lauantai 20. lokakuuta 2012

Ei tarvitse katsoa säätiedotetta...

...kun kuitenkin luvataan vaan sadetta. Ei oikein sovi hienohelma-mutille. Mutta sen kanssa voi onneksi treenailla sisälläkin paremmin. Haurulla ja Rohanilla ei itseasiassa ole aivan valtavaa kokoeroa, Hauru on reilu 51 senttinen, Rompan säkä huitelee hyvin epämääräisten mittausten mukaan jossain 60 sentin yläpuolella. Hau painaa vähän enemmän tai vähemmän alta 20 kiloa, riippuen siitä kuinka hyvin muti on ollut ruoka-aikaan hereillä, ja Rohan on pysytellyt aika uskollisesti 30 kilossa. Silti Haurun kanssa mahtuu meidän pienessä olkkarissa tekemään kaikenlaista kun taas Rohanin kanssa seinät on aina tiellä vaikkei edes liikuta. Haukkusen kanssa ollaan opeteltu uusia temppuja, hiottu paria vanhaa juttua esittelykelpoisempaan kuosiin ja vähän koitettu pitää tokoliikkeitäkin muistissa. Same old.

Rohankaan ei lyhkäisen turkkinsa kanssa ole mikään maailman säänkestävin mutta ei se sokeristakaan ole. Ja tokosta se tykkää niin paljon että pienet epämukavuudet unohtuu heti kun otetaan treenikamat esiin joten pihatreenit onnistuu normaalisti jos ei nyt ihan kaatamalla sada. Romppa on opiskellut kiertämistä, se osaa jo aika hyvin ja suorittaa tehtävän tyypilliseen tapaansa innosta puhkuen ja TÄYSILLÄ!!! Ainoa vaan että joskus Romppa lähtee täysiä juoksemaan mutta matkalla unohtaa miksi se olikaan juoksemassa ja tulee takaisin yhtä innostuneena kysymään että niin mitä pitikään tehdä? "En tajuu mut kivaa on!!". Rompan elämässä on paljon huutomerkkejä. Lisäksi ollaan tehty ainakin seisomista niin että kierrän Rohanin taakse yms. Se on niin liikkis kun sen mielestä seisominen on Hyvin Tärkeä Tehtävä. Tarkka pitää olla, ettei vahingossakaan liikuta tassuja kun Roo tietää että se on tämän leikin idea. Se saa narupallon kuka osaa olla parhaiten liikkumatta. Ollaan myös vähän kiipeilty ja hypitty jotta vartalonhallinta kasvaisi ja ei itseluottamuksen nouseminenkaan olisi yhtään pahitteeksi. Pitää vain katsoa tehtävät sen verran helpoiksi että jutut varmasti onnistuu kömpelöltäkin yksilöltä. Ei mainita paikallamakuuta.

Ilmeisen mahdottoman liikkeen sijasta jospa siirryttäisiin vähän toisenlaiseen huomioon. Olen taas viimeaikoina kuullut mm. seuravaa: paimenkoirilla ei ole riistaviettiä joten ne on helppo opettaa olemaan vapaana kun ne ei juokse naapurikuntaan viikon vanhojen hirvenjälkien perässä. Paimenkoirat ihan luonnostaan pysyy laumansa lähellä. Paimenkoiria onkin niin helppo motivoida kun niillä on miellyttämishalua ja niitä kiinnostaa mitä niiden omistajalla on sanottavana. Tiedättehän että ne istuu kaiket päivät palvovasti omistajansa jalkojen juuressa ja odottavat vain seuraavaa käskyä jota totella?

Hauru ei ole paimenkoira. No sehän onkin mudi että...

Mutta pilkku-hirviö sensijaan onkin aivoja vaille paimenkoira! Ja paikallamakuuta vaille tokomestari :D

Niin siis ei minulla ollut mitään asiaa. Kunhan vaan päivitän että ollaan kaikki elossa ja terveinä. Ja toosi ahkerasti treenataan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti