perjantai 23. marraskuuta 2012

Ovela Höyrypää


Olen tästä ennenkin puhunut mutta siis meidän "uudet" naapurit, tai oikeastaan niiden lapset, ei täysin sovi Haurun maailmankuvaan. Ihmispennut tietenkin huutaa, juoksee ja muuta sellaista tavallista lapsijuttua ja Haurulla keittää ihan yli. Haurua kun ärsyttää kaikki riekkuminen ja lapsista se ei tykkää muutenkaan niin... Säännöllisesti edelleen väännetään Haurun kanssa aiheesta jätetäänkö lapset rauhaan niinkuin mä haluan vai rääytäänkö niille ääni käheäksi kuten Hauru haluaa. Hauru kun menee läpi harmaan kiven jos se oikein jotain haluaa.

Mutta huomaan että olen ainakin jotain saanut uppoamaan sen kiharaiseen päähän. Kuulin nimittäin päivällä koiria uloslaittaessani että ne lapset leikkii taas tuossa meidän piha-aidan viertä kulkevalla tiellä. Juuri se asia siis, mitä Hau vihaa. Päästin piskit ulos mutta jäin ovelana kytikselle ulko-oven rakoon jotta voin ojentaa Haurua kun se kuitenkin menee komentamaan niitä. Paitsi että Hauru kävikin vähän lenkillä eikä ollut huomaavinaankaan mitään leikkimistä missään. Outoa? Kohta mudi ilmestyy näkyviin ja huomaan että se katsoo minua, se kävi tarkistamassa olenko jäänyt vahtimaan sitä vai en. Ja sama toistui pari kertaa kunnes aloin palella ja oli pakko laittaa ovi kiinni. Ja hetken päästä alkoi huutaminen. Eli Hauru on oppinut että jos ulko-ovi on raollaan niin lapsille ei pidä huutaa kun tulee tukkapöllyä mutta jos ovi on kiinni minulla kestää sen verran kauan päästä pihalle komentamaan että Hau ehtii hyvin rääkyä muutaman kirosanan ennenkuin pitää mennä haistelemaan jotain kukkaa tms. ihan viattomana. Pöh. Tyhmä koira. (Jos kesällä sama meno jatkuu, voin jättää ulko-oven raolleen niin se luulee että olen katsomassa :P Siitäs saa sitten!)

lauantai 17. marraskuuta 2012

Onneksi Roolla ei ole ajokorttia


Jälleen kerran melko päämäärätön syksy-postaus. Jotenkin ollaan ihan tylsiä kun on pimeää ja ne kivat lumetkin (ihan odotetusti toki) suli pois. No, tuleepahan vähän lisää aikaa yrittää saada Rompalle neulomaani villapaitaa valmiiksi tälle talvelle... Se on vaan niin iso etten jaksa vetäistä sitä kerralla vaan teen aina pätkän muiden juttujen lomassa eikä se sillä tavalla jostain syystä edisty kovin nopeaa? Lisäksi jännitystä aiheuttaa kun uskon sen vuoronperään olevan aivan liian iso tai liian pieni. Vähän iso nyt ei haittaa mutta jos se pyörii päällä niin ei se oikein käy, varsinkaan uroskoiralle. Mutta sitten joskus kun se valmistuu tulee viimeistään päivitystä :P

En harmikseni löytänyt netistä kuin tämän lyhennetyn version mutta Edit, löytyi se pitkä versio :) jos nyt telkkaria katsoo niin on varmaan nähnyt tuon Gigantin mainoksen missä mies ajaa autolla? Ollaan naurettu sitä, se on ihan ehdottomasti Rohanin mainos! Ensinnäkin olen aina ollut melko varma että Queenin Don't Stop Me Now on Rohanin tunnaribiisi mutta lisäksi jos Romppa ajaisi autoa se olisi juuri tuollaista ja hymy olisi korvissa :D Ainoa ero ehkä olisi että Rohanilla olisi takaluukussa TVn sijaan uusi pallo. Tai pari. Arvatkaa mitä Romppa toivoo joululahjaksi? Ja paljon herkkuja saa lähettää myös, t. Rohan. (Haurun musiikiksi on perinteisesti ehdotettu Klamydian Minäminäminä- kappaletta.... Tiedä sitten miksi :P Jos ollaan vähän kiltimpiä niin Queenin I Want It All tms. voisi myös käydä ihan hyvin.)

maanantai 5. marraskuuta 2012

Työnjohtaja

Laatukuva on laadukas

Neuloin sukat (piiiitkästä aikaa, tuli hieman.... kokeelliset :P Mutta eka pari on vaan harjoitusta, eikö?) ja Hauru on tietenkin auttanut koska ilman Haurun panosta ei tässä talossa valmistu[isi*] mikään. Ensimmäinen sukka alkoi lupaavasti kun onnistuin jotenkin saamaan lankakerän solmuun sitä aloittaessani. Menin etsimään saksia (sotkun selvittäminenhän on ihan turhaa kun leikkaamallakin siitä pääsee...) jolla aikaa työnjohtaja oli ottanut hommat omiin tassuihinsa. Solmukohta tosin osoittautui turhan hankalaksi jopa mudille mutta yrityksen puutteesta se ei johtunut, sen huomasi lankakerän ulkonäöstä.

Hienoisen uudelleen kerimisen ja kiroilun jälkeen oli melkein kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunutkaan ja itse neulominen saattoi alkaa. Siinäkin Hau tietenkin auttoi monin tavoin, mm. pitämällä mieleni virkeänä. Aina kun näytti että alan olla vaipunut 2o 2n transsiin enkä enää tiedosta ympäristöäni, lähti lankakerä vaivihkaa kävelemään toiseen huoneeseen. Paitsi jos neuloja oli sen verran hereillä että tajusi mutista jotain vastalauseita. Muutenkin Hauru tosiaan piti työskentelyäni tarkasti silmällä ja auttoi aina kun se huomasi etten taas oikein pärjää omillani. Haurusta tämä neulomisjuttu olisi ilmeisesti hyvä lisä meidän yhteisiin harrastuksiin, sen verran hauskaa sillä tuntui olevan ja herra itse koki selvästi työpanoksensa oleelliseksi. Ja tietenkin ahkera työnjohtaja saa palkaksi paljon rapsutuksia, samalla kun neuloo voi ihan hyvin jaloilla kihnuttaa koiraa. Nuo kaksi muuta karvaotusta ei käsitöistä niin välitä mutta ne nyt ei muutenkaan ymmärrä miten monissa asioissa oikea palveluskoira voi olla avuksi.

[*] Haurun näkemys jota muut talon asukkaat eivät välttämättä jaa