sunnuntai 19. elokuuta 2012

Tokoa sateessa


Romppaisen kanssa meillä on ollut sellainen kumma tuuri että ei olla päästy pitkään aikaan tokoilemaan sateessa. Sadetta on riittänyt mutta aina sellaiseen aikaan että olen tekemässä jotain muuta mitä ei voi keskeyttää, olen paimentimien kanssa ulkona ilman Romppaista (Hauru kyllä tarviikin enemmän sade-treeniä, ei sen puoleen) tai sitten tässä yhtenä päivänä sateessa käveltiin kentälle ja sade lakkasi sillä sekunilla kun oltiin perillä >( Ihan käsittämätöntä! Nyt viikonloppuna en ole ehtinyt noiden kanssa touhuta niin paljoa kun on pitänyt vahtia naapurien koiria* mutta tänään kun alkoi sataa rynnistettiin heti ulos ja jäätiin pihalle ettei sade varmana lakkaa ennen aikojaan :D

Aloiteltiin noudolla koska se on kivaa vaikka tulisi pieniä miehiä taivaalta. (Tai no Roosta olisi varmaan muutenkin ihan kivaa jos sataisi mini-ihmisiä...) Rohan osaa kokonaisen noudon, en ole tainnutkaan kertoa. Tai olen kerran kokeillut ottaa kaikki osaset yhdessä ja osasi ainakin sen yhden kerran :P Pakko oli kokeilla kun osaset tuntuu loksahtavan kohdilleen mutta oikeasti treenataan edelleen motivaatiota palauttaa kapula suoraan ja silti nopeasti. Olen nimittäin huomannut että Roo pyrkii palauttamaan ravilla kun se tietää ettei kapulalla saa leikkiä ja sitä en nyt halua hyväksyä yhtään. Sellainen suo tuon toisen kanssa kun ajattelin että vauhti tulee ajan myötä kun liike tulee varmaksi. No ei todella, siitä ravaamisesta vain tulee pinttynyt tapa. Ylläri?? Oppia ikä kaikki ja saatiin hienoja, nopeita palautuksia. Aika tasapainoilua pitää vire ja into ilman että kapula olisi kuitenkaan lelun asemassa mutta hyvältä näyttää :) Tuota kapulaa se jopa pitää oikein suussaan, toisin kuin tunnaritikkuja, mutta se onkin isohko PK- kapula.

Hyvä mielentila tehdä luoksetuloja, yhden kerran otettiin loppun asti mutta lähinnä palkkailin vauhdista ja istumassa pysymisestä. Kumpikaan ei ole Roolle yleensä ongelma mutta ei tehdäkään niistä sellaisia treenaamalla aina vain kokonaista liikettä vaikka siinä onkin hiottavaa. Kaarros minun selän takana nimittäin ei halua pienentyä nättiin ja näpsäkkään toko-kuosiin.

Seuraamista. Siis en tiedä mitä Rohanin katsekontaktille on tapahtunut... no okei, tiedän. Siltä ei ole oikeastaan vaadittu sitä koskaan ja siihen tarvittaisiin nyt pientä asenteenmuokkausta. Koska Roo on herkkis en nyt ehkä uskalla alkaa tekemään mitään elämää suurempaa paria päivää ennen koetta mutta sen jälkeen pitää ottaa (sopivassa määrin!) tiukemmat keinot käyttöön. Nyt vaan palkkailin hyvistä pätkistä ja pidetään kädet ristissä. Hyvä asenne ;) Mutta siis seuraahan se ihan kohtalaisesti kuitenkin.

Sitten kaukoja. Rohanilla on hävettävän hyvät liikeradat, se ei ihan luonnostaan liiku eteenpäin yhtään. Välimatkaa 0 mutta on se nyt kuitenkin ettei sitä ole tarvinnut ikinä imuttaa tai muutenkaan luoda sille niitä vaihtoja. Tällä hetkellä yritän saada sitä rauhoittumaan jotta voitaisiin alkaa kokeilla matkan lisäämistä, Rohanille on vaikeita ne liikkeet missä ei tarvisi olla 110% täpinöissä vaan raaauhassa. Lisäksi opiskellaan käsimerkkejä. Tällä hetkellä se menee pelkästä käsimerkistä maahan ja istumaan mutta seisominen tapahtuu puhtaasti suullisen käskyn varassa. Haluan molemmat.

Ei mitään ongelmia sen suhteen että oli märkää, Rohanilla oli ihan yhtä kivaa kuin yleensäkin. Tosin nyt on tarkoituskin olla kivaa, tehdään vain helppoja ja kivoja juttuja hyvällä mielellä mutta silti. Ja sateella kyllä yritetään pitää muutenkin kivaa koska sehän on ihan huippua jos on märkää, eiks niin? Kun muut pysyttelee sisällä niin meikä ryntää ulos aivopesemään piskejä. Kaikkea se koiranomistajuus teettää.


* Yllättävän hyvin saa päivän kulumaan kun aamulla hoitaa omat elukat, rynnistää naapuriin kun nekin varmaan yön jäljiltä haluaisi jo ulos ja aamupalaakin pitäisi antaa yms. ja oho, onkin aika ulkoiluttaa taas omat elukat! Ja sitä rataa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti