikki ja saatiin hienoja, nopeita palautuksia. Aika tasapainoilua pitää vire ja into ilman että kapula olisi kuitenkaan lelun asemassa mutta hyvältä näyttää :) Tuota kapulaa se jopa pitää oikein suussaan, toisin kuin tunnaritikkuja, mutta se onkin isohko PK- kapula.

Hyvä mielentila tehdä luoksetuloja, yhden kerran otettiin loppun asti mutta lähinnä palkkailin vauhdista ja istumassa pysymisestä. Kumpikaan ei ole Roolle yleensä ongelma mutta ei tehdäkään niistä sellaisia treenaamalla aina vain kokonaista liikettä vaikka siinä onkin hiottavaa. Kaarros minun selän takana nimittäin ei halua pienentyä nättiin ja näpsäkkään toko-kuosiin.

Seuraamista. Siis en tiedä mitä Rohanin katsekontaktille on tapahtunut... no okei, tiedän. Siltä ei ole oikeastaan vaadittu sitä koskaan ja siihen tarvittaisiin nyt pientä asenteenmuokkausta. Koska Roo on herkkis en nyt ehkä uskalla alkaa tekemään mitään elämää suurempaa paria päivää ennen koetta mutta sen jälkeen pitää ottaa (sopivassa määrin!) tiukemmat keinot käyttöön. Nyt vaan palkkailin hyvistä pätkistä ja pidetään kädet ristissä. Hyvä asenne ;) Mutta siis seuraahan se ihan kohtalaisesti kuitenkin.

Sitten kaukoja. Rohanilla on hävettävän hyvät liikeradat, se ei ihan luonnostaan liiku eteenpäin yhtään. Välimatkaa 0 mutta on se nyt kuitenkin ettei sitä ole tarvinnut ikinä imuttaa tai muutenkaan luoda sille niitä vaihtoja. Tällä hetkellä yritän saada sitä rauhoittumaan jotta voitaisiin alkaa kokeilla matkan lisäämistä, Rohanille on vaikeita ne liikkeet missä ei tarvisi olla 110% täpinöissä vaan raaauhassa. Lisäksi opiskellaan käsimerkkejä. Tällä hetkellä se menee pelkästä käsimerkistä maahan ja istumaan mutta seisominen tapahtuu puhtaasti suullisen käskyn varassa. Haluan molemmat.

Ei mitään ongelmia sen suhteen että oli märkää, Rohanilla oli ihan yhtä kivaa kuin yleensäkin. Tosin nyt on tarkoituskin olla kivaa, tehdään vain helppoja ja kivoja juttuja hyvällä mielellä mutta silti. Ja sateella kyllä yritetään pitää muutenkin kivaa koska sehän on ihan huippua jos on märkää, eiks niin? Kun muut pysyttelee sisällä niin meikä ryntää ulos aivopesemään piskejä. Kaikkea se koiranomistajuus teettää.


* Yllättävän hyvin saa päivän kulumaan kun aamulla hoitaa omat elukat, rynnistää naapuriin kun nekin varmaan yön jäljiltä haluaisi jo ulos ja aamupalaakin pitäisi antaa yms. ja oho, onkin aika ulkoiluttaa taas omat elukat! Ja sitä rataa.

lauantai 18. elokuuta 2012

Kokeilijoita

Ihan hyvä asento syödä keppiä!



'Tervetuloa kokeeseen' luki sähköpostissa. Kiva. Tällä hetkellä mietin että mikäköhän mielenhäiriö toikin oli?? Siis Rohanin ilmoittaminen tokokokeeseen... Ja yritän psyykata itseäni olemaan rauhallinen ja jännittämättä koska ei siitä ainakaan mitään tule jos ohjaaja tehokkaasti hämmentää koiraparan mieltä hyperventiloimalla ja muutenkin hermoilemalla. Ei se ole niin vakavaa, se on vaan yksi koe jolla ei ole oikeasti mitään väliä. Yleensä Rohanin kanssa en edes jännitä mitään tilanteita, ei siihen ole mitään syytä. Ei ole nytkään. Onhan se tietty "virallinen" tapahtuma mutta ei nyt ole kuitenkaan kyse sen kummemmasta kuin että osaako koira kävellä vasemmalla puolella kuinka monen pisteen arvoisesti :D Nolompaa se varmaan on jos ohjaaja pyörtyy kehään kuin se jos Roo haistelee maata tai kompuroi käännöksissä :P Huomaako että olen huolissani vain seuraamisen onnistumisesta? Ne muut pikkujutut nyt menee miten menee?

Liittynee Hauruun. Johan sitä on pohdittu ja vetkutettu ja lopputulos on ollut ennalta arvattavissa mutta taidan nyt vaan myöntää sen että Haurua ei tulla kokeissa näkemään. Ei ainakaan pitkiin aikoihin, katsotaan kehittyykö sen luonne mihinkään suuntaan kun ikää tulee lisää. Jos sitten "eläkkeellä" haetaan TK2? Sääli koska Hauru on taitava ja sitä on itseasiassa mukava kouluttaa vaikka motivaatiosta usein valitankin. Olisihan se kiva jos olisi kunnon tuloksiakin näytettäväksi. Mutta ei tuon luonteisen koiran paikka nyt vaan ole kokeissa, minun mielestä. Eri asia jos se olisi niin hyvin hallinnassa mitä esim. Ambara oli, Ambara kun ei edes pitkälle provosoituna tapellut jos kielsin sen siltä. Haurusta ei voi sanoa samaa. Siitä huolimatta että se ei ole koskaan työ-moodissa yrittänyt kenenkään päälle enkä näe että yrittäisikään. Mutta kokeissa on ne muutkin koirat ja mitä vaan voi sattua. Ja eläin se Haurukin vaan on. Sellainen eläin joka ei tyydy vain esim. pitämään huolta omasta henkilökohtaisesta koskemattomuudestaan vaan rakastaa haastaa muita koiria ja yrittää aktiivisesti luoda konflikteja silloinkin kun niitä ei ole. Kasvatti-treffeilläkin, vaikka se jaksoi olla varsinkin aluksi sosiaalinen, saatiin illemmalla todistaa kun Hau teki ihan töitä saadakseen tappelua aikaan Manta- mudin kanssa, olisihan se piristänyt mukavasti tunnelmaa. (Haurun suureksi harmiksi se ei onnistunut provosoimaan Mantaa.)

Haurulla on tämä piirre ollut nähtävissä pennusta asti joten en tiedä muuttuuko se ikinä muuksi. Harrastaminen tietenkin jatkuu kaikesta huolimatta ja yritän pitää kiinni kriteereistä ja tavoitteista koska Hauru tarvitsee haasteita ja niiden samojen temppujen toistaminen miljoonatta kertaa ei nyt ole sitä. Rohanin kannalta tämä tarkottaisi sitten sitä että talmatollosta tulisi se ainoa toivo kokeiden saralla ja siksi panokset on jotenkin kovemmat nyt kun aiemmin ollaan vaan puuhasteltu pilkun iloksi. Ja sitten pilaan sen suorituksen ihan omalla hölmöilyllä :D Mutta elämä on. Ehkä yksi kaameasti epäonnistunut koe auttaisi huomaamaan että maailma ei loppunut ja jospa vaikka koettaisi ottaa vähän rennommin ensikerralla? Nähtäväksi jää mitä tästä tulee, ei ole enää montaa päivää H- hetkeen.

maanantai 13. elokuuta 2012

Vähän asiapitoisempi päivitys



Kuten kuvista huomaa, Rohanin kaula on vähän huonossa jamassa :/ Sillä meni uidessa korvaan vettä ja vaikka kuivattiin heti kotona se vaivasi pilkkua joten piti rapsutella = iho auki. Mutta siis ei sen kummempaa ja toivottavasti korvat nyt pysyy siisteinä ja iho alkaa parantua. Olisi todella tyhmää joutua jättämään koe väliin tuollaisen takia, varsinkin kun pilkku on ollut koko kesän ihan hyvässä kunnossa, mutta jos joudutaan hakea korvatippoja niin se on sitten dopingin- sääntöjenkin takia jo hei hei kisoille.

Rompan tokoilut on menneet pääasiallisesti tosi hyvin, se keskittyy tekemiseen nykyään kyllä ihmeen hienosti ja yllätyksekseni kuuntelee mitä sille puhutaan silloinkin kun meinaa vähän keskittyminen herpaantua (tai muuten vaan lähtee lapasesta). Ainoa vain että jos Rohanilla on kuuma sen seuraaminen on ihan järkyttävää, ei vaan huvita. Sikäli kun sinne päästään, jos koepäivä sattuu olemaan juuri se yksittäinen hellepäivä (tuskin) pitää ainakin katsoa että pilkulla on riittävästi vettä tarjolla ja ehkä myös käyttää uimassa josko se auttaisi. Mutta laitetaan vaikka pumpulia korviin ettei niihin mene vettä :P

Vähän on treenailtu kuppipalkkaa mutta ei se oikein toimi Rohanilla. Sillä saa kyllä vireen korkeammaksi silloinkin kun Rohania ei sillä hetkellä niin huvittaisi syystä Ö mutta voi elämä sitä vinkumista kun ei tiedä että joko sinne palkalle saa mennä? Ai ei? No entä nyt?? No nyt varmaan? Siis häh, eikö vieläkään? Phiiiihhp!!!! Muuten ihan kohtalaisen korrektia menoa joo mutta vaatii vielä paljon työtä että sitä voisi oikeasti käyttää.

Ton kanssa on kyllä tosi helppoa, siitä huolimatta että se huutaa, jahtaa lintuja, astuu varpaille ja syö paskaa :P Esimerkiksi oltiin kartanon nurtsilla tokoilemassa kun joku käveli ohi pienen pentunsa kanssa. Pentu oli tyypillinen pentu eli jäi siihen nurtsin reunalle katselemaan yms. mutta ei Rohan välittänyt mitään, vilkaisi vaan että aha tuollainen. Eihän tuossa ole oikeasti mitään ihmeellistä mutta tuntuu aika ihmeelliseltä kuitenkin. Tai tänään, kun oltiin venesatamassa ja jotkut tyypät rantautuivat soutuveneestä ja alkoivat lapata meloja yms. autoon, Rohanin häntä vain alkoi heilua vimmatusti merkiksi siitä että ihmiset on havaittu :D Hölmö otus :)

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Tanskantokkeja

Talmataliais-uros ja tanskantokki-narttu, melkein saman kokoiset??

Joukko hyvin heikkolaatuisia kuvia tältäpäivältä kun varmaan ainakin pari tyyppää haluaa nämä nähdä laadusta huolimatta :P 

...koiramaailman ylväs apollo...

Mitä sä oot syönny???

Sapira

Entä mitä sä Lulu oot syöny???

Talmataliainen viettää rauhassa kesäpäivää...

Sapi: MITÄ sä oikeen teet???
Roo: Otan aurinkoo, ootko sokee?

Sapi: No ei varmaan oo mikään oikee juttu toi! Näyttää ihan naurettavalta!

No leikitään sitten, se on ainakin ihan oikeeta tekemistä molempien osapuolien mielestä

Sapi: Tää jyräis sen ku tää on niin iso!

Roo: Mut tää onki niin ketterä et tää hyppää ja tökkää sitä silmään!

Roo: Tääki on aika iso sitäpaitsi!

Sapi: No ei kyl oo!!

Sapi: Kato nyt, tää liiskaa sen ihan helpolla!

Roo: No sit tää kamppais sen, hahaa!!
Sapi: Ohops...

Roo: Ja sit puris korvasta!

Sapi: Tää sit suuttuisi ja hyppäisi sen kimppuun

Sapi: Ja puris sitä niskasta!!!

Roo: Eiku korvasta on parempi purra...

Roo: ...ja sit heti perään karateisku suoraan naamaan...

Roo: ...ja sit puris toisesta korvasta!

Yhteentörmäys

Sapi: Tää murskais sen selän niin se ei vois tapella vastaan
Roo: EEEIII!!!

Sapi: Ja sit tää viimeistelis homman puremalla kaulan auki!
Roo: Nii mut tää työntää sen kauemmas ja selviikin elossa

Roo: Oho, aika isot hampaat!!





Lulu: Täysin käsittämätöntä toimintaa

Lulu: Mulla on paljon hauskempi leikki. Siinä makoillaan auringossa ja yht'äkkiä sanotaan VUH!

Lulu: Sit ollaan niinku nukkuvinaan...
Max: HÄH KUKA TULEE???!!!???

Max: Siis mitä??? Eihän tääl oo ketään??? Kuka sano vuh???

Buvieeri ei voi tajuta

lauantai 11. elokuuta 2012

Talmatollo

Ei oo uusia kuvia tullut otettua :/

Olipahan tänään oikein tosi "hauska" canicross lenkki. Ensin tää pilkullinen tolvana on niin innoissaan että kun kumarrun laittamaan sille valjaita se iskee kallollaan mua silmään. Auts. Piti ottaa tovin mietiskelytauko mutta hienosti onnistuin esittämään Rohanille että ei tässä mitään, muuten vaan vähän hengaillaan... Kun ei se nyt Roon syy kai ole että se on sähläri ja pitäisi muistaa että mitä tahansa teetkin niin dalmiksen läheisyydessä ÄLÄ KUMARRRU VAROITTAMATTA!!!! Eikä se osuma loppujenlopuksi tainnut olla ihan kauhean kova kun ei edes tullut mustaa silmää. Vaikka jomottaa vähän edelleen. Rohan on vaaraksi terveydelle, onhan se nähty ennenkin monta kertaa. 

No lähdettiin siitä sitten, ihan hyvää vetoakin saatiin aikaiseksi ainakin siihen nähden miten vähän ollaan treenattu. Jos nyt pysyy nämä sykyiset säät olisi tarkoitus alkaa juosta useammin ja toivottavasti homma alkaa edistyä. Mutta jokatapauksessa, ihan nätisti pilkku juoksi mutta yht'äkkiä se pisti oikein kunnon juoksuvaihteen päälle! Ehdin jo miettiä että mites se nyt näin innostui kun pilkku tekee äkkipysäyksen ja alkaa vetää napaansa tien varresta paskaa. No voi ***** nyt ja äkkiä se koira hiiteen sieltä. Mutta olihan se ehtinyt jo tuhria naamansa ruskeaksi ja lemu oli tosi hieno kanssa. Siis kuin joku on käynyt paskalla ihan yleisen tien vieressä, ei edes missään puskassa tai mitään??? Ja siis joku ihminen, todellakin. No onneksi toi ei sentään päässyt pyörimään siinä. Siinä vaiheessa se olisi saanut muuttaa ainakin kuukaudeksi talliin, hyi hitto. 

No mutta lasken Rohanin irti koska en halua että se tuhrii noita kamppeita paskaan ja jotta se pääsee ensimmäisen ojan kohdalla vähän huuhtomaan päätänsä. Niin joo, harmi vaan että siinä viereisellä heinäpellolla oli jotain lintuja ja herra FCI 6 ryhmäläinen katsoo hetkensä tulleen ja lähtee lintujahtiin. Dalmatiankoiran englanninkielisessä rotumääritelmässä dallun kerrotaan olevan metsästyskoira jolla on "marked hound instinct". Roo on lukenut! Muutaman perkeleen ja nylkemisuhkauksen jälkeen pilkku antaa itsensä kuitenkin kiinni. Ainaskin tyyppi näyttää jo puhtaammalta ja hajukin on lientynyt eli lähdetään kotiin päin. Paitsi että arvatkaa juokseeko Roo kiltisti mun vierellä katsekontaktissa koko matkan??? Vissiin havaitsi mun korvista nousevan savun ja ajatteli olla extra kiltisti mutta kun noiden valjaiden pitäisi tarkoittaa vetämistä niin... joo. Ihansama. Hiton taulapää.