lauantai 29. joulukuuta 2012

Pehmeä paketti




Koiruudet saivat perinteisesti lahjaksi aitoja luita ja toiset on pakastimessa odottamassa uutta vuotta. Ja saivat ne toki muitakin herkkuja, kuten häränkorvia. Romppa sai extrana pehmeän paketin ja vaikka niistä ei perinteisesti pitäisi tykätä niin Romppa taitaa pitää uudesta villapaidastaan. Pusero on neulottu tätä Novitan ohjetta löyhästi mukaillen mutta ohjeen isoinkin koko on Rohanille liian pieni joten mustatuntuu- meiningillä lisäsin silmukoita ja muutenkin neuloin mitä sattui tulemaan :D Ja muuten sattui tulemaan tosi hyvä mutta se on vähän liian iso kuten kuvistakin näkee, en osannut riittävästi huomioida miten paljon tuollainen iso neule venyy. Isolla koolla en onneksi ole havainnut muuta vaikutusta kuin että kaula-aukko tuppaa valumaan lapoja kohti ja sen korjasin näin ensi-hätään pujottamalla tuon keltaisen narun vähän kiristykseksi. Ei se ilman kiristystäkään päältä putoa tai mitään mutta kun selkäosa on muutenkin vähän turhan pitkä niin ei sitä pituutta nyt ainakaan lisätä tarvitse :P Pusero on vähän tylsän näköinen vaikka siinä tuo palmikko onkin mutta ajattelin että kirjailisin sivuille heijastinnauhalla Rompan nimen tai jotain (nimissä on se huono puoli, ettei niitä kamoja voi sitten oikein käyttää muut) mutta koska tuo ei nyt ole ihan täysin sopiva niin olkoon nyt hetken ainakin noin, katsotaan miltä pusero pidemmässä käytössä vaikuttaa. Tai jos jollain on jotain taianomaisia korjausehdotuksia joihin ei liity koko puseron purkaminen, mieluummin teen sitten kokonaan uuden puseron joka ei ole (pääasiassa) pelkää sileää neuletta... niin tylsää neulottavaa... Toisaalta ei tuon kuitenkaan ole tarkoitus olla kuin helposti puettava (jota se on) pikapissatus-asu joten eiköhän se siihen hommaan ole ihan passeli.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Karvaisia tonttuja








Rompan kuvauksista ajattelin tulevan totaalista kaaosta mutta itseasiassa pilkku suoriutui hommasta aika hyvin :) Joka kuvan välissä siltä piti ottaa koristeita suusta, metsästää sitä toiselta puolelta taloa ja tuota joulupalloa oli ihan turha kuvitellakaan otettavan kuviin koska PALLO!!!!! Kuten katseesta taitaa huomata :p Ja kun koristeet oli "lainassa" niin olisi kiva että ne pysyisi ehjänä... Mutta silti meni huomattavasti paremmin kuin ajattelin. Ja Rohanin vika se ei tietenkään ole, ettei se osaa kovin hyvin 'jätä' käskyä.

Höyrypäällä ei tietty ole mitään tuollaisia ongelmia ja pallon kanssakin oltaisiin saatu monia hienoja kuvia jos ne ei olisi tärähtäneet ihan käyttökelvottomiksi. Jouluhatusta Hauru ei jostain syystä tykännyt joten hattu- kuvista Hauru sai vapautuksen mutta muuten otettiin kaikenlaisia hienoja kuvia vaikka blogiin päätyykin teknisistä syistä vaan nämä patsastelut. Hau on huippumalli.

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!







sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Kova pää?


Hauru tykkää välillä istua tietsikkatuolissaan (joo, sillä on oma) kerjäysasennossa ja toisinaan sitten nojailla etutassuillaan minun kylkeen, olkapäähän tai mihin milloinkin. Kuvassa se näyttää hienosti esimerkkiä pitämällä tassujaan polvieni päällä. Tänään Hau taas puuhasteli jotain, en oikein kiinnittänyt siihen huomiota, kun se yhtäkkiä menetti tasapainonsa. Luultavasti sen tuoli pyörähti tai jotain mutta sivusilmällä näin kun muti lentää turpa edellä lattiaan. Koitin napata sen kiinni lennosta mutta en ehtinyt kuin nykäistä siitä irti pienen karvatupsun. Eihän nuo tuolit nyt korkeita ole joten Hau selvisi (tästäkin) onnettomuudesta ehjänä, lukuunottamatta niitä karvoja ja ne ei tuosta koirasta lopu edes nyhtämällä. Mutta voisi kuvitella että se olisi edes vähän varovaisempi jatkossa mutta ei. Hauru kuvainnollisesti pudisti pölyt turkistaan ja hyppäsi takaisin penkilleen keikkumaan ilman huolen häivää.

Ei se koskaan opi mistään mitään. Ei edes silloin kun ihan oikeasti sattuu. En nyt löydä mitään sellaista täältä blogista vaikka luullakseni olen kirjoittanut siitä kun Hauru sai joskus muinoin työnnettyä toisen tassunsa suljetun ulko-oven väliin. Vanha, vähän eläväinen puuovemme antoi periksi kun joku kikkurapää hyppäsi sitä vasten koko painollaan ja pari mustaa varvasta sujahti karmin ja oven väliin.  Mudi huusi kuin... no, joku jonka tassu on ulko-oven välissä ja kesti aikansa että sain oven avattua ja mutiaisen vapaaksi koska Hauru ei välttämättä tuollaisissa tilanteissa ajattele mihin se hampaansa nakkaa. Seuraavan kerran kun Hauru halusi ulos, se hyppäsi ovea vasten mitään ajattelematta. (Nykyään sille on opetettu että ulos sopii pyytää vähän hillitymmin koska toinen meistä sentään oppi jotain.) Samansuuntaisia esimerkkejä on varmaan miljoona, välillä voisi luulla että se on ihan umpiluupää. Paitsi kun se on niin pahuksen fiksu. Kipu on vain korvien välissä, sanoo Hau.

Ja joo, pitäisi mennä ulos ottamaan kuvia mutku :P Vaikka nyt ei taas ole ollut ihan niin kylmäkään, on vaan paljon kaikkea tekemistä olevinaan.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Pikkujoululahja


Rohanin possu lakkasi joskus to-pe aikoihin röhkimästä, johan se onkin melkein vuoden kestänyt (sattuneesta syystä muistan tarkalleen milloin tuo vanha on ostettu :/ ) päivittäistä leikkimistä. Eikä possu edelleenkään varsinaisesti ole rikki mutta ääntä ei kuulu syystä tai toisesta ja se on kuitenkin iso osa sitä hupia. En osannut sitä edes korjata joten Rompalla oli sitten vähän huono viikonloppu mutta maanantai-iltana se sai jo uuden possun ja nyt meillä raikaa taas iloinen(?) röhkiminen. Rohan ei pidä vinkulelujen äänestä mutta tuota possua se rakastaa, mm. suosittu leikki on istua nojatuolissa ja röhköttää sitä possua, sitten "vanhingossa" pudottaa se lattialle ja syöksyä tuolista viattoman possun kimppuun. Sitten takaisin tuolille röhköttämään kunnes possu taas jotenkin pääsee luiskahtamaan Roon otteesta. Tykkään siitä että vaikka Rohanista on kivointa leikkiä jonkun kanssa, se osaa viihdyttää itse itseäänkin. Kun ei meillä ole ketään toista joka jaksaa leikkiä tauoitta aamusta iltaan.

Lumet tuli takaisin ja pakkaset samoin, viimeksi mainittua en kyllä olisi kaivannut. Rompan villapaita on edelleen vähän... ööö.... vaiheessa joten sille pitää laittaa haalari päälle kun se menee ulkoilemaan vaikka se ei siellä kuitenkaan viihdy kovin kauaa. Hölmöä että pukemiseen ja riisumiseen menee välillä kauemmin kuin siihen itse ulkoiluun, toivotaan siis että jumpperi nyt joskus valmistuisi ja kelpaisi noihin pikaisiin ulkoiluihin ja haalari laitettaisiin sitten vaan kun mennään oikeasti lenkille. Joku varmaan jättäisi se vain pukematta mutta minusta Rohanista(kin) näkee milloin sillä on kylmä vaikkei se nyt ihan hillittömästi edes palelisi ja jos en itse mene ulos liian vähissä vaatteissa niin enpä laita koiraakaan sinne sitten. Turkkikoirat on kyllä talvella kivoja. Vielä kun joku kehittelisi sellaisen rodun jolle kasvaisi paksu turkki pakkasella ja muina aikoina se olisi lyhytkarvainen eikä siis vaatisi turkinhoitoa...