perjantai 26. lokakuuta 2012

Onko jo talvi muka?

Romppaa mietityttää...

...siis onks tääl aina ollu näin valkosta???

Täh???

Haurua ei mietityä, sen lempparivuodenaika on aluillaan

LUNTA!!!!!

Lumessa kuuluu zoomailla (ja nyt ei puhuta kameroista)

Kyseinen tila tunnetaan myös mm. hiukkahervottomuuskohtauksena

Valoa (ja kameraa) nopeampi muti

Joka ehtii kuitenkin sekoilunkin lomassa poseeraamaan kameralle :P

Makkara kans!

Haurua ei kyllä kannata yrittää jyrätä edes lumessa

Rompan suhtautuminen ensilumeen oli vähän epäileväisempi

Koiristani kukaan ei ole ikinä selkeästi reagoinut lumeen kuin korkeintaan pentuna, ei edes Hau vaikka se lumesta tykkääkin. Aamulla kun päästin sen ulos se meni vaan toimittamaan asioitaan kuin ei mitään. Se on vaan lunta hei, sitä tulee joka vuosi. Mutta tämä yksi pöljäke oli taas ihan ihmeissään vaikka tämä taitaa olla sen... tuota... kolmas talvi jo, olisiko?

Koko piha piti haistella läpi ja tutkia kaikki puskat

Mutta löytyi Rohanistakin lopulta se hillumisvaihde...

...eli normaali Rohan

Kaikki kepit ei onneksi olleet hautautuneet tuon hämmentävän ja tosi paksun lumikerroksen alle, josta niitä ei saanut mitenkään esiin...

Bonusmateriaalina esitämme osia teoksesta Dalmaatti Jäällä

Jotenkin tuli heti Bambi mieleen....

Luulen että meillä on ainakin kaksi tyyppää jotka harmistuu kun lumet ei ehkä vielä kestä maassa vaikka ainakin Hauru on melko varma että talvi on nyt vihdoinkin taas tullut

Loppuun vielä asialliset poseeraukset

Max nyt on aina asiallinen

Ja edellisen vastakohta

lauantai 20. lokakuuta 2012

Ei tarvitse katsoa säätiedotetta...

...kun kuitenkin luvataan vaan sadetta. Ei oikein sovi hienohelma-mutille. Mutta sen kanssa voi onneksi treenailla sisälläkin paremmin. Haurulla ja Rohanilla ei itseasiassa ole aivan valtavaa kokoeroa, Hauru on reilu 51 senttinen, Rompan säkä huitelee hyvin epämääräisten mittausten mukaan jossain 60 sentin yläpuolella. Hau painaa vähän enemmän tai vähemmän alta 20 kiloa, riippuen siitä kuinka hyvin muti on ollut ruoka-aikaan hereillä, ja Rohan on pysytellyt aika uskollisesti 30 kilossa. Silti Haurun kanssa mahtuu meidän pienessä olkkarissa tekemään kaikenlaista kun taas Rohanin kanssa seinät on aina tiellä vaikkei edes liikuta. Haukkusen kanssa ollaan opeteltu uusia temppuja, hiottu paria vanhaa juttua esittelykelpoisempaan kuosiin ja vähän koitettu pitää tokoliikkeitäkin muistissa. Same old.

Rohankaan ei lyhkäisen turkkinsa kanssa ole mikään maailman säänkestävin mutta ei se sokeristakaan ole. Ja tokosta se tykkää niin paljon että pienet epämukavuudet unohtuu heti kun otetaan treenikamat esiin joten pihatreenit onnistuu normaalisti jos ei nyt ihan kaatamalla sada. Romppa on opiskellut kiertämistä, se osaa jo aika hyvin ja suorittaa tehtävän tyypilliseen tapaansa innosta puhkuen ja TÄYSILLÄ!!! Ainoa vaan että joskus Romppa lähtee täysiä juoksemaan mutta matkalla unohtaa miksi se olikaan juoksemassa ja tulee takaisin yhtä innostuneena kysymään että niin mitä pitikään tehdä? "En tajuu mut kivaa on!!". Rompan elämässä on paljon huutomerkkejä. Lisäksi ollaan tehty ainakin seisomista niin että kierrän Rohanin taakse yms. Se on niin liikkis kun sen mielestä seisominen on Hyvin Tärkeä Tehtävä. Tarkka pitää olla, ettei vahingossakaan liikuta tassuja kun Roo tietää että se on tämän leikin idea. Se saa narupallon kuka osaa olla parhaiten liikkumatta. Ollaan myös vähän kiipeilty ja hypitty jotta vartalonhallinta kasvaisi ja ei itseluottamuksen nouseminenkaan olisi yhtään pahitteeksi. Pitää vain katsoa tehtävät sen verran helpoiksi että jutut varmasti onnistuu kömpelöltäkin yksilöltä. Ei mainita paikallamakuuta.

Ilmeisen mahdottoman liikkeen sijasta jospa siirryttäisiin vähän toisenlaiseen huomioon. Olen taas viimeaikoina kuullut mm. seuravaa: paimenkoirilla ei ole riistaviettiä joten ne on helppo opettaa olemaan vapaana kun ne ei juokse naapurikuntaan viikon vanhojen hirvenjälkien perässä. Paimenkoirat ihan luonnostaan pysyy laumansa lähellä. Paimenkoiria onkin niin helppo motivoida kun niillä on miellyttämishalua ja niitä kiinnostaa mitä niiden omistajalla on sanottavana. Tiedättehän että ne istuu kaiket päivät palvovasti omistajansa jalkojen juuressa ja odottavat vain seuraavaa käskyä jota totella?

Hauru ei ole paimenkoira. No sehän onkin mudi että...

Mutta pilkku-hirviö sensijaan onkin aivoja vaille paimenkoira! Ja paikallamakuuta vaille tokomestari :D

Niin siis ei minulla ollut mitään asiaa. Kunhan vaan päivitän että ollaan kaikki elossa ja terveinä. Ja toosi ahkerasti treenataan.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Paimentauti?

Varoitus: vaahteranlehdet voi aiheuttaa hulluuskohtauksia....

 







En nyt muista ihan tarkkaa päivää mutta jossain tuossa viikon alussa kenties kun illalla ruokin koiria, Max ei alkanutkaan syödä kun yleensä ongelma on päinvastainen (Max ei aina muista että kupille ei tungeta ennenkuin olen kaatanut sinne kaiken ruoan ja mielellään myös ehtinyt alta pois ennen "hyökkäystä"). Makkara kun tunnetusti on hieman mielenterveys-ongelmainen, rohkaisin sitä pikkuisen siltä varalta että se ei voi mennä syömään syystä X. Esim. jos joku kissoista tai koirista katsoi sitä sen mielestä epäilyttävästi tai miljoona muuta asiaa mitkä aiheuttaa sille satunnaista vainoharhaisuutta. Huomasin että Max ei ihan oikeasti halunnut syödä mutta otti kehotukseni käskynä ja pakotti itsensä syömään muutaman murusen vaikka sanoin ettei sen tarvitse, on se vaan aika reppana välillä. Vähän myöhemmin se sitten oksensikin. Seuraavana aamuna se tuntui olevan jo ihan normaali itsensä ja ruoka-halukin oli palannut, enemmänkin buvieeri vaikutti närkästyneeltä kun kupista paljastui vatsatauti-versio normaalin annoksen sijaan.

No, tästä seuraavana aamuna Hauru kieltäytyi syömästä. Se ei ole Haurulle täysin poikkeuksellista mutta kastroinnin jälkeen siitä on tullut sen verran ahneempi että kyllä se yleensä kuppinsa tyhjentää. (Varsinkin kun kiltisti tarjoilen sille vain sellaisia ruokia jotka se on etukäteen hyväksynyt.) Illallinenkaan ei maistunut ja myöhemmin paljastui että Haurukin oli vähän oksentanut. Ja sitten koettanut piilottaa sen tuotoksen patjan alle, ihanaa. Mutta sitten Haurukin alkoi syömään. Joku vatsatauti paimeniin kuitenkin taisi iskeä, onneksi ei ollut tuon vakavampaa. Romppa on ollut ihan terve (samoin kuin Susa ja Lulu joiden kanssa nuo ulkoilee aika usein) eli joku sellainen pöpö näköjään joka ottaa kohteekseen vain paimenkoiria. Vaikka toisaalta Rohan on niin pönttö että se varmaan syö ruokansa vaikka olisi vähän huono olo ja oksennukset myös jos en satu olemaan kotona. Että on sekin voinut sairastaa salassa. Pilkku kun on hieman ahne.

En taida olla tänne blogiin kirjoittanut siitä, kun ylijääneet mini-hodarisämpylät alkoivat mennä vanhaksi joten syötin niitä piskeille. Ensin kaivan yhden pussista, Romppa nappaa sen minun kädestä. Just. Sitten kaivan toisen Haurulle portin taakse, samalla kun saarnaan pilkulle varastamisesta. Seuraava on Maxille mutta eräs tekojaan katumaton nappaa sen kädestäni juuri Maxin kuonon edestä. No johan on! Porsaskoiraa niskasta kiinni ja uusi sämpylä Maxille. Päästin Rohanista irti ja se reippaasti tunki kuononsa Maxin suuhun, avasi sen ihan ammattilaisen elkein ja söi senkin sämpylän. Taas saisin noottia mutta myönnän että nauratti :D Siksi mun koirat käyttäytyy niin huonosti. Mutta pilkku siis paikallamakuuseen kauas sämpylöistä ja vihdoinkin Maxikin sai yhden! Siinä ne sämpylät sitten jo olikin. Olen tyytyväinen kun minulla on kuitenkin vielä kaikki kymmenen sormea jäljellä. Ja oikeasti, ihan käsittämätöntä miten hienosti tämä ahne sika avasi Maxin suun :D :D Maxikin oli ihan häh, mitä tapahtui???? Tasajako ja reilu peli, sanoo Rohan.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Keinukuvia ja tylsyyttä

Makkara poseeraa jälleen!!

Max: "Siis miksi mun pitää olla tässä? Apuaa??? Mitä jos ei saa enää ikinä liikkua ja joutuu elään koko elämänsä keinussa... Saakohan edes ruokaa..."
Roo: "Hei, ota ihan iisisti, kyllä sä varmaan selviit tästäkin koettelemuksesta!"

Rohanin(kaan) mielestä Max ei ehkä oikein sovi valokuvamallin vaativalle uralle.

Hauru saa poseerata itsekseen kun sillä voi mennä herne nenään jos joku muu on HAURUN keinussa silloin kun HAURUSTA otetaan kuvia ja HAURU on paras ja huomion keskipiste. HAURU! Ei noi muut turhakkeet.

"Ai mä vai? Niin söpö ja kiltti, kaikki muu on valhetta!!! Muutenki herneet on pahoja enkä taatusti tunkisi sellaista nenääni..."

Välillä ehdin ehkä jo vähän bloggailemaankin vaikka kyllä toi pelaaminen edelleen kuluttaa aikaa tehokkaasti. Ja eipä nyt ole mitään kauhean jännää kerrottavaakaan kun toko-hommatkin on pakko laittaa kohta taas osin talviteloille, ulkona on liian pimeää ja märkää treenailla. Ja ajoittain jo vähän kylmääkin turkki-rajoitteiselle pilkulle.

Rohanin kanssa on nyt yritetty säännöllisesti treenata paikallamakuuta, jostain puolesta tunnista ylöspäin olevia aikoja ollaan otettu ja silloin tosiaan näyttää että sille tulee jo kylmä. Ei kai se toisaalta mikään ihme ole kun ei pääse liikkumaan ja ajat on tosiaan pitkiä ja mahdollisesti vielä vähän pidempiä... Ollaan siis treenattu olkkarissa, ei niin haittaa ettei ole yhtään tilaa kun ei kai tarkoitus olekaan ainakaan vielä ottaa matkaa mukaan harjoituksiin. Ehkä tuosta tulee jotain, saa nähdä. Ensimmäinen kymmen minuuttia on yleensä huutoa, sitten se alkaa venkuloida kun ei huvita mutta en kiinnitä siihen huomiota. Paitsi jos se nousee palautan pilkun vähäeleisesti takaisin paikalleen. Tätä voi kestää hetki jonka jälkeen se luovuttaa ja alkaa olla hiljaa ja rauhallinen, saattaa jopa vaihtaa lonkalle ja alkaa siis ottaa oikeasti tosi rennosti. Siitä kun sen vapauttaa se sinkoaa kuin pallosalama jonnekin touhuamaan ja nyt on tarkoitus rauhoittaa tätäkin pitämällä pilkku remmissä tai jotain. En edelleenkään ole ihan varma onko hyvä tehdä sille mielikuvaa että tämä on maailman tylsin liike ikinä mutta koetan nyt talven ajan ainakin antaa metodille oikeasti mahdollisuuden ja katsoa mitä tapahtuu.

Haurun kanssa puolestaan olisi nyt tarkoitus kokeilla verijälkeä, ehditään varmaan vielä ennen lumia jos vaan eräät saa itsestään irti sen verran ;) Hauru varmasti tykkää, siinä lajia ehdottanut Terhi on varmana oikeassa. Max on opetettu onnistuneesti olemaan jahtaamatta mitään mutta on harrastanut kuitenkin vinttarien maastojuoksuja. Se, että se saa luvan kanssa jahdata viehettä ei tee (eikä tehnyt) siitä pupun perässä taivaanrantaan katoavaa jahtikonetta kun siltä ei sellaista sallita. Vaikka minua kauheasti tästä varoiteltiinkin :D Ja sittenkin koska Haurun riistavietti on ongelmallinen, mietin että pahentaakohan verijälki tilannetta. Jep jep, loogista. Siis oikeasti jos se saa välillä toteuttaa itseään luvan kanssa niin sehän on vain hyvä asia? Ja veri on nyt ostoslistalla, oli miten oli.