tiistai 4. joulukuuta 2012

Pikkujoululahja


Rohanin possu lakkasi joskus to-pe aikoihin röhkimästä, johan se onkin melkein vuoden kestänyt (sattuneesta syystä muistan tarkalleen milloin tuo vanha on ostettu :/ ) päivittäistä leikkimistä. Eikä possu edelleenkään varsinaisesti ole rikki mutta ääntä ei kuulu syystä tai toisesta ja se on kuitenkin iso osa sitä hupia. En osannut sitä edes korjata joten Rompalla oli sitten vähän huono viikonloppu mutta maanantai-iltana se sai jo uuden possun ja nyt meillä raikaa taas iloinen(?) röhkiminen. Rohan ei pidä vinkulelujen äänestä mutta tuota possua se rakastaa, mm. suosittu leikki on istua nojatuolissa ja röhköttää sitä possua, sitten "vanhingossa" pudottaa se lattialle ja syöksyä tuolista viattoman possun kimppuun. Sitten takaisin tuolille röhköttämään kunnes possu taas jotenkin pääsee luiskahtamaan Roon otteesta. Tykkään siitä että vaikka Rohanista on kivointa leikkiä jonkun kanssa, se osaa viihdyttää itse itseäänkin. Kun ei meillä ole ketään toista joka jaksaa leikkiä tauoitta aamusta iltaan.

Lumet tuli takaisin ja pakkaset samoin, viimeksi mainittua en kyllä olisi kaivannut. Rompan villapaita on edelleen vähän... ööö.... vaiheessa joten sille pitää laittaa haalari päälle kun se menee ulkoilemaan vaikka se ei siellä kuitenkaan viihdy kovin kauaa. Hölmöä että pukemiseen ja riisumiseen menee välillä kauemmin kuin siihen itse ulkoiluun, toivotaan siis että jumpperi nyt joskus valmistuisi ja kelpaisi noihin pikaisiin ulkoiluihin ja haalari laitettaisiin sitten vaan kun mennään oikeasti lenkille. Joku varmaan jättäisi se vain pukematta mutta minusta Rohanista(kin) näkee milloin sillä on kylmä vaikkei se nyt ihan hillittömästi edes palelisi ja jos en itse mene ulos liian vähissä vaatteissa niin enpä laita koiraakaan sinne sitten. Turkkikoirat on kyllä talvella kivoja. Vielä kun joku kehittelisi sellaisen rodun jolle kasvaisi paksu turkki pakkasella ja muina aikoina se olisi lyhytkarvainen eikä siis vaatisi turkinhoitoa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti