perjantai 24. elokuuta 2012

Kyllä se kotona osaa!!



Romppaisen kanssa on pääasiassa hömpötelty kaikenlaista nyt nämä pari päivää mutta vähän on pitänyt tarkastella niitä ongelmakohtiakin. Toi luoksetulon loppu on sellainen mihin saa antaa nerokkaita vinkkejä jos niitä löytyy. Se toimii pienemmissä vauhdeissa joten yksi vaihtoehto olisi opettaa Roo tulemaan koottua laukkaa, auttaisi ehkä seuraavissakin luokissa koska voiko se tehdä siistejä stoppeja tuosta vauhdista? Pitää kai joskus kokeilla. Mutta Rohanissa ei oikein ole mitään koottua joten mitenköhän se vauhdin säätely edes tapahtuisi? Tai sitten voisi kokeilla käsimerkkiä hidastamaan Roota kun se on jo melkein perillä ja sitten häivyttää sen? Mutta onkohan vaikea sitten pitää niin ettei se ala hidastella liian aikaisin. Tai jotain ihan muuta? Tämä meidän pyörähdystekniikka ei toimi joten jotain muuta pitää kyllä keksiä.

Hypyssä laitoin tänään ylimääräisiä lautoja esteen vierelle kuten kokeessa oli. Se aiheutti Rohanissa epävarmuutta mutta herra valkkasi kyllä sen oikean esteen :D Sen huomaan että Roo pyrkii hyppäämään oikealle ja muutenkin on nähtävissä että olen ilmeisesti ajattelematta heittänyt sille palkan aina oikealle ja oikeasta kädestä joten pilkku on ihan vakuuttunut että sinne päin kannattaa suunnistaa.

Seuraamisessa pitää myös kiinnittää huomiota palkan suuntaan ja ...yllätys yllätys... edistämiseen. Oliskohan kouluttajassa vikaa kun kaikilla kolmella koiralla on sama ongelma :P Ja videolta tajusin että noi molempien seuraamisten lähtömokat oli niin itse aiheutettuja. Roo korjaa asentoaan ja valmistautuu kääntymään sen perusteella miten minun hartialinja on joten jos väännyn katsomaan liikkuria joka on mun selän takana niin hei ei se pysy paikoillaan istumassa...

Paikallamakuulle en nyt oikein tiedä onko mitään tehtävissä näissä meidän tavistreeneissä koska se ei nouse vaikka miten porukalla sitä häirittäisiin. Ongelma on siis mielentilassa ja/tai vieraassa ympäristössä. Mitkä on vähän sama asia koska Rohanista kaikki maailmassa on niin pirun siistiä että se on jo meidän tuttuakin tutummalla kusetuslenkillä ihan onnessaan kun on puita, teitä, peltoa ja siis ihan kaikkea superia! Ja jos se on ihan sekaisin innosta jo siitä että se pääsee sille samalle lyhyelle lenkille mikä me tehdään useita kertoja viikossa niin arvatkaapa vaan kuinka innoissaan se on ympäristössä joka on täynnä uusia ihmisiä ja kehänauhoja ja tarjoilupöytiä ja... Toinen on vähän onnellinen. Ja hullu. Mutta kuvittelisin että pitää vaan sitkeästi jatkaa vireen hallinnan treenaamista (vieraissa paikoissa) ja teroittaa pilkun aivoihin ettei kiihtyneenäkään sovi nousta. Mutta rauhallisen paikallamakuun saavuttaminen olisi tärkeintä jo siksikin että ei se voi ylemmissä luokissa varsinkaan huutaa koko sitä... mitä se nyt on, 4 minsaa EVLssä? Tai voi koska se on Rohan mutta tuomarit ei varmaan kiitä vaikka se kuinka hyvin pysyisi aloillaan ;)

Hitsi kun päästäisiin säännöllisesti ohjattuihin treeneihin :/ Mutta keskiviikkona alkaa alo-avo kurssi jolle päästiin mukaan, onhan sekin jo jotain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti